kysymys. Niin. Mitäs nyt sitten? Entäs noi seuraavat vuodet? Onko mun puhelimessa koskaan merkkiäkään elämästä? Jos on, onko se sitten sitä elämää? Entäs kun en ota sellaista elämää, mitä siihen on tilalle? Entäs ne ikärasistit sitten työpaikalla? Entäs kun mulla ei oo sitä työpaikkaa? En mä halua mitään vitun retiisejä kasvattaa jossain takapihalla ja kuunnella huutavia kakaroita, ja onnetonta miestä jossain takapaksussa vitun arjessa. En mä turpaakaan halua tai puukkohippasille. Mun kuntkoaan ei riitä bailaamaan glitterissä eikä talous kestä.
Jääkö mulle oikeasti ainoaksi vaihtoehdoksi olla onnellinen muitten puolesta? Kun emmä hirveästi muista edes pidä. Niillä on puukkoja, kakaroita ja niitä vitun retiisejä.
Jääkö mulle oikeasti ainoaksi vaihtoehdoksi olla onnellinen muitten puolesta? Kun emmä hirveästi muista edes pidä. Niillä on puukkoja, kakaroita ja niitä vitun retiisejä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Retiisit on hyviä.
Onon. Pitääkin muuten ostaa niitä pitkästä aikaa. Millän en vaan jaksaisi kasvattaa niitä.
Mikä siinä retiisien kasvattamisessa niin pelottaa, ne kasvaa itsekseen. Hieman kastelua ja kitkemistä. Eikä sen arjen tarvitse olla tasapaksua. En olisi onneton seurassasi. Ikärasisteille sanot piutpaut.
Ruossa on likaa asioita mitä pitää tehdä.