Hei. Onko kellään teistä ollut kokemuksia elämästä narsistisen/narsististen ihmisten läheisyydessä tai oletteko törmänneet tähän ilmiöön muuten? Olen aina ollut erityisen kiinnostunut ihmisen mielenterveydestä ja psykologiasta, mutta kyseistä aihetta olen alkanut tutkia myös oman tilanteeni takia. Epäilen että olen yhdessä narsistin kanssa, tai ainakin sellaisen henkilön kanssa jolla on paljon narsistisia piirteitä. Kaikilla meillähän niitä on jonkun verran, mutta en ole ennen törmännyt hänen kaltaiseen tapaukseen. Selitän siis tilannetta hieman auki.
Näin hänet ensimmäistä kertaa kahvilassa. Tai hän näki minut miten päin sen nyt haluaa sanoa. Istuimme siellä kaverini kanssa juttelemassa sitä sun tätä, kun hän tuli sinne ison kaveriporukan kanssa. Hän tilasi tiskiltä juomia ja nyökkäsi minulle. Mietin että kuka ihme tuo on ja miksi tuo tuossa nyökyttelee kun en ollut häntä ennen nähnyt. En osannut reagoida tilanteeseen joten tuijotin vain. Sitten hän istui pöytään kavereidensa kanssa taaemmas ja nyökkäsi uudelleen. Hymyilin vähän vaivaantuneesti. Pian tämän jälkeen hän laittoi minulle kaveripyyntöä facebookin kautta, en tiedä mistä hän sai tietoni selville kun profiilikuvaakaan ei ollut. Sen jälkeen kului pari viikkoa ja hän sattui kanssani samoihin tupareihin. Siellä juttelimme jonkun verran, mutta hän oli melko hiljainen. Sitten hän alkoi viestitellä minulle ja sanoi että olisi kiva vielä nähdä. Silloin hän alkoi kertoa enemmän itsestään ja tutustuin häneen paremmin, muodostin hänen omien kertomuksiensa pohjalta tietyn mielikuvan hänestä ja luulin tietäväni melko varmasti millainen hän olisi. Hän alkoi soitella minulle ja puhuimme parhaillaan tunnin puheluita. Häiritsevää ehkä oli se että hän saattoi soittaa 5 kertaa päivässä ilman mitään asiaa ja kysellä koko ajan missä olen. Hän oli itse silloin työmatkalla toisella paikkakunnalla joten ajattelin että ehkä hänellä vain oli tylsää. Kun hän tuli takaisin ja lopulta näimme, hän oli ostanut minulle korun ja kaikkea. Heti ensimmäisenä päivänä hän suuteli minua ja sanoi että rakastaa minua. Kaipa minun olisi pitänyt osata kyseenalaistaa se paremmin koska olimme tunteneet niin vähän aikaa ja se oli aika hämmentävää. Noin viikon ajan näimme toisiamme lähes päivittäin ja meillä oli todella kivaa. Hän hoki sitä kuinka rakasti ja välitti ja olen parasta hänen elämässään ja päläpälä. Lähdimme sitten kaveriporukalla mökille ja silloin homma lähti lapasesta. Kavereidensa seurassa hän muuttui ihan erilaiseksi, tuntui kuin hän olisi vetänyt jotain roolia ja jätti minut yhtäkkiä ulkopuolelle siitä. Pienimuotoisessa humalassa aloimme sitten rähistä toisillemme ja minä mojautin häntä. Se kaduttaa minua edelleenkin ja se oli tyhmintä mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä. Yleensä en ole aggressiivinen mutta humalassa kaikki tunteeni voimistuvat mikä on aika yleistä. Hänelle ei onneksi jäänyt mitään jälkeä kasvoihin mutta koko loppuviikonlopun hän piti mykkäkoulua. Pyysin häneltä monesti anteeksi ja sovimme ettemme enää juhlisi samassa porukassa jos se oli ongelman ydin, mutta silti hän oli vihainen. Kun hänen ystävänsä saapui paikalle hän muuttui taas ihan erilaiseksi, hän alkoi riehua rellestää ja nauraa. Ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mökkireissun jälkeen olimme kaikki aika romuna ja hän pyysi saada aikaa sulatella asiaa pari päivää. Annoin hänelle sen mitä hän pyysi mutta nuo pari päivää ovat venähtäneet kuukaudeksi. Hän muistuttaa minua siitä yhä edelleen ja laittaa kaikki sanansa ja tekonsa sen piikkiin. Hän on ihan erilainen kuin tavattuamme. Hän ei juurikaan pidä enää yhteyttä, mutta silti sanoo että rakastaa ja välittää. Hän on kamalan mustasukkainen miespuolisista ystävistäni ja sanoo etten saisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Hän sanoi että tuntuu pahalta kun viihdyn kuulema heidän seurassaan paremmin kuin hänen, vaikka minä olen ollut meistä se joka olisi halunnut nähdä ja jutella enemmän. Kun yritän mennä keskustelemaan hänelle asiallisesti, esimerkiksi että "hei, mun mielestä ei tunnu kivalta kun käyttäydyt näin" hän ottaa sen itseensä ja kääntää sen niin että yritän haukkua hänet alimpaan helvettiin ja minun pitäisi pyytää sitä anteeksi. Hän saattaa myös edelleen pitää ihmeellistä mykkäkoulua ja olla puhumatta minulle mitään. Jos esimerkiksi sanon jotain positiivista itsestäni, kuten hiuksistani tai kengistäni, että olen ihan tyytyväinen näihin, hän lyttää minut. Sanoo takasin jotain että "miks vitussa oot maksanu noista paskakengistä 130" tai "ei sun hiukset kyl kovin paksut oo". Pikkujuttuja, mutta tuntuu silti pahalta. Tuntuu että hän yrittää kontrolloida minua jatkuvasti eikä hän todellakaan enää ole enää se ihminen joka oli silloin kun tapasimme. Olen vain odottanut kärsivällisesti sitä hetkeä että kaikki palautuisi ennalleen, mutta sitä ei taida tapahtua. Mitä mieltä te olette?
Näin hänet ensimmäistä kertaa kahvilassa. Tai hän näki minut miten päin sen nyt haluaa sanoa. Istuimme siellä kaverini kanssa juttelemassa sitä sun tätä, kun hän tuli sinne ison kaveriporukan kanssa. Hän tilasi tiskiltä juomia ja nyökkäsi minulle. Mietin että kuka ihme tuo on ja miksi tuo tuossa nyökyttelee kun en ollut häntä ennen nähnyt. En osannut reagoida tilanteeseen joten tuijotin vain. Sitten hän istui pöytään kavereidensa kanssa taaemmas ja nyökkäsi uudelleen. Hymyilin vähän vaivaantuneesti. Pian tämän jälkeen hän laittoi minulle kaveripyyntöä facebookin kautta, en tiedä mistä hän sai tietoni selville kun profiilikuvaakaan ei ollut. Sen jälkeen kului pari viikkoa ja hän sattui kanssani samoihin tupareihin. Siellä juttelimme jonkun verran, mutta hän oli melko hiljainen. Sitten hän alkoi viestitellä minulle ja sanoi että olisi kiva vielä nähdä. Silloin hän alkoi kertoa enemmän itsestään ja tutustuin häneen paremmin, muodostin hänen omien kertomuksiensa pohjalta tietyn mielikuvan hänestä ja luulin tietäväni melko varmasti millainen hän olisi. Hän alkoi soitella minulle ja puhuimme parhaillaan tunnin puheluita. Häiritsevää ehkä oli se että hän saattoi soittaa 5 kertaa päivässä ilman mitään asiaa ja kysellä koko ajan missä olen. Hän oli itse silloin työmatkalla toisella paikkakunnalla joten ajattelin että ehkä hänellä vain oli tylsää. Kun hän tuli takaisin ja lopulta näimme, hän oli ostanut minulle korun ja kaikkea. Heti ensimmäisenä päivänä hän suuteli minua ja sanoi että rakastaa minua. Kaipa minun olisi pitänyt osata kyseenalaistaa se paremmin koska olimme tunteneet niin vähän aikaa ja se oli aika hämmentävää. Noin viikon ajan näimme toisiamme lähes päivittäin ja meillä oli todella kivaa. Hän hoki sitä kuinka rakasti ja välitti ja olen parasta hänen elämässään ja päläpälä. Lähdimme sitten kaveriporukalla mökille ja silloin homma lähti lapasesta. Kavereidensa seurassa hän muuttui ihan erilaiseksi, tuntui kuin hän olisi vetänyt jotain roolia ja jätti minut yhtäkkiä ulkopuolelle siitä. Pienimuotoisessa humalassa aloimme sitten rähistä toisillemme ja minä mojautin häntä. Se kaduttaa minua edelleenkin ja se oli tyhmintä mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä. Yleensä en ole aggressiivinen mutta humalassa kaikki tunteeni voimistuvat mikä on aika yleistä. Hänelle ei onneksi jäänyt mitään jälkeä kasvoihin mutta koko loppuviikonlopun hän piti mykkäkoulua. Pyysin häneltä monesti anteeksi ja sovimme ettemme enää juhlisi samassa porukassa jos se oli ongelman ydin, mutta silti hän oli vihainen. Kun hänen ystävänsä saapui paikalle hän muuttui taas ihan erilaiseksi, hän alkoi riehua rellestää ja nauraa. Ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mökkireissun jälkeen olimme kaikki aika romuna ja hän pyysi saada aikaa sulatella asiaa pari päivää. Annoin hänelle sen mitä hän pyysi mutta nuo pari päivää ovat venähtäneet kuukaudeksi. Hän muistuttaa minua siitä yhä edelleen ja laittaa kaikki sanansa ja tekonsa sen piikkiin. Hän on ihan erilainen kuin tavattuamme. Hän ei juurikaan pidä enää yhteyttä, mutta silti sanoo että rakastaa ja välittää. Hän on kamalan mustasukkainen miespuolisista ystävistäni ja sanoo etten saisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Hän sanoi että tuntuu pahalta kun viihdyn kuulema heidän seurassaan paremmin kuin hänen, vaikka minä olen ollut meistä se joka olisi halunnut nähdä ja jutella enemmän. Kun yritän mennä keskustelemaan hänelle asiallisesti, esimerkiksi että "hei, mun mielestä ei tunnu kivalta kun käyttäydyt näin" hän ottaa sen itseensä ja kääntää sen niin että yritän haukkua hänet alimpaan helvettiin ja minun pitäisi pyytää sitä anteeksi. Hän saattaa myös edelleen pitää ihmeellistä mykkäkoulua ja olla puhumatta minulle mitään. Jos esimerkiksi sanon jotain positiivista itsestäni, kuten hiuksistani tai kengistäni, että olen ihan tyytyväinen näihin, hän lyttää minut. Sanoo takasin jotain että "miks vitussa oot maksanu noista paskakengistä 130" tai "ei sun hiukset kyl kovin paksut oo". Pikkujuttuja, mutta tuntuu silti pahalta. Tuntuu että hän yrittää kontrolloida minua jatkuvasti eikä hän todellakaan enää ole enää se ihminen joka oli silloin kun tapasimme. Olen vain odottanut kärsivällisesti sitä hetkeä että kaikki palautuisi ennalleen, mutta sitä ei taida tapahtua. Mitä mieltä te olette?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.