AS-dg aikuiselle yksityisessä terveydenhuollossa

Onnittelut, että olet saanut lääkäriltä kommentin, että sinulla voisi olla Aspergerin syndrooma! Nyt sitten alkaa todennäköisesti - tai mahdollisesti - selvitä syitä vuosikymmenten masennus- ym. oireiluusi.

Ilmeisesti et vielä tiedä AS:sta kovinkaan paljon. Päättelen tämän siitä, että olet lukenut tämän ryhmän keskusteluja osin kauhulla. Täällä on monenlaisia asseja kirjoittelemassa milloin milläkin tyylillään ja milloin mistäkin tilanteestaan. Assit ovat keskenään niin yksilöllisesti erilaisia, ettei siinä ole mitään rajaa. On aggressiivisia asseja, on hiljaisempia ulkoisesti hissukkamaisia asseja, on kaikenlaisia muitakin asseja ja kaikkea siltä väliltä. Assien kirjoitukset ovat usein ehdottomia - ja siksi pitää koko ajan niitä lukiessaan oivaltaa, että nyt ei olla missään normaalimaailmassa, vaan ollaan autisminkirjon sisäavaruudessa, joka on jokaiselle assille omanlaisensa, usein turbulenssia sisältävä intiimi universumi.

Suosittelen sinulle Tony Attwoodin kirjaa 'Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen'. Se kirja kannattaa ostaa itselleen, sillä se on perusteos ja Tony Attwood jos kuka tietää, mitä AS on, koska on perehtynyt tuhansiiin erilaisiin asseihin ympäri maailmaa. Hänen kirjansa kautta AS todella voi alkaa valjeta niillekin, joille se aluksi tuntuu melkein kauhealta tai ainakin kaoottiselta.

On myös muita tosi hyviä AS-kirjoja. Paula Tillin 'Toisin' on erittäin hyvä. Samoin erityisesti naisassien näkökulmaa valottava 'Naisia joltain muulta planeetalta?' on suorastaan syvällinen sukellus nimenomaan fiksujen AS-naisten kansainväliseen uusajatteluun, jossa Aspergerin syndrooma näyttäytyy sisältä käsin ja vertautuu vallitseviin usein hyvinkin vanhakantaisiin yleisesti yhä vallalla oleviin ennakkoluuloisiin käsityksiin siitä, mitä AS muka on. AS-ihmiset itse tietävät ja tuntevat tämän autisminkirjon tilan parhaiten - ja jos vielä osaavat kirjoittaa siitä hyvin niin ei ole mitään parempaa tapaa tutustua siihen. On muuten yllättävän paljon nimenomaan sellaisia verbaalisesti lahjakkaita kirjoittajia ja kirjailijoita, joilla on AS.

Kirjoitat: "Luotettava diagnoosi helpottaisi huomattavasti esim. terapeutin ja terapiamuodon etsimistä. Ja antaisi mielenrauhaa, olettaisin."

AS:n diagnosointi on toimivinta ja tärkeintä n. 5-12 vuoden iässä. Silloin, varsinkin koulunkäynnin alettua, AS:n ominaisuudet ilmenevät selvimmin. Siinä iässä tieto aspergerista auttaa kaikkia kaikkein eniten, se antaa tärkeää pohjaa ymmärtää niitä tyypillisiä ja toistuvia vaikeuksia, joita AS-lapsella aina on. Varhainen AS-tieto estää AS-lapsen kehitystä menemästä sellaisiin vääriin suuntiin, joihin vaikeuksien virheelliset tulkinnat voisivat johtaa.

Oletko etsimässä terapeuttia ja terapiamuotoja Aspergerin syndroomaan? Oletatko, että AS on jotain sellaista, josta pääsee eroon oikeiden terapioiden kautta? Se ei ole mitään sellaista. AS on synnynnäistä ja pysyvää. Se ei ole psykologista eikä psykiatrista, vaan se on neurobiologista. Sillä on fysiologinen pohja, se on synnynnäistä ja pysyvää aivotoiminnan erilaisuutta. AS ei koskaan synny minkäänlaisten kasvatusvirheiden tai psyykkisten traumojen kautta tai seurauksena, niinpä esim. minkäänlainen psykoanalyysi ei voi millään lailla auttaa AS-ihmistä.

Kannattaa tehdä Xestian Asperger-testi, joka löytyy netistä. Se on suuntaa antava ja siinä kysytään aika lailla olennaisia kysymyksiä. Siltä pohjalta ei mitään diagnoosia voi tehdä. Diagnoosiin vaaditaan aina oikea lääkäri ja perusteelliset tutkimukset.

Hyvin moni nuoruutensa jo ohittanut aikuinen, joka havahtuu epäilemään itsellään aspergeria, päätyy olemaan hankkimatta itselleen virallista diagnoosia, koska sellaisen saaminen aikuisena ei ole enää mitenkään yksinkertaista. Tiedän itseni lisäksi hyvin monia aikuisia asseja, joille on riittänyt oma tunnistus, siis se että on itse tajunnut olevansa sellainen ja nimenomaan sen itsetunnistuksen pohjalta innostunut lukemaan ja ottamaan selvää AS:sta ja sen kautta omasta itsestään. Minun laillani moni heistä on kokenut elämänsä alkavan todella ikään kuin uudelleen. Jos omalla kohdalla AS-tietojen kartuttaminen on todella huojentavaa ja nimenomaan mielenrauhaa tuovaa, silloin se kaikki antaa riittävän luotettavan varmuuden siitä, että on oikeilla jäljillä - vihdoinkin.

Kiitos pitkästä ja asiallisesta vastauksesta!
Haluaisin varmuuden mahdollisesta aspergerista, en halua omin päin selittää sillä kaikkea itselleni ja läheisilleni.
Minulla on diagnosoitu sekä masennus että ahdistushäiriö, ja syön useita nuppilääkkeitä. Uskon, tai toivon, että pätevässä terapiassa vuosikymmenien ongelmat voisivat aueta helpommin kuin omalla järkeilyllä.

Olen lukenut englanninkielisiltä verkkosivuilta naisten AS-oireista, ja tunnistan itseni. Jos kuitenkin olen väärässä, jos tämä psykiatri on väärässä, minun on varauduttava palaamaan lähtöruutuun, selittämättömään ahdistukseen.

Mielestäni kylläkin kannattaa ehdottomasti hakeutua Aspergeriin erikoistuneelle erikoislääkärille. Itse sain Asperger-diagnoosin aikuisena, joka selittää paljon siitä, miksi olen koko ikäni kärsinyt erilaisista asioista aivan lapsuudesta lähtien. Ei kukaan, jota ei ole pätevä erikoislääkäri diagnosoinut voi kertoa millaista on elää diagnoosin saaneena Asperger-henkilönä, vain sen vuoksi että muka Asperger selittäisi jotain henkilökohtaisen elämän vaikeuksista. Kyllä diagnoosi pitää saada siinä tapauksessa, jos asia painaa niin paljon, että loppuelämä on sen vuoksi pilalla. Kannustaisin hakeutumaan erikoislääkärin vastaanotolle. Itse sain tosiaan vasta aikuisiällä diagnoosin ja se vielä varmistettiin kahdessa eri paikassa sen jälkeen, joten aito assi olen. Epävarmuus mikä on syynä jatkuviin vaikeuksiin elämässä, voi vaikeuttaa elämää entisestään, siksi se diagnoosi olisikin tärkeätä olla olemassa.

Joo, virallinen AS-diagnoosi tietenkin pitää saada siinä tapauksessa, jos muuten ei pääse varmuuteen. Varmuuteen pääseminen on tärkeintä. Siihen ei ole vain yhtä tietä.

Itseni lisäksi tiedän useita aikuisia, jotka ovat päässeet varmuuteen ilman virallista diagnoosiakin. Nykyään on saatavissa AS:sta niin paljon niin pätevää tietoa, että sen ääressä voi onnistua peilaamaan itseään myös aivan oikein. Esim. wikipediassa on Aspergerin oireyhtymästä pätevä artikkeli.

Minulla (enkä ole ainoa) on käynyt niin, että saadakseni selvyyden omasta itsestäni, oppiakseni tuntemaan itseni, tutkin kymmeniä vuosia omaa erilaisuuttani lukemalla kaikenlaisista psyykkisistä ja psykiatrisista sairauksista, luonnehäiriöistä, skitso-alkuisista ilmiöistä jne. jne. Mikään niistä ei kuitenkaan tuntunut kuvaavan minua mitenkään yksiselitteisesti. Kunnes lopulta sitten 2000-luvulla täytettyäni 50 löysin ensimmäisen kyllin pätevän kirjoituksen Aspergerin syndroomasta ja se oli monista sadoista aikaisemmin lukemistani erilaisuuden kuvauksista suorastaan häkellyttävän selvästi osuvin. Pian sen jälkeen sain yhteyden AS-vertaistukiryhmiin ja oli aika valtavaa ensimmäisen kerran elämässään kohdata aivan samalla lailla erilaisia ihmisiä kuin minä itse. Pääsin varsin pian sellaiseen varmuuteen, jonka jälkeen ihminen ei yksinkertaisesti enää kaipaa mitään sellaista virallista paperia, jolla voisi "todistaa" muille (tietämättömille) ihmisille, että on assi eikä vain kuvittele.

Minusta on herkullista seurata ihmisten tietämättömiä kommentteja niitä minunkaltaisiani kohtaan, jotka sanovat olevansa asseja mutta jotka eivät ole enää (varmuuden löydyttyä) kokeneet tarpeelliseksi vaivautua hankkimaan siitä virallista diagnoosi-paperia. Tiedän, että AS on asia, jonka todella voi tunnistaa myös itse - jopa niin että ei jää epävarmuutta.

Kuitenkin suurin osa niistä, jotka aikuisina havahtuvat mahdolliseen Aspergerin syndroomaansa, uskoakseni tarvitsevat - sekä itseään että muita ihmisiä varten - luotettavan varman virallisen diagnoosin, jonka vain AS-asiantuntemuksen omaava erikoislääkäri tutkimustensa jälkeen voi antaa. Kuten Aspergernainen67 kirjoitti: "Kyllä diagnoosi pitää saada siinä tapauksessa, jos asia painaa niin paljon, että loppuelämä on sen vuoksi pilalla." Olennaista on tietää, että AS:n diagnosointi ei onnistu yhdeltäkään tavalliselta lääkäriltä, vaan Suomessa on tällä hetkellä kai vain noin parikymmentä autisminkirjoon erityisesti ja riittävästi perehtynyttä lääkäriä. Pääkaupunkiseudulla tilanne lienee paras. Tärkeää on tietää myös se, että mitään kunnollista terapiaa AS-ihminen ei voi saada sellaiselta psykologilta, joka ei ole erityisesti perehtynyt autisminkirjoon.

Luin juuri Heli Rintalan kiintoisaa ja valaisevaa AS-kirjaa "Liian ihmeellinen mailma?". Siinä kerrotan mm. siitä, että Aspergerin syndrooman nimi jää pois käytöstä näillä näkymin vuonna 2018, kun tulee voimaan uusi kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä ICD 11. Tilalle tulee 'autismin kirjon häiriö' -diagnoosi, joka jakautuu alaryhmiin toimintakyvyn ja tuen tarpeen mukaan, tuen tarvetta tullaan arvioimaan kansainvälisellä ICF-luokituksella.

Kuitenkaan Aspergerin syndrooman nimellä tähän asti tunnettu synnynnäisten neurobiologisten ominaisuuksien yhdistelmä ei tule häviämään minnekään, vaikka sen diagnosoinnissa uudella nimellä tullaan kiinnittämään huomio enemmän siihen, kuinka hyvä/huono on toimintakyky ja kuinka suuri on tuen tarve. Luultavasti tulevaisuudessa virallisen diagnoosin, siis 'autismin kirjon häiriön', tulee saamaan vain ne, joiden toimintakyky on selvästi alhainen ja tuen tarve suuri. Luultavasti tulevaisuudessa moni AS-vahvuuksillaan itsenäisyyden, ammatin ja toimeentulon itselleen hankkinut ihminen, selvästä AS:staan huolimatta, ei tule enää saamaan mitään virallista diagnoosia. Silloin jos koskaan on tärkeää itse tapahtuva itsensä tunnistaminen, jos AS-piirteet ovat jokapäiväisiä ja selviä. Mitä ne AS:n peruspiirteet sitten ovat. Tässä lopuksi viisi peruspiirrettä:
1. Oman toiminnan ohjauksen ongelmia
2. Sosiaalisuus ylikuormittaa
3. On aistiyliherkkyyksiä
4. Kykyprofiili on jyrkästi epätasainen
5. On intensiivisiä erityismielenkiinnonkohteita

Sinulla nähtävimmin eivät sitten diagnostiset kriteerit täyty. Edelleen; nuo eivät ole autisminkirjon henkilölle peruspiirteitä, koska autisminkirjo on laaja. Totta, autisminkirjon häiriön diagnoosi annetaan vain niille, jotka ovat selvästi toimintakyvyttömiä/ovat vuosia olleet toimintakyvyttömiä ja jotka tarvitsevat tukea, näitä henkilöitä löytyy Asperger-henkilöistä lukuisa joukko, vaikka ÄO olisi korkeahko eli n. yli 140. Minulla itselläni muuten oli itsenäinen elämä, ammatti sekä toimeentulo, kunnes as-piirteistöstäni johtuen jouduin syrjäytetyksi yhteiskunnasta usein eri tavoin.

AS:n voi itsessään tunnistaa siis minun ja monen muun kokemuksen mukaan myös itse. Sellaisesta itsetunnistamisesta ei kuitenkaan voi käyttää sanaa diagnoosi, sillä viralliseen AS-diagnoosiin vaaditaan aina kaksi asiaa: AS:aan erityisesti perehtynyt lääkäri ja hänen tekemänsä perusteelliset tutkimukset. Nimimerkki 'Aspergeraikuinen' ei ole lääkäri eikä ole tutkinut minua. Mutta mikä estää. Lue lääkäriksi ja tule tutkimaan. Tulet yllättymään!

On mielenkiintoista nähdä, miten 'autismin kirjon häiriön' diagnostiset kriteerit tulevat eroamaan nykyisistä Aspergerin syndrooman kriteereistä. Kuinka syrjäytynyt ihmisen pitää olla, saadakseen näillä näkymin ensi vuonna voimaan tulevan 'autismin kirjon häiriö' -diagnoosin.

Minusta olisi 'häiriö'-sanan sijasta jo aika käyttää uutta parempaa ja jo monien suosittelemaa sanaa 'tila' (condition). 'Autismin kirjon tila' on totuudenmukaisempi. 'Häiriö'-sana viittaa liikaa vanhakantaiseen sairausnäkemykseen. Kun tv:ssä on häiriö, se on tilapäinen ja voidaan korjata. Mutta kun ihmisellä on AS, se ei ole tilapäinen eikä sitä voi eikä edes tarvitse korjata, koska se on synnynnäinen ja pysyvä neurologinen tila - eikä ole harvinaista, että siihen liittyy keskeisten rajoitteiden lisäksi myös poikkeuksellisia vahvuuksia. Pitäisikö nämä vahvuudet korjata. Ovatko ne vahvuudet millään tavalla häiriöitä. Ja vielä yksi retorinen kysymys. Jos uudessa diagnoosissa todella puhutaan vielä 'häiriöstä' niin onko se tulkittavissa valtakulttuurin antamaksi vihjeeksi siitä, että me autisminkirjolaiset olemme - kaikkine vahvuuksinemmekin - jotenkin tämän kulttuurin ytimelle häiriöksi.

Mainitsemasi viisi peruspiirrettä eivät pidä paikkaansa. Ammattitaitoinen neuropsykiatriaan perehtynyt erikoislääkäri määrittelee diagnoosin laajojen neuropsykiatristen testien perusteella. Kukaan ei voi itsediagnosoida itseään. Eikä netistä löydetty ns. tieto taikka toisten kokemukset voi määrittää diagnoosia yksittäiselle henkilölle; sen tekevät neurologiaan taikka neuropsykiatriaan keskittyneet ammattilaiset, joilla on vuosien/vuosikymmenten kokemus omalta alaltaan.

Aspergeraikuinen! Vaikuttaa siltä, että et ole lukenut tämän ketjun viestejäni.

Me AS-ihmiset emme ole tyhmiä. Mutta todella erilaisia me olemme. Emme ole varsinkaan aikuisina niin tyhmiä, että vain lääkäri voisi kertoa meille, että meillä on AS. Me kykenemme sen tunnistamaan myös itse. Varmuuden saamiseksi moni meistä tarvitsee lisäksi pätevän erikoislääkärin antaman virallisen AS-diagnoosin. Selvästikin on niin, että jotkut assit eivät usko, että jotkut assit voivat saada varmuuden assiudestaan myös ilman virallista diagnoosia. Eri ihmisten kohdalla itsensä tuntemiskyvyn asteet vaihtelevat suuresti.

Nimimerkki Aspergerihminen on yksi meistä asseista. On tyypillistä assiutta, että hän on kirjoituksissaan töksäyttelevä ja ehdoton. Hän kirjoittaa että ei pidä paikkaansa minun tässä ketjussa esittämäni viisikohtainen lista AS:n peruspiirteistä. Siis tämä lista:
1. Oman toiminnan ohjauksen ongelmia
2. Sosiaalisuus ylikuormittaa
3. On aistiyliherkkyyksiä
4. Kykyprofiili on jyrkästi epätasainen
5. On intensiivisiä erityismielenkiinnonkohteita
Nimimerkki Aspergerihmiseltä minun on loogisuuden nimessä pakko kysyä:
Miksi sitten mm. juuri nuo piirteet näkyvät selvästi sinussa?

Kas, keskustelu on jatkunut. Kiitos. Taidan nyt tunkea kahden assin keskusteluketjun väliin, mutta ehkä aloittajana voin tehdä niin loukkaamatta ketään?
Mielestäni täytän tuon viisikohtaisen listan.
En ole ahdistunut tai masentunut vastikään, vaan olen ollut ahdistunut niin kauan kuin muistan.
Kaipaan ehdottoman varmaa diagnoosia, tässä epäilyvaiheessa olen entistä ahdistuneempi. En ikään kuin uskalla yhdistää palapelin palasia vaikka näen kuvan, sillä jos se onkin väärä, en jaksa enää. Diagnoosi selittäisi niin paljon; uskon että aikuisena dg:n saaneet ymmärtävät.

Mutta mistä sen pätevän erikoislääkärin voi löytää? Riittääkö että käyn tällä epäilyn esittäneellä psykiatrilla tarpeeksi usein? Hänelle on vaikea saada aikoja. Vai voinko tuppautua jollekin lastenneurologille?

Luin myös että diagnoosiin todella tarvitaan tarkkoja tietoja lapsuudesta, eikä minulla ole sellaisia. Ei ole enää yhtään elossa olevaa ihmistä, joka voisi kertoa millainen olin lapsena.

En luota omiin muistoihini lainkaan, pelkään että väritän tai vääristän niitä, koska kaipaan niin epätoivoisesti jotakin, mitä tahansa, joka selittäisi kaiken.
Voihan olla että taas yksi lääkäri erehtyy, ja minulla onkin jokin persoonallisuushäiriö, tai ihan vain krooninen ahdistus ja ikävä luonne.

Täällä ei enää nykyisin jauha muut Asperger-aiheesta, kuin ne, joita ei ole diagnosoitu. Miksi pitää todistella itselleen tai muille olevansa muka-assi, jos ei diagnoosia ole saatu mistään? Edelleenkään tuo listaus ei pidä paikkaansa. Ei edes neuropsykiatrien mielestä eikä omakohtaista kokemusta omaavien henkilöidenkään, jotka on diagnosoitu Asperger-henkilöiksi virallisesti.

"Täällä ei enää nykyisin jauha muut Asperger-aiheesta, kuin ne, joita ei ole diagnosoitu. Miksi pitää todistella itselleen tai muille olevansa muka-assi, jos ei diagnoosia ole saatu mistään? "

Useat "assit" kuten tämä nimimerkki vaikuttavat niin vastenmielisiltä ihmisiltä, ettei kukaan varmasti halua diagnoosia voidakseen kuulua tähän joukkoon.

Kyse ei ole mistään todistelusta.

Mukavaa jos on virallisesti onnellista olla virallisestiAS oikein virallisesti.

Lue ensin mitä kommentoit, elleivät viralliset rajoitteesi virallisesti sitä estä.

Anteeksi nimimerkki onnellinenvirallisestiAS.
Minä en vain enää jaksa selittämistä ja jankuttamista yhtään.

Keskustelkaa mitä keskustelette; minä poistun tästä bittiavaruuden nurkasta.

Hei Tiukkanutturainen! Olet todella hyvä! Tuo mitä kirjoitit nimimerkille 'onnellinenvirallisestiAS' on erittäin oikeaan osuvaa kommentointia! Se on niin osuvaa, että sitä ei ainakaan pidä pyytää anteeksi! Eihän totuus voi loukata ketään!

Aiemmin tässä ketjussa kirjoitin: "Minusta on herkullista seurata ihmisten tietämättömiä kommentteja niitä minunkaltaisiani kohtaan, jotka sanovat olevansa asseja mutta jotka eivät ole enää (varmuuden löydyttyä) kokeneet tarpeelliseksi vaivautua hankkimaan siitä virallista diagnoosi-paperia." Tässäkin ketjussa on tällaista herkullista seurattavaa ilmennyt. Se on koomista mutta koska se on tietämättömyyttä niin se on myös traagista.

Tietämättömyys on sitä, että ei oteta totuutta huomioon. Yksi totuus on se, että jos kuka tahansa ihminen luulee, että ihminen muuttuu assiksi vasta sinä päivänä, kun saa virallisen AS-diagnoosin niin eipä ole paljolla järjellä pilattu - eikä ole edes AS-tiedon alkeet hallussa!

Ketjun aloittaja on ketjun luoja ja hänen kirjoituksensa ovat ketjussa tärkeimpiä.

AS-diagnoosin saamiseen ei vaikuta mitenkään se, jos ei ole enää kukaan kertomassa, millainen oli lapsena. Prosessissa käytetään tietenkin aina vain niitä tietoja, jotka ovat saatavissa.

Moni assi, erityisherkkä kun on, epäilee olevansa luonnehäiriöinen siinä vaiheessa, jolloin asiantuntija ei ole vielä asiaa tutkinut. Oma erilaisuus tällaisessa kulttuurissa, jossa ylivoimainen enemmistö on normimuottiin liiankin helposti loksahtanutta sorttia ja käsityksiltään sen mukaista, synnyttää erittäin usein 'ahdistuneisuushäiriön'. Juuri se on AS-ihmisillä hyvin tavallinen.

Onhan se hieman hankalaa, kun ei tajua mikä vika itsessä on vai ovatko ihmiset vaan pelkästään itsekkäitä valehtelijoita, kun muu maailma näyttää niin yksinkertaiselta ja tyhmältä. Sen lisäksi se on epälooginen ja todellakin perustuu valheelle. Siinä vaiheessa kun saa diagnoosin, ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei vaan kerta kaikkiaan voi käsittää suht. yksinkertaisiakaan asioita ei varsinkaan laajemmissa kokonaisuuksissa ja siksi on parasta vain näyttää todellista paljon tyhmemmältä. Tyhmäksi tekeytymällä välttyy juurikin siltä vainoamiselta, kiusaamiselta ja ryhmästä sulkemiselta, joka aspergerihmisten vaikeuksien takana todellisuudessa on. Diagnoosi antaa myös pohjaa sille miksi ne aurinkolasit on pakko olla päässä. Koska aspergerin oireyhtymälle on tyypillistä esim. juurikin valoyliherkät silmät ja silloin käsittää myös sen, mitä on aina ihmetellyt, että miten ihmeessä ihmiset näkevät erittäin kirkkaissa olosuhteissa yhtään mitään ilman aurinkolaseja :) Sitä ei muuten ymmärretä edes mielenterveyshoidossa, että aspergerihmisen aivotoiminta on huomattavan nopeaa valtaväestöön nähden ja se piirre, sen on pakko olla maniaa ja lennokkuutta.

Se vasta hirveää on jos saa alun alkaen vääriä diagnooseja esim. psykoosi, skitsofrenia ja jos hoitamattoman neurokirjon häiriön takia alkoholisoituu...sitten on itsemurhaan valmis. Ei kun muistovärssyä hakemaan..Koska sitten on kaikki kunnon hoitopolut tukossa ja hoitotahon ihmiset myös.
Kirjoja
Aspies, alone together
Asperger syndrome and alcohol
Ja riippuvuuksien hoidosta voi lukea Lance Dodesin kirjoja