KAIKILLE ÄIDEILLE!!!!!

Kiitos sinulle tuntematon.
Itselläni on tytär , jota rakastin 18 v , kunnes hän lähti ovet paukkuen. Milloinkaan en kuullut hänen suustaan sanaa kiitos.
Kapinaa, irtiottoa, jospa joskus hänkin sanoisi samoin.

...äidilleen.

Mutta ei sitä muista. Ei osaa.

Äitini kärsii lievästä mielenterveyshäiriöstä, ja on sen takia usein tavattoman 'imelä' ja takertuva, haluaa kovasti järjestellä ja hoitaa elämääni vaikka olen jo parikymppinen, ja kohtelee minua kuin olisin pieni lapsi.

En asu enää 'kotona', mutta asun samalla kerrostalo-alueella joten näemme pari kolme kertaa viikossa.

Ei itse huomaa käytöstään ollenkaan.
Kun asiasta sanoo, niin puolustautuu vain sanomalla "No minkäs minä itselleni voin kun olen niin kova huolehtimaan" ja muuta samanlaista.
Ok, right, sehän onkin hyvä syy...

Pidän kyllä äidistäni tavattomasti mutta tuo 'liioiteltu ylihuolehtiminen' vain ärsyttää sen verran että ei tahdo jaksaa aina osoittaa sitä rakkautta.

Kiva kuulla että muutkin lapset/nuoret ajattelee noin, vaikka ainakin murrosikäiset ei välttämättä aina tätä ääneen sanokaan. Omat lapseni muistavat aina välillä mainita, että olen maailman paras äiti.. Ette uskokaan kuinka ihanalta se tuntuu!!