Kävin tässä pitkästä aikaa yhden suuren yksityisen lääkäriaseman vastaanotolla pyytämässä lähetettä kuvaukseen. Samalla kysyin mahdollisia syitä viimeaikoina ilmaantuneeseen näön hämärtymiseen (näkö hämärtyy toisesta silmästä, tulee ikäänkuin kalvo silmän eteen). Lääkäri tähän vastasi, että " saattaa johtua sinun paniikkihäiriöstä". Siis mitä? Ihmettelin mistä ihmeen paniikkihäiriöstä? "Sinulle on määrätty tuota cipralexia, voihan se olla se masennuskin syynä". Siis kävin viime vuoden puolella kerran kyseisessä firmassa psykiatrin juttusilla, joka vajaan puolen tunnin jutustelun perusteella määräsi lääkettä, jota en edes syö. Nyt olin asioimassa täysin eri asiassa ja eri alan lääkäriä ja halusin lähetteen niskan kuvaukseen. Lääkäri siis kirjoitti tuon lähetteen pitkin hampain ja sanoi vielä, että "en usko, että sinun niskassa mitään vikaa on" ei siis edes tutkinut sitä mitenkään.. Olin aika epäuskoinen ja järkyttynyt. Menen laittamaan vähiä rahojani erikoislääkärin vastaanotolle ja olen siis MAKSAVA asiakas ja jostain tiedoista kaivanut jonkun vanhan psyk. lausunnon, jolla kuittamassa kaikkia vaivojani. En tiennytkään, että masennus vie näönkin. Kiivastuneena kyllä mainitsin, että saankohan edes kertoa vaivojani rauhassa ennen "diagnosointia" ja jotenkin tuntuu, ettei minua oteta yhtään tosissaan. Huh. Kyllä kierrän jatkossa kyseisen paikan kaukaa. En todellakaan tiennyt, että psyk. lausunnot on kaikkien nähtävissä. Ainakin kilpailevan firman tiedoissa psyk.lausunnot salaisia. On nämä mielenterveysleimat varsinaisia scarlet lettereitä, JOTKA NÄKÖJÄÄN SEURAA JOKA V*TUN PAIKKAAN.
Voi v***u että viduttaa
Satzas
152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuule, et ole ainoa, joka ei saa hoitoa mielenterveyslausunnon perusteella. Minulla on eräs ystävä, jolla oli hyvin vaikea tilanne aikuisen lapsensa takia muutama vuosi sitten. Hän oli huolissaan lapsestaan, ja se vei hänen yöunensa, ja aiheutti masennusta. Hän kävi puhumassa terveysaseman lääkärille, joka määräsi hänelle masennuslääkkeitä. Asiaa harkittuaan hän ei kuitenkaan aloittanut niiden syömistä. Ja tilanne menikin ihan itsestään ajan kanssa ohi. Nyt hän kävi vuosien kuluttua pyytämässä apua selkävaivoihin. Nyt lääkäri kirjoitti hänelle rauhoittavia! Kehoitin häntä menemään yksityiselle lääkärille. Kun on mitään mainintaa psykiatriasta,mitään ei uskota. Kannattaa harkita, meneekö pyytämään huonoon oloonsa lääkäriltä apua. Sen jälkeen on epäuskottava joka asiassa.Itselläni on pitkä kokemus psykiatriasta. Käydessäni vuosien ajan psyk. polilla kertomassa todella vaikeasta elämänkokemuksestani, minulle lopulta selvisi. Että he eivät olleet edes uskoneet minua ollenkaan. Eräs hoitaja sanoi minullle, että ne ovat ihmiselle itselleen tosia. Siis he eivät usko, vaikka itse uskotkin. Nyt olen lähes lääkkeetön, ja aivan pää selvänä sanon edelleenkin, että ne olivat todellisia tapahtumia. Vai pitäisikö pyytää polille ainakin pari niistä ihmisistä kertomaan, mitä minun ja heidän välillä tapahtui? Tuskin uskoisivat sittenkään!! Pelkkää ajanhaaskausta psyk. polilla käyminen. Koskaan en enää siellä halua käydä edes sairaalareissun jälkeen, jos sellainen tulisi. Toivottavasti ei tule enää koskaan. Risperidonin kahdeksanvuoden lääkityksellä ajettiin koko fyysinen terveyteni alas diabeteksine , kroonisen keuhkoputken- ja poskiontelotulehduksineen, keuhkoveritulpalla ym. alas. Ylipainosta puhumattakaan, koska kemiallisella pakkopaidalla ei liikuntakykyä ole. Ihme että olen hengissä enää. Joku voi kysyä, miksi en vain lopettanut aineen käyttöä. Koska olin täysin koukussa siihen. Siitä ei pääse helpolla irti. Sitähän siellä polilla hoettiinkin, että se on loppuelämän. Ei edes kysytä, haluanki itse syödä sitä loppuelämän, vaan pakotetaan. Voin sanoa, että koko elämä on pilalla ja yhtä helvettiä Risperidonissa. Minua on pitänyt hengissä vain toivo päästä irti siitä aineesta.