Pohjaton taloushelvetti mikä sai alkunsa hometalosta johtuneesta oikeusprosessista..joka johti lopulta ylivelkaantumiseen. Velkaa jäi reilusti. Työpaikka meni alta eikä rahaa tullut mistään. Kela ei tehnyt ajallaan päätöksiä te-toimiston myönteisestä päätöksestä huolimatta. Olin kuukausia tilanteessa etten kyennyt hoitamaan laskujani ja rästien kertyminen johti lopulta luottotietojen menetykseen. Otin uusia lainoja maksaakseni vanhoja pois, typerää tiedän mutta olin silloin niin epätoivoinen kun yritin selviytyä. Vuokrani olen maksanut jotta pysyy katto pään päällä ja minulla on lapsia. Ulosotossa on monta tonnia, asuntolaina ja tämän lisäksi maksan vuokraa.
Opiskelen enkä voi keskeyttää opintojani koska joudun muutoin karenssiin. En haluaisi luovuttaa eikä minulla ole varaa hakea masennuksesta mitään lääkärinpapereita tai alkaa popsimaan pillereitä. Minulla on kroonisia kipuja mutta ei varaa hoitaa itseäni.
Lisäksi perintäyhtiöt ovat haistaneet ahdinkoni ja perivät laskuja joista olen saanut käräjäoikeuden päätöksen ulosotosta. Alkuperäiset saatavat kasvaneet järkyttävästi alkuperäisistä laskuista kun palauttavat niitä perintään ja myyvät eteenpäin enkä pysy enää kärryillä. Olen pyytänyt apua eri tahoilta aina vain ei-oota.
Nyt en enää tiedä miten jaksaa. Apuja en saa mistään, ei ole turvaverkostoa, Kela tekee päätöksiä miten sattuu. Seiniä vastaan joka puolelta. Olen miettinyt itsemurhaa mutta lasteni takia yritän jaksaa. Itkettää vain koko ajan. Takuusäätiö eikä kunnan velkaneuvonta auta koska ei ole työtä. Olen ollut syömättä usein jotta raha riittäisi. Viimeinen niitti oli se, kun oma äitini käänsi selkänsä. Ikäänkuin tässä ei olisi riittävästi miten vaikeaa ollut..En tiedä miten tästä eteenpäin. Unelmat omasta kodista ovat vain etäisiä, vielä kuusi vuotta sitten oli oma talo ja työtä sekä haaveita. Nyt on ruma ja puutteellinen vuokra-asunto, velkaa, toivottomuutta ja yksinäisyyttä. Miten helvetissä jaksaa ;(
Opiskelen enkä voi keskeyttää opintojani koska joudun muutoin karenssiin. En haluaisi luovuttaa eikä minulla ole varaa hakea masennuksesta mitään lääkärinpapereita tai alkaa popsimaan pillereitä. Minulla on kroonisia kipuja mutta ei varaa hoitaa itseäni.
Lisäksi perintäyhtiöt ovat haistaneet ahdinkoni ja perivät laskuja joista olen saanut käräjäoikeuden päätöksen ulosotosta. Alkuperäiset saatavat kasvaneet järkyttävästi alkuperäisistä laskuista kun palauttavat niitä perintään ja myyvät eteenpäin enkä pysy enää kärryillä. Olen pyytänyt apua eri tahoilta aina vain ei-oota.
Nyt en enää tiedä miten jaksaa. Apuja en saa mistään, ei ole turvaverkostoa, Kela tekee päätöksiä miten sattuu. Seiniä vastaan joka puolelta. Olen miettinyt itsemurhaa mutta lasteni takia yritän jaksaa. Itkettää vain koko ajan. Takuusäätiö eikä kunnan velkaneuvonta auta koska ei ole työtä. Olen ollut syömättä usein jotta raha riittäisi. Viimeinen niitti oli se, kun oma äitini käänsi selkänsä. Ikäänkuin tässä ei olisi riittävästi miten vaikeaa ollut..En tiedä miten tästä eteenpäin. Unelmat omasta kodista ovat vain etäisiä, vielä kuusi vuotta sitten oli oma talo ja työtä sekä haaveita. Nyt on ruma ja puutteellinen vuokra-asunto, velkaa, toivottomuutta ja yksinäisyyttä. Miten helvetissä jaksaa ;(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa ihan kauhealta niinkuin tilanne sinulle onkin. Eikö paikkakuntasi sosiaalitoimistoon saa tapaamista, että voisit keskustella asioitten järjestelemisestä ? Sullahan on lapsetkin ! Sinun on saatava apua, että pääset eteenpäin.
Äidit voi olla yksiä perkeleitä. Anteeksi, näin vain on, joka viides äiti on ns. tuhoava äiti, jollakin tavalla paha ja säälimättömän ymmärtämätön.
Miten voi olla, että hän kääntää selkänsä, hänhän on lastesi mummi ?!?
Terveyskeskukseen pääsee ilamiseksi, kerro siellä, ettei ole varaa lääkkeisiin, ehkä se solmu aukeaa ja saat "osoitteen", josta saat muutakin apua.
Varattomalla oikeus myös saada oikeusapua kunnallisesti.
Kirkko ja Pelastusarmeija auttavat hädänalaisia. lastesi ja itsesi takia etsi mikä vain paikka, mistä apuja saat.
"Hometalosta alkanut helvetti", kuule myy tarinasi jollekin lehdelle :D
Sun tarina ei ole enää"tästä maailmasta !!! Melkein uskomaton tarina.
Ihmettelen yhtä paljon kuin sinäkin, mistä voisi saada apua. Ehkä joku viisas tällä palstalla kekkaa jotain parempaa.
En tiedä itsekään mistä apua hakisin pahassa tilanteessa.
Luultavasti kysyisin seurakunnasta ruoka- ja vaateapua. Oishan sekin jotain ?
Ja sosiaalitoimistosta, vai Kelako nyt on sosiaalitoimisto ?
Täytyyhän kunnalla olla sosiaalitoimistokin vielä ?!
Siunausta sinulle, älä luovuta !
Voi hyvä ihminen. Älä luovuta.itsekin oon käynyt velkahelvetin läpi mutta siitä on selvitty. Siitä selvitään hyvien ihmisten avulla joita on auttamassa sua kun etsit apua. Ota sosiaalityöntekijään yhteys!
Älä jätä syömättä! Monella paikkakunnalla on ruokajono, sitten on seurakunnan ruokailuja ja seurakunnalta tai sossusta voi saada apuja.
Tärkeintä vaikka se kuulostaakin omaan taloon verrattuna on kumminkin se että on katto päällä ja ruokaa.