Hei! Olen uusi täällä ja lähinnä tarvitisin jonku joka pystyy vaan kuunnella. Tuntuu että on vaikeaa hakea apua tai ylipäätänsä myöntää että olisi joku ongelma.
Minulla on muutama lapsi ja mies. Miehen kanssa ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. Mies on paljon töissä hänellä omat harrastuksensa. Tuntuu että nyt kun mitä vanhemmaksi tulen huomaan että ei ole miehen kanssa mitään yhteistä, ei edes puhuttavaa. Kaikki mitä mies tekee ärsyttää minua, enkä haluaisi olla sellainen. Hänelle jää kesken kaikki mitä aloittaa, ja tekisin itse ne asiat mielelläni loppuun jos vaan osaisin, jos pyydän miestä neuvomaan miten minä saisin hänen keskeneräisen asian valmiiksi, hän suuttuu. Ainut milloin hän osoittaa kiinnostusta on seksiä varten. Kun minulla oli synttärit hän ei muistanut, vaan katsoi naamakirjasta että on synttärit. En halua olla hirveä bitch näiden synttäreitten kanssa, mutta tämä tapahtuu joka vuosi. Minä taas muistan aina synttärit ja tarkoin harkitsen että mitä ostan.
Lapset ovat minun elämäni suola, kun niiden kanssa olen unohdan kaikki murheet. Mutta ne ovat sotkuisiaki. Päivässä siivoan vähintään 2 kertaa talon, mies ei tietenkään auta missään vaiheessa, koska hänellä on työ joka rasittaa. Mies on myös hyvin sottainen ja jättää vaatteet aina keskelle lattiaa. Moes ei osaa tehdä ruokaa, joten tämäkin vieriytyy minun harteille. Jos hän auttaa kotitöissä, ottaa hän kuivurista vaatteet ja nakkaa lattialle.
Olen myös töissäkäyvä ihminen ja teen töitä 8 h päivässä. En tykkää työstäni ollenkaan, mutta on vakituinen työpaikka niin työstä on vaikea luopua, varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä ja talolaina joka tulee maksaa.
Tuntuu että olen hukannu itseni ja käyn automaattivaihteella odottaen millon kaikki helpottaa, ja saan taas ottaa ohjat käsiin kunnolla. En pysty kunnolla keskittyä mihinkään ja unohdan koko ajan mitä olen tekemässä. Tuntuu että aivoissani on stoppi, enkä pysty käymään täysillä. En tiedä mitä haluan elämältä, ei ole unelmia jota täyttää, en tiedä mistä olen kiinnostunut. Olen vaan olemassa muita varten. Onko sielun tovereita vai olenko yksin?
Minulla on muutama lapsi ja mies. Miehen kanssa ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. Mies on paljon töissä hänellä omat harrastuksensa. Tuntuu että nyt kun mitä vanhemmaksi tulen huomaan että ei ole miehen kanssa mitään yhteistä, ei edes puhuttavaa. Kaikki mitä mies tekee ärsyttää minua, enkä haluaisi olla sellainen. Hänelle jää kesken kaikki mitä aloittaa, ja tekisin itse ne asiat mielelläni loppuun jos vaan osaisin, jos pyydän miestä neuvomaan miten minä saisin hänen keskeneräisen asian valmiiksi, hän suuttuu. Ainut milloin hän osoittaa kiinnostusta on seksiä varten. Kun minulla oli synttärit hän ei muistanut, vaan katsoi naamakirjasta että on synttärit. En halua olla hirveä bitch näiden synttäreitten kanssa, mutta tämä tapahtuu joka vuosi. Minä taas muistan aina synttärit ja tarkoin harkitsen että mitä ostan.
Lapset ovat minun elämäni suola, kun niiden kanssa olen unohdan kaikki murheet. Mutta ne ovat sotkuisiaki. Päivässä siivoan vähintään 2 kertaa talon, mies ei tietenkään auta missään vaiheessa, koska hänellä on työ joka rasittaa. Mies on myös hyvin sottainen ja jättää vaatteet aina keskelle lattiaa. Moes ei osaa tehdä ruokaa, joten tämäkin vieriytyy minun harteille. Jos hän auttaa kotitöissä, ottaa hän kuivurista vaatteet ja nakkaa lattialle.
Olen myös töissäkäyvä ihminen ja teen töitä 8 h päivässä. En tykkää työstäni ollenkaan, mutta on vakituinen työpaikka niin työstä on vaikea luopua, varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä ja talolaina joka tulee maksaa.
Tuntuu että olen hukannu itseni ja käyn automaattivaihteella odottaen millon kaikki helpottaa, ja saan taas ottaa ohjat käsiin kunnolla. En pysty kunnolla keskittyä mihinkään ja unohdan koko ajan mitä olen tekemässä. Tuntuu että aivoissani on stoppi, enkä pysty käymään täysillä. En tiedä mitä haluan elämältä, ei ole unelmia jota täyttää, en tiedä mistä olen kiinnostunut. Olen vaan olemassa muita varten. Onko sielun tovereita vai olenko yksin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moni (yksinäinen) toivoisi olevansa olemassa muita varten, kuuluvansa johonkin yhteisöön/perheeseen !
Kouluta sitä äijääs ! Sehän tekee miten haluaa, niin kauan kuin annat sen tehdä niin.
Rakentavaa keskustelua olisi syytä käydä !
Onnea ja menestystä sille !