On fakta että elämää on muuallakin maailmankaikkeudessa. Miksi skeptikot ja ns. tiedemiehet suhtautuvat tähän epäilevästi?
Sitä en tiedä onko toisten siviilisaatioiden aluksia lennellyt maapallolla, koska maapallo on jotain atomin nucleukseen verrattavaa tässä valtavassa maailman kaikkeudessa eli pienempi kuin nuppineulan pää heitettynä johonkin kohtaan maapalloa. Eli osaisiko nämä siviilisaatiot tulla katselemaan sellaista mitättömyyttä?
ps.
Tuossa päivällä otin aurinkoa ja kun katsoin aurinkoon niin mieleeni tuli että katson peittelemätöntä fuusioreaktiota. Ajattelin että WAU, kylläpäs se reaktio vapauttaakin uskomattoman kirkkaan ja kuuman valoilmiön!
Sitä en tiedä onko toisten siviilisaatioiden aluksia lennellyt maapallolla, koska maapallo on jotain atomin nucleukseen verrattavaa tässä valtavassa maailman kaikkeudessa eli pienempi kuin nuppineulan pää heitettynä johonkin kohtaan maapalloa. Eli osaisiko nämä siviilisaatiot tulla katselemaan sellaista mitättömyyttä?
ps.
Tuossa päivällä otin aurinkoa ja kun katsoin aurinkoon niin mieleeni tuli että katson peittelemätöntä fuusioreaktiota. Ajattelin että WAU, kylläpäs se reaktio vapauttaakin uskomattoman kirkkaan ja kuuman valoilmiön!
Vastaukset 17
Vanhimmat
"On fakta että elämää on muuallakin maailmankaikkeudessa. Miksi skeptikot ja ns. tiedemiehet suhtautuvat tähän epäilevästi?"
Trollaatko?
Kaksi näkökantaa.
1. Faktaksi ei voi sanoa asiaa, jota ei ole näytetty toteen. Elämän esiintyminen Maan ulkopuolella on erittäin todennäköistä, mutta faktaa siitä tulee vasta kun sitä löydetään.
2. Tieteeseen ja tieteelliseen skeptismiin liittyy silloinkin epäilys, kun jokin asia näyttää erittäin todenäköiseltä. Tieteen historiassa on lukuisia tapauksia, joissa näyttö on kumonnut aikaisemman "varmana" pidetyn uskomuksen.
"lukuisia tapauksia, joissa näyttö on kumonnut aikaisemman
"varmana" pidetyn uskomuksen. "
Jos noin on kerropa noista meille lisää?
Esimerkkejä on paljon. Joskus Maan on uskottu olevan litteä ja auringon on uskottu kiertävän Maata. Kuvaan kuului se, että kun vanhat uskomukset korvautuivat uudella tiedolla, niin jotkut vastustivat aluksi maailmankuvan muutosta. Sähköstä ei ehkä vieläkään ihan tarkkaan tiedetä, että mitä se on, mutta aikoinaan sähköisiä ilmiöitä on pidetty yliluonnollisina. Mitäköhän 1800-luvun lopussa olisi ajateltu langattoman viestinnän mahdollisuudesta...tai tietokoneista, tai kvanttitietokoneista, jotka lienevät pian todellisuutta? Entä lentävät itseohjatuvat autot?
Ihmisethän yleensä aina oma aikanaan uskovat, että oikeaa tietoa on paljon ja kehitys on lähes huipussaan niin tieteellisesti kuin teknisestikin. Näin lienee ollut 1800-luvun lopulla ja niin on
myös nykyään. Ei kuitenkaan tarvitse kuin katsoa 30-40 vuoden päähän ja voi havaita mitä on tapahtunut teknistieteellisesti noinkin lyhyessä ajassa.
Tieteessä ja tekniikassa siis tapahtuu koko ajan edistystä, mutta henkisesti ja hengellisesti maailma on taantunut..jopa alle keskiajankin jossakin mielessä...sillä vaikka silloin paljon pimeyttä ja pahuutta olikin, niin Jumalaan ja korkeampiin voimiin kuitenkin uskottiin.
Älä sekoita tieteeseen kaikkia "uskomuksia" varsinkaan niitä uskon oppeja joita silloiset uskonolliset käsitykset ja dokmit opettivat rahvaalle ehdottomina totuuksina kirkoissa.
Tieteen tekijät ovat aivan muualla.
Sekä haluat sekoittaa pakkaa kunnolla kun esität spekulointeja mitä "mahtaisikaan" vaikka 1800-luvulla eläneet miettiä nykyisestä tekniikasta. Tuollainen ei ole oikeata todellista tiedehistorian "uskomuksien" pohtimista.
Moniin vaikeisiin ja monimutkaisiin kysymyksiin annetaan helppoja selityksiä ja tarkoitus voi liittyä siihen, että vallitsevaa ajattelua halutaankin ohjata kapeakatseiseksi ja mustavalkoiseksi. Niin on myös "Jumalan" kohdalla; Monet ovat vahvasti sitä mieltä, että Jumala on olemassa ja monet taas ovat sitä mieltä, että Jumalaa ei ole, eikä voi olla, olemassa missään muodossa ja tukea tuolle ajatukselle saadaan materialistisesta tieteestä. Perinteinen uskonnollinen ajattelu näkee ja esittää Jumalan usein jonkinlaisena ihmisen kaltaisena jättiläismäisenä olentona, jolle on annettu monia inhimillisiä ominaisuuksiakin, mikä käsitys ateistien on melko helppo torjua jos "Jumalalla" tarkoitetaan koko maailmankaikkeuden luojaa. Totuus kuitenkin on, että jokin yhtenäinen voima ja energia kaikkea olemassa olevaa sitoo yhteeen ja pitää myös yllä (tiedekin vahvistaa tämän).
Samankaltainen mustavalkoinen asenteiden jakautuminen koskee ufo ja ET-kysymystäkin. Jotkut ovat varmoja, että Maan ulkopuolella on elämää ja monet ovat varmoja myöskin siitä, että ufoja on olemassa. Jotkut taas eivät halua kuullakaan todisteista ufojen olemassaoloon liittyen, tai Jumalankaan (Jumalallisten Hierarkioiden) olemassaoloon liittyen.
Kun rehellinen ja ennakoluuloton ajattelu vähenee - tai loppuu kokonaaan - niin seurauksena erilaiset perustelemattomat (tai enemmän tai vähemmän huonosti perustellut) uskomukset ja väärinkäsitykset kukoistavat.
Ufojen ja ET-olentojen olemassaolon jyrkän kieltämisen taustalla lienee aina jonkinlaista pelkoa, kuten Jumalan ja jumalolentojenkin (Enkelien) kieltämisen taustalla. Pelko voi olla niinkin voimakasta, hallitsevaa ja torjuttua, että sitä on vaikea edes tunnistaa, saati kohdata.
Ufopelko mielestäni sinänsä on kyllä ihan ymmärrettävääkin, koska tuntematonhan meitä usein pelottaa, mutta onko pelkoon todellista aihetta? Ovatko ET-olennot suunnittelemassa, tai toteuttamassa jo, jonkinlaista invaasiota? - Eivät he ole, eivätkä voisi kyllä ollakaan, koska planeettaamme ja aurinkokuntaamme suojelee ja ohjaa Jumala Taivashierarkioidensa kautta (korkeampien taivaallisten dimensioiden voimia).
Todisteita Jumalasta ja korkeammista voimista? -Kyllähän niitä on mm. ilmestysten muodossa tapahtunut kautta ihmiskunnan historian...ja aurinkoa katsellesani olen itse miettinyt sitä, että voiko olla sattumaa, että tuollainen suuri elämän mahdollistaja on juuri sopivan matkan päässä maaplaneetasta.
Mä olen usein ajatellut, että mihin aikakauteen olen oikein tullut kun ihmiset puhuu Jumalasta muttei näe häntä eikä hänen fyysistä kehoaankaan. Puhuvat Jumalasta ikäänkuin jonain fantasiahahmona.
Tuossahan Ra-Amon möllöttää yhden astronomisen yksikön päässä ankarine säteineen ja luo meille elämää. Pohjoiseen Ran elektroni-ja protonisuihkut tunkeutuvat aikaansaaden kauniit revontulet, northern lights. Ra-Amon kuuluu toiseen kehitysketjuun mitä ihmiset, siksi näyttää persoonattomalta. Ra-Amon on Logos, Järki
Ra-Aton on oikea "oma" jumalani, jonka suojelun alle Logos Ra-Amon sulkeutuu. Ra-Aton on Siriuksen Jumala. Kaikkeuden tästä sektorista vastaava Aurinkologos on tuotakin kauempana (näennäisesti) omaten vieläkin ihmeellisemmän kehon.
Meillä on kyllä tässä Ra-Amonissakin jo ihan riittävä Jumala! Katsotaan hänen ominaisuuksiaan, opimme Jumalasta elämän antajasta lisää. Miten kaunis onkaan makrokosminen elämä, miten upea onkaan ihmisen elämä ja atomien mikrokosminen laiffi. Uskon että monet tähteläiset tahtovat valottaa elämän monimuotoisuutta ja monikulttuurisuudenkin kauneutta! Ihmiset, auringot ja muurahaiset sovussa valtavassa ekosysteemissä kehittäen kukin omiin suuntiinsa. Harmoniassa.
Ainakin teosofiassa tietääkseni ajatellaan, että aurinko on suuri kosminen olento...ja maapallonkin uskotaan olevan suuren kosmisen olennon fyysinen keho. Itse en tiedä varmuudella onko se totta, mutta niin saattaa olla. Lisäksi kuitenkin ovat todellisuutta
myös Taivaan muut voimat, joita ovat mm. uskontojenkin kuvailemat Enkelit.
"Jumala" on siis aika monimuotoinen asia...ulottuen kaikkein Korkeimmasta Voimasta(ykseyden lähde), korkeimpiin kosmisiin henkiolentoihin, Taivaalliseen Hallintoon ja
Taivaan lukemattomiin palvelijoihin.
Jumalasta yhtenä persoonana ja fantasiaolentona puhuvat enimmäkseen vain ne, jotka eivät ole asiaan perehtyneet syvällisemmin. Mutta toisaaltahan on kuitenkin niinkin, että kaikki on Korkeimman Voiman ilmentämää...eli viime kädessä on olemassa vain yksi Korkein Luoja.
Korjaan: Ran aurinkotuuli tunkeutuu maan magnetosfääriin ja törmää ilmakehän elektroneihin ja protoneihin, jolloin syntyy revontulia.
Mulla näkökentässä makrokosmosta, ihminen ja yhdistän tähän vielä mikrokosmosta. On ihmisen näkökenttä kuitenkin laajentunut äskeisiin aikoihin verrattuna, noin keskimääräistä ihmistä ajateltuna. Olemme menneet jonkinverran eteenpäin ku katsotaan tuhansien vuosien perspektiivissä. Ihmisen ymmärrys maailmasta on syventynyt ja laajentunut.
Itse luulen, että uskonnollisuuden ja hengellisyyden seuraava evolutiivinen askel on se, että jumalakuvaa kirkastetaan ja selvennetään kaikelle kansalle. Sitten selviää sekin, että kaikki suuret uskonnot ovat oikeassa niissä suurimmissa peruskysymyksissä.
Minulle tämä on yhtä varmaa kuin se, että jos otan kupillisen bensaa tynnyristä mistä kohdasta tahansa niin se palaa! Samalla tavalla samanlaista materiaa on disperssioituneena yli universumin niin elämääkin löytyy yhtä varmasti!
Elämää avaruudessa on !
Viljapeltokuviot , Roswellin kärkitransistori ja Pennistonin binäärit ovat parhaita todisteita !
Juuh näin. Olen seurannut sinut viestejä, se on aina sama. Tähän asti olen sen ottanut vitsinä. Sellaisena että toki elämää on muualla mutta heiteteään läppää näistä mitkä kaikki tietää. Ne ovatkin sulle the todiste. Rigth?
Se on todiste kaikille muille paitsi skeptikoille !
Australiasta löytyi 60-luvulla meteoriitti, jonka sisällä oli jäänteitä elämänrakennusaineista. Se puoltaisi vahvasti E.T.-teoriaa. Mutta sekään ei ole poissuljettu mahdollisuus, että maapallon olosuhteet loi itse elämälle tarvittavat palaset. Onhan kaikki kuitenki atomeista rakentuneita... DNA, solut jne. Itseäni tämä aihe kiinnostaa paljon. Eli mitä tapahtuu atomitasolla, kun ihminen saa alkunsa ja kasvaa. Mielenkiintoista on se, että kun ihminen kasvaa, se tarvitsee atomeita rakennusaineeksi, jota saa syömällä ruokaa. Mutta mitä tapahtuu atomitasolla, kun osa ravinnosta muuttuu lihasmassaksi, hermoiksi, verisuoniksi jne. ja osan keho muuttaa polttoaineeksi, muuntelee vitamiinit, kivennäiset, aminohapot jne. hyödylliseen muotoon.... ja miten keho osaa purkaa atomirakenteet ja koota ne uudelleen käyttökelpoisiksi ryhmiksi. Aika vähiin kävi kiinnostus ufoihin ja viljaympyröihin tämän mulle uudella uteliaisuuden alueella.
Unohtui välistä kohta, että ilman tähtien räjähdyksiä ei olisi niitä alkuaineita, joista ihminenkin on muodostunut. Mitä lie saamme kiittää luomisestamme... tähtiä, gravitaatiota...?