Vaihdoin veneeseen Dyneema peräharuksen. Muuten hyvä, mutta kiristettynä se alkaa värisemään jo keskituulella ja pitää ikävää surisevaa ääntä. Veneen sisällä ääni vielä vahvistuu ja häiritsee varsinkin nukkumista.
Värinä loppuu haruksen kireyttä vähentämällä, mutta tämä ratkaisu ei aina toimi, varsinkaan purjehtiessa.
Oletteko löytäneet toimivaa ratkaisua? Netistä löytyy erilaisia ehdotuksia, mutta mikä olisi toimiva ja voidaan asentaa nyt kun masto on pystyssä? Kannella seisomalla pääsen käsiksi peräharuksen alaosaan noin 0,5-1 metrin matkalta.
Värinä loppuu haruksen kireyttä vähentämällä, mutta tämä ratkaisu ei aina toimi, varsinkaan purjehtiessa.
Oletteko löytäneet toimivaa ratkaisua? Netistä löytyy erilaisia ehdotuksia, mutta mikä olisi toimiva ja voidaan asentaa nyt kun masto on pystyssä? Kannella seisomalla pääsen käsiksi peräharuksen alaosaan noin 0,5-1 metrin matkalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sun pitää saada kierrettyä toinen lanka sen ympärille, jota pitkin tuuli pyörii.
Itse kietaisen solmuun jonkun kylpypyyhkeen takaharukseen niin korkealle kuin ylettyy. Toimii myös dirkissä!
En ole vielä itse kokeillut, mutta kuulemma noin puolen metrin pätkä kumiköyttä pujotettuna dyneeman sisään lopettaa värinän tehokkaasti. Jos ei megajahdin kokoluokasta ole kyse, on sopiva kumiköyden halkaisija 5-6 mm. Sellainen menee vielä helpolla dynaonen sisään. Jos irroitat hekin välillä, saat tehtyä pujotuksen ainakin metrin päähän dyneeman päästä.
Minulla on sen verran perinteinen osatakila, että hekki saa ylivoimaisesti suurimman osan aikaa olla löysänä. Siksi värinä on pieni harmi ja kumin pujotus vasta idea-asteella. Takaisin vaijeriin vaihto ei ole edes käynyt mielessä.
Kyseessä ei ole mitenkään Dyneeman erityispiirre, vaan vaijereihin, piiska-antenneihin yms liittyvä yleinen värähtelyilmiö, ns vortex shedding.
Resonanssikohta riippuu tuulen nopeudesta, vaijerin halkaisijasta, esikiristyksestä, pinnankarheudesta ja massasta.
Näistä nopeuteen ja oikeastaan kiristykseenkin on hankala vaikuttaa. Voit siis vaikuttaa vaijerin halkaisijaan, pinnanlaatuun ja massaan. Muutos missä tahansa edellisistä tekee sen, että resonanssi siirtyy toiseen kohtaan, toivottavasti käyttöalueen ulkopuolelle tai se tapahtuu niin alhaisella nopeudella, ettei siinä riitä voima kunnon meluamiseen.
Voit siis kasvattaa köyden halkaisijaa laittamalla vaikka letkunpätkiä sen päälle, voit muuttaa pinnankarheutta kiertämällä köyden päälle ohuemman langan spiraaliksi tai voit lisätä köyden massaa kiinnittämällä siihen oikeastaan mitä tahansa. Teoriassa voit rakentaa myös resonanssikohdan poistavan massavaimentimen (tuned mass damper) köyteen, mutta se vaatii jo hiukan harrastuneisuutta.
Käytännössä et voi vaikuttaa juurikaan halkaisijaan, pinnankarheuteen tai massaan. Esikiristystä ei ole, mutta käytössä kireys on tarpeen säätelemä. Ja enemmän kiristämällähän voit vaikuttaa ainoastaan taajuuteen. Misssään tapauksessa kiristys ei ole vakio, joten resonanssikohtakin vaihtelee. Letkunpätkät ja spiraaliksi kierretyt langat ovat lähinnä teoriaa, eivät käytännön ratkaisuja.
Onko langan kiertäminen toisen päälle tai köyden pujottaminen letkun läpi liian vaikeaa vai miksi et käytännössä niissä onnistu?
Lanka on helppo kiertää jännitetyn dyneeman ympärille. Mutta käyttöönoton jälkeen se löytyy seuraavana aamuna kaikki kierteet alapäässä. Ensin pitäisi tietää sopiva langan halkaisija, sitten ommella se puolen metrin välein kiinni dyneemaan. Vähän sama juttu letkunpäätkien kanssa, niidemkin oikea mitoitus pitäisi saada selville ja sitten ommella kiinni.
Seisovan aallon taltuttamiseksi kokeilisin ensin kumiköyden pingottamista kukonjalan haarojen väliin.
Kiitos vihjeistä! Näyttää kuitenkin siltä, että enintään yksi tai kaksi näistä vihjeistä on todettu toimivaksi myös käytännössä. (?)
Olisi kiva saada lisää esimerkkejä käytännössä toimivaksi todetuista ratkaisuista ;)