Esitelmän teosta :(

Kirjota googlen hakuun esim. "John Wayn - elämänkaari" tai jotain. Ja niin, tietysti haku suomenkielellä :)
Mutta kirjasta sä saisit varman tiedon henkilöstä mistä aiot tehdä siis esitelmän. Sillä aina ei ole luottamista "netin tietoihin" =)
Ja kyllä maikka ymmärtään, jos oot ettiny tiiot kirjasta etkä mistää netistä. =)

kirjasto on aivan hyvä vaihtoehto netille. suosittelisin menemään sinne ensin. jos sieltä ei löydy tietoa niin turvaudu nettiin vasta sitten

Elikkä mee googleen ja eti sieltä wikipendia sieltä löytyy ainakin alustavaa tietoa John Waynesta.
Jos sitä sarjamurhaajaa tarkoitat...

John Wayne (1907-1979), lempinimeltään Duke, oli amerikkalainen näyttelijä, joka muistetaan parhaiten lännen- ja sotaelokuvistaan. Waynen uran merkittävimpiä elokuvia ovat mm. Stagecoach (1939), She Wore A Yellow Ribbon (1949), The Quiet Man (1952), The Wings Of Eagles (1957) ja Deep Throat (1972). Hänen roolihahmolleen oli ominaista karskius ja maskuliinisuus, mutta Waynen siviiliminä poikkesi valkokangaspersoonasta melkoisesti.

Waynen oikea nimi, Marion Michael Morrison, on yleisesti tiedossa. Sen sijaan se on yhä monelle yllätys, että hän oli Doors-solisti Jim Morrisonin setä, ja vähintään yhtä kova päihteidenkäyttäjä kuin rokkitähtiveljenpoikansa. Vain hyvä tuuri ja kolme ohitusleikkausta pitivät miehen hengissä 72-vuotiaaksi. Syyt rankkaan elämään löytyvät näyttelijän henkilökohtaisesta tragediasta. Wayne kääntyi armeija-aikanaan muslimiksi, mutta joutui Yhdysvaltain poliittisen ilmapiirin takia salaamaan uskontonsa. Muuan anekdootti kertoo, että Waynen harrastettua kuvauspaikalla islamilaista rukoushetkeä kumarruksissa hän teeskenteli etsivänsä piilolinssiään. Tämä ei mennyt täydestä, sillä kaikkihan tiesivät Waynen käyttävän vaaleanpunaisia silmälasejaan aina, kun kamerat eivät käyneet. Muuan nuori brittipianisti muuten otti 60-luvun lopulla mauttomat silmälasit tyylinsä kulmakiveksi juuri John Waynen ansiosta...

Toinen vähemmän tunnettu tosiasia on, että Wayne käytti kuvauksissa aina naisten pitsialusvaatteita esiintymisasunsa alla. Hänen mukaansa nämä tuntuivat miellyttävämmiltä kuin tavalliset kalsarit, varsinkin kun tehtävänä oli ratsastus- tms. fyysisesti vaativia kohtauksia. Stuntmania hän ei tiettävästi koskaan käyttänyt edes tunnetussa kohtauksessa, jossa hän roikkuu yhdellä kädellä palavasta helikopterista kokonainen jazzorkesteri jalastaan roikkuen elokuvassa ”The Man Who Said ’Heck!’” (1956). Sen sijaan hänen naispuoliset vastanäyttelijänsä olisivat mielellään tahtoneet stuntmanin herkkiin kohtiin, sillä näyttelijä tapasi syödä kutunjuustoa aina iltapalanaan eikä juuri hampaitaan pessyt.

Eiköhän tässä ole kaikki tarvittava mieleenpainuvan esitelmän luomiseksi.