että oikeesti teit minut surulliseksi käytökselläsi, vaikka varmasti suht' fiksuna ymmärsit, minkälaisen kuvan se luonteestasi ja aikomuksistasi antoi.
Kyllähän minäkin täällä sorruin lopussa typerään kirjoitteluun, mutta se tuli suoraan siitä epätoivosta. Miten olisin voinut luottaa, että syysi ovat ymmärrettäviä tai että niiden perusta ei ole esim. puhtaassa itsekkyydessä, kun varmasti tiesit mitä odotin?
[Nyt en edelleenkään tunne todellisuutta: en oppinut tuntemaan luomaasi kuplaa johon kotiuduit. Minä en ollut siellä kuplassa, se oli joku toinen, joku joka vastasi paremmin haaveitasi ( ? ) En tiedä halusitko alun alkain antaa kaiken mennä ohi. Luulen että odotit sitä että lopulta kyllästyn ja kaikki unohtuu, mutta voit silti ajatella jonkun pitävän sinusta.]
Jätit minut ulkopuolelle itsestäsi, siksi tulin surulliseksi. Annoit minun ymmärtää asioista omiani, siksikin tulin surulliseksi.
[En tiedä miten voisin luottaa sinuun, joten olen halunnut vaivuttaa tämän hiljaisuuteen.]
Tätä ei tarvitse kenenkään omia. Satun vain pitämään omien ajatusteni välittämisestä tyhjyyteen turvalliselta etäisyydeltä. Yhtä hyvin voisin painaa peruuta, mutta painan lähetä lyhytnäköisen huvituksen vuoksi.
Kyllähän minäkin täällä sorruin lopussa typerään kirjoitteluun, mutta se tuli suoraan siitä epätoivosta. Miten olisin voinut luottaa, että syysi ovat ymmärrettäviä tai että niiden perusta ei ole esim. puhtaassa itsekkyydessä, kun varmasti tiesit mitä odotin?
[Nyt en edelleenkään tunne todellisuutta: en oppinut tuntemaan luomaasi kuplaa johon kotiuduit. Minä en ollut siellä kuplassa, se oli joku toinen, joku joka vastasi paremmin haaveitasi ( ? ) En tiedä halusitko alun alkain antaa kaiken mennä ohi. Luulen että odotit sitä että lopulta kyllästyn ja kaikki unohtuu, mutta voit silti ajatella jonkun pitävän sinusta.]
Jätit minut ulkopuolelle itsestäsi, siksi tulin surulliseksi. Annoit minun ymmärtää asioista omiani, siksikin tulin surulliseksi.
[En tiedä miten voisin luottaa sinuun, joten olen halunnut vaivuttaa tämän hiljaisuuteen.]
Tätä ei tarvitse kenenkään omia. Satun vain pitämään omien ajatusteni välittämisestä tyhjyyteen turvalliselta etäisyydeltä. Yhtä hyvin voisin painaa peruuta, mutta painan lähetä lyhytnäköisen huvituksen vuoksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oon niin hölmö että taivun aina sille ajatukselle että ei toinen kumminkaa tykkää. Mutta kyllä mulla vilahtaa mielessä myös tuo että jos se tykkää nii käy niinkuin kuvailit. Monesti oon yhdellekki ollu laittamas viestii mut sit perun sen ku ajattelen et ei se kummiskaa haluu multa viestii.
En olisi halunnut että kyllästyt ja unohdat vaan päinvastasta. En tunne itsekkään todellisuutta :/ mutta jos vielä törmään aijon jutella.. toivottavasti ei pahoita mieltään.
Epävarmuus ja oma riittämättömyyden tunne jarruttivat liikaa :( jos mulla olisi ollut aavistus siitä että teen sut surulliseksi niin olisin silloin toiminut toisin... mutta se on varmaan jo mennyttä.
Sama vika täällä haluaisin niin hänen minulle kirjoittaa itse kylläkin mokasin kun olin niin sekaisin tunteissani. Kadun sekoilua haluan vain hänet.
No ei se nyt näin ihan oo joku sekoittaa taas
Lapsena puhaltelin usein saippuakuplia, se oli kivaa.
Ihmiset vaan on sellaisia omituisia, yksi satuttaa, toinen satuttaa takas ja kun huono tuuria on matkassa niin kolmas sivullinen voi olla uhri.
Se on vaan pelkkä ihminen kuka sitä tekee ja lopputulos on silkka kaoottinen.
Mutta point on siitä et ihminen tekee kaikkee itselleni, oliko se hyvä tai oliko se paha...pelkästään itselleni
Ei kannata ainakaan selvittää asioita sen henkilön kanssa ja unohtaa. Mieluummin postailee loputtomiin pahaa oloaan suomi24:lla.
Mä pidin tästä kirjoituksesta.
Hyvin kirjoitettu.
Ymmärrän sinua ja olen pahoillani aihettamastani surusta jota en todellakaan ole sinulle halunnut.
En käsitä tuota kuplajuttua , mielestäni en ole luonut mitään kuplaa ja enkä ole ajatellut noin kun sinä kerroit.
Todellisuudessa en ole ollut kovin tietoinen tunteistasi. Täytyy myöntää että omille tunteilleni sinua kohtaa , en vain voi mitään.
Olisipa oikeasti juteltu hänen kanssa.
Sittehän sää et oo sama
.
Joka on välillä kuplassa :/ tää kirjotus liippaa läheltä niin oli pakko vastata. Olin kyllä huomaavinani että olisit yrittänyt päästä kuplaan sisään.. mutta toimin päinvastaisesti... olit kyllä "kuplani" ovella :/ mutta pääni sanoi mulle että ei se hän ole ja vaikka olisi niin pettyisi varmasti.. olen vaan niin hölmö. Silti en muuta ajattele kuin sinua/häntä. Kai mä sitten jotenkin alitajuisesti halusin tätä.. vaikka halusin kyllä ihan muuta.