Tämä ohjelma on vielä katsottavissa, mutta ei kauaa. KANNATTAA katsoa!
http://areena.yle.fi/1-3186778
Inhimillinen tekijä
Kaija Pispa ja Jaakko Löytty
1473 katselua
Outo muusikkopoika Afrikasta ja runotyttö Ylöjärveltä löysivät toisensa. Haaveena rauha ja oikeudenmukaisuus, kääntöpuolena syvä masennus. Anne Flinkkilän vieraina kirjailija Kaija Pispa ja muusikko Jaakko Löytty.
OHJELMAN TIEDOT
TV-lähetyksen ääniraidat suomi stereo
Katsottavissa vain Suomessa
http://areena.yle.fi/1-3186778
Inhimillinen tekijä
Kaija Pispa ja Jaakko Löytty
1473 katselua
Outo muusikkopoika Afrikasta ja runotyttö Ylöjärveltä löysivät toisensa. Haaveena rauha ja oikeudenmukaisuus, kääntöpuolena syvä masennus. Anne Flinkkilän vieraina kirjailija Kaija Pispa ja muusikko Jaakko Löytty.
OHJELMAN TIEDOT
TV-lähetyksen ääniraidat suomi stereo
Katsottavissa vain Suomessa
Vastaukset 65
Vanhimmat
Kahden maan kansalainen-laulu soi siinä.
niin tämä soi siinä
unohtui
https://www.youtube.com/watch?v=_TDpEPAu5QE
Tuo oli uusinta, joten en katsonut, mutta Inhimillinen tekijä on ohjelmana niitä parhaista.
Katosin tuon ohjelman joskus aikoinaan. Jaakko Löydyn setä, Timo Löytty, oli minun vihkipappini.
Jaakko Löytyn lauluja tunnen jonkinverran.
totta sanoessaan, että "Tuo laulu soi aina, me vuorollamme menemme sen kyytiin, ja sitten joku toinen taas jatkaa..." Hän tarkoitti Kahden maan kansalainen-laulua.
https://www.youtube.com/watch?v=_TDpEPAu5QE
Jaakko oli ainakin muutama vuosi sitten ketjupolttaja. Mie pystyin lopettamaan pössyttämiset 30 vuotta sitten.
paljon siitä hyljättynä olemisestaan kun hänet lähetettiin kouluun jonnekin kauaksi.
Itse kuulun niihin saman kokeneisiin, kyllä se koko elämän ajan muistuu mieleen se koti-ikävä, (vaikka itse halusin sinne kouluun kun opettaja oli sitä moneen kertaan kehoittanut ja soittanut isällekin) silti oli
kotiväen ikävä, yhteisten ruoka-aikojen ihanuuden kaipaaminen ja rakkaiden perheenjäsenten myös, samoin kavereita koulussa ja napurustossa ikävöi.
Koulussani ei ollut ruokailua, ja kun asui siellä huoneessa, niin ei sielläkään ollut kuin sitä ranskanleipää ja kuorittua maitoa, joita kävin ostamassa nälkääni söin. Joskus sain omenia paketissa, se oli onni, yhdelle koulukaverillekin annoin.
Se ettei ollut pyhänäkään ruokaa eikä arkena, toi pahan mielen.
Olin siellä yhteen menoon syksystä jouluun. Itkin iltaisin tyynyyni.
Se on vaikuttanut minuun koko elämäni ajan.
Sinuthan jätettiin heitteille. Varmasti terveytesi oli heikko. Eikö sosiaaliviranomaiset puuttuneet tilanteeseen ?
Ei jätetty, paremminkin itse koetin hiukan helpottaa ja auttaa vanhempiani, varsinlin sota-aikana vaikka olin pieni, näin miten hän joutui raatamaan aivan luonnottoman paljon, Evakkoperhe asui meillä, Kansanhuoltoon elintarvikkeita ja rintamille molemmille juuri aikuisiksi kasvaneille pojilleen paketteja, näin miten hän rukoili iltaiin nukkumaan mennessään, en halunnut huoestuttaa yhtään lisää omalla huonolla tilanteellani, itse olin kouluun halunnut, eikä omalla paikkakunnalla koulua ollut.
Pääsin ylioppilaaksi hyvillä todistuksilla 6 vuodessa se oli 50-lukua..
Sittenkin, jos elinikäiset traumat on tuosta kokemuksesta jääneet, on ruokapula ja koti-ikävä ollut kohdallasi liikaa.Maaseudun väestöllä oli entisaikaan poikien tärkeysjärjestys etusijalla, ei jaksanut äiti-ihminen ajatella sodan lisäksi tuonkaltaisen pienen tyttönsä arkipäivää tuntemattomassa kaupungissa.
Paljonhan ei suurperheiden lapset päässeet tottumaan, karaistumaankaan maaseudulla kaupunkien uutuuksiin.
Eihän kodin turvallinen idylli silti kaupungeissakaan ollut itsestään selvyys, isiä kaatui rintamalla, pommien jytinä ja hälyytykset oli yön päivän kanssa tosiasioita. Onneksi pääsi pääkaupungin pommituksista Ruotsiin maalaistalon turvaan.
Kaikesta silti yleensä selvittiin , saihan sentään henkikultansa pitää !
enkä tiedä, voihan niitäkin olla.
Mutta:
Äitini oli niin iloinen että itki ilosta, kun toin hänelle hyviä todistuksia nähtäväksi ja allekirjoitettavaksi.
Hän sanoi aina, että se on justiin kun itsellä on halus ja harrastusta oppia!
Isä enemmän vastusti kouluun lähtemistäni, mutta oli hänkin sitten lopuksi tyytyväinen.
https://www.youtube.com/watch?v=odoFFcv4klc
.
Kesäisin olin heinätöissä ja navettahommissa, silloin sain syödä hyvää ruokaa yhdessä rakkaiden perheenjäsenieni kanssa.
äitini oli ihana, sillä silloin kun minä oli syntynyt, vauva-ajan sain öisin nukkua hänen sylissään sängyssä, se oli maanpäällinen paratiisi, sain syödä maitoa rinnasta, jos oli tarve, ja sain siinä yhteisyydessä kokea lämmön ja onnen ainakin parin vuoden ajan, ennenkuin viimeinen lapsi perheeseemme syntyi.
Uudelleen koin sen läheisyyden lämmön vasta parikymppisenä, opiskeluni loputtua korkeakoulussa, ja rsaatuani vakityöpaikann ja sitten menin naimisiin.
Pelkäsin kyllä, kun hän kosi, kieltäydyin, rukoilin Luojan johdatusta ja opastamista joka päivä, ja lopulta tuli tunne, että se voisi onnistua.
Ihan sileä se tie ei ollut huonojen asunto-olosuhteitten takia , kymmenen ekaa vuotta oli täyttä työtä ja yrittämistä kodin saadaksemme.
No joo, tuon olet kertonut useasti sanasta sanaan täällä, unohdit vain lisätä äitisi rukoilleen, että saisit hyvän aviomiehen, ja sitten saitkin senkin.
Nuohan on hyviä muistoja, etkä todella ole traumoista puhunut,..ne voikin vain ulkopuolinen aavistaa, jos koko elämän on seuranut tuo koti-ikävän muisto, niinkuin kerroit.
Syvällehän nuo tunteet on silloin on painuneet, mutta,..kaikkea onnen tunteita nyt ikäihmisenä toivon, ja turvallista elämää lastesi, ystäviesi ja sukusi ympäröimänä.
Sama Lapsen tie on soinut Satumeriliiliisasalilla vuosikaudet ja jtuissakin sama levy päällä. Eikö plisi aika hellittää miistä ? Et voi muistaa noita vauva aikoja, olet ne sepittänyt turvaksesi.
No, kun tarvitsee jotakin turvakseen, silloin on oikeus saada se pitää, voihan meillä kaikilla olla jokin takautuma muistissamme, ja vaikka ei olisikaan, on ihmiset erilaisia herkkyyksiltään.
Joskus itsekin olen ihaillut omaa taitoani rakentaa itseäni, silloin kun sitä olen tarvinnut,..ihan vain pitämällä itseäni "tuhtina mimminä " 😀 kun on ollut tarvis ( vaikka sitten tärissyt jälkeenpäin)
moikka nyt tältä illalta.
Voin muistaa sen yhteisyyden ja lämmön, sitä ei kukaan voi minulta viedä.
Voin muistaa sen kun konttasin lattialla , muistan matot ja auringon valon ikkunain kuvissa siiä lattialla.
Von muistaa pikkusiskoni syntymän, hän syntyi kotona, muistan, kuka seisoi pitäen minua penkillä pöydän lähellä olevan ikkunan luona paikoillani, etten menisi siihen äidin ja isän makuuhuoneeseen.
Muistan, miltä vauva näytti, kun sain mennä katsomaan.
Joillakin ihmisillä on parempi muisti, ei siinä sen kummempaa ole.
pilvi-texanelli-sinisirkku-"taiteilijan" ilkilyistä ja "väärin-muistamisista" , niistä on monilla ennenkin vastenmielistä kokemusta
Susmorsianparka, jota Kat'leija puolusti, molemmat joutuivat tuon kohteeksi rohjetessaan sanoa mielipiteensä suoraan.
Olisi Suomen maaseudulla turvaa ollut ja ruokaakin tarpeeksi, minä sain turvapaikan omasta. maasta ei tarvinnut mennä vierasta kieltä puhuvaan maahan. Häpeätahra Suomen historiassa lähettää lapsia pois, täällä ei maaseutua eikä pienempuä kaupunkeja pommitettu. Jos oli ruuasta puute, sitä olusi pitänyt tuoda eikä lapsia viedä. Suurella osalla on. elinikäiset traumat , uusi sopeutuminen taas Suomeen.
Pidähän häpeäsi ihan rauhassa, jos niin näet.
Ruotsin "apu" olikin taas kerran vain vahingoittamista
ja hyväksikäyttöä, kuten aina.
Heikki Hietamies kertoi siitä totuuden kaunistelematta.
Elokuvakin on tehty siitä, "äideistä parhain",( sarkasmia).
Onhan siinä äidin omatunto venynyt, kun osa lapsista kylmästi lähetettiin Ruotsiin ihan turhaan , osa sai jäädä kotiin. Ruotsi käytti monin tavoin tilannetta hyväkseen. Kehtasi verrata vielä siihen että meidän otettava heille tulleita matuja. Sellaisia irakilaisia pikku pilttejä.
Ruotsista oli maksettu sille junalippu pantu junaan
pohjoisen kautta sekin matu-murhaaja, joka Sellossa murhasi monta ihmistä.
Pahimmat roistot aina Suomeen sieltä.
____________________________________
Luulen että kotoa lähtö on kuitenkin aina haikeaa. Minunkin tuli ikävä ja olen itkenyt yksinäisyyttäni ikävöidessäni kotia ja äitiä jolta en kokenut koskaan saaneeni rakkautta. Isossa lapsikatraassa toiseksi vanhimpana jouduin varaäidin paikalle pienempiin nähden. Tiedän mistä äidin kylmyys minuun johtui mutta lapsena en sitä tiennyt. Ainoa mikä minut pelasti oli isän suojeleva asenne ja se että hän otti minut minut erityisesti huomioon. Siitä taas aikuisena sisaret ovat minulle huomautelleet, siis kärsin siitä vieläkin. Isä oli minulle maailman viisain ja ymmärtävin mies. Minusta kasvoi nainen joka ystävystyi helpommin miesten kun naisten kanssa, naisista ei aina tiedä, eikä miehistäkään vaikka heitä on helpompi lukea, naurettavan paljon helpompi. ☺️ 💜
täällä on hyvä kertoa tuosta tunteesta, josta muuten ei juurikaan ole ollut tilaisuutta puhua.
Jos on joku ymmärtävä kuulija, niin se tunne helpottuu, siitä ikäänkuin vapautuu.
Minäkin aikaisemmin, kun kysyttiin, mikä on Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs,
niinvastasin epäröimättä: "Vesipäästäinen."
Nyt on kai - ikävä kyllä- SOME-ihminen laskettava toiseksi.
Juuuu, välillä än puolusteleekin itseään tai kehuu itseään nikillä: Syrjästä, ikäänkuin eri ihmisenä.
hän kertoi vanhemmasta sisarestaan joskus kauan sitten, että kun hänellä itsellään oli nälkä, niin sisar kaatoi hänen ruokansa ikkunasta ulos. Se jäi jotenkin kauheana asiana mieleen, ajattelin että välien on täytynyt olla pahasti tulehtuneet.
Luultavasti hänellä tuo sama tunne hakee nyt sisaren kuoltua jotain kohdettaan täältä, mutta minä ainakin olen paljon häntä nuorempi, joten siihen en ole sopiva.
Hän on paljon vaikuttanut palstan ilmapiiriin ikävästi , muutamat ovat kohteiksi joutuneet julmalla tavalla. Kammottavaa , sairasta tietenkin.
Jaaha! Nytkö alkoi sitten tuo ajojahti taas?
Jo vuosia sitten toistettiin kertomaani sotaajan jälkeisestä ajasta aivan vääristyneesti puuroilla ym kamaluuksilla 😊.
Kerron sen nyt uudelleen, jospa se sieltä " päästä vihdoin selviäis" !
Tulimme koulusta isosiskoni kanssa ja nälkähän meillä oli, mutta kaapissa ei ollut kuin 1 reikäleivän palanen, jonka minä siloin ehdin siepata!
Isosiskoni koki sen tietenkin harmillisena, kun se olisi pitänyt jakaa. Niinpä han vilkaisi ikkunasta missä pari pulua kujerteli ja murensi niille sen leipäpalan!
Sanoi, että nuo saavat siitä vatsansa täyteen, meillä se ei tunnu missään. Harmittihan minua pienempi kun olin, mutta oikeassahan siskoni oli, ja mehän saimme ruokaa kun äiti ja isä tulivat kotiin,..
Aamuisinhan me puuroa saimme, sen oli äiti keittänyt valmiiksi ja herätti lähtiessään meidät syömään.
Kukaan ei ole heitellyt puuroja ikkunoista, enkä sellaista ole koskaan kertonut,
joten paina se NYT JO mieleesi!
"Jaaha! Nytkö alkoi sitten tuo ajojahti taas? "
Olen huomannut saman asian, että kertomani muuttuu ajan saatossa, usein jo seuraavan sitä toistaessa, kuin juoru kylässä.
Onhan se vanha vitsi, että pistetään jonoon ihmiset ja eka aloittaa kuiskaamalla jutun, jota toinen jatkaa myös kuiskaten ja viimeinen kertoo ääneen sen jutun. Uskomatonta on tarinan lopputulos ja täällä se on usein negatiivinen, mutta ilmeisesti myös tuossa "juttu jonossa", sillä ihmisillä on vain kummallinen taipumus nähdä aina jotain negatiivistä.
Oletko koskaan kuunnellut juoruja? (Tämä ei ollut pelkästään sinulle, vaan kaikille) No, jokainen niitä kuulee, tahtoo, tai ei, mutta koska olet kuullut mitään positiivistä juoruttavan? Vaikka olisi tullut naapurille Lotto voitto, niin kuka kertoo, että ihanaa, vaan heti alkaa spekulointi sinne kamalimpaan suuntaan.
Vaikka kuinka yritän, ett ´ en kerro mitään itsestäni ja varsinkaan läheisistäni, mutta kuinka sen portin saisi edes suun eteen, koska se tulee kirjoittaessakin väistämättä, oli aihe mikä hyvänsä. Vaistomaisesti yhdistän niitä omiin kokemuksiini ja se on sitten menoa....D
Kuka toinen uskaltaa muistella omat kertomansa ja palstan versiot niistä? Ainakin minulla on mielestäni pöyristyttäviä tarinoita täältä, mitä kamalaa olenkaan tehnyt? Ehkä "paras", olen ollut Kotkan satamassa huorimassa ja saanut sieltä kupan!!!DDD
Onhan väärinkäsitykset huvittaviakin, kun ei ihan vääristelyjä sentään pahansuopaisesti punottaisi.
Ei nyt luulisi toisten hetkelliset näläntunteet, jäävän kauhuina kenenkään mieleen sentään kummittelemaan,..huonoina väleinä ainoan siskonikultani kanssa,---- kostoa ja mitä soopaa.
Se mennä nyt taas päin pylloa, ja lääkärisarjaa sanois Doddi.
Noo minäkin ollut 3 aviomiehen murhaaja, joten dekkareista nyt psykologiaan näiden kanssa joutuu kouliintumaan,.moikka
Monet sen ajan kirjoittajista muistavat sinisirkun tai olit silloin Texanelli ei kun Pilvi tai jotain jutun sinun puurosta jonka kerroit sisaren kaatanneen ikkunasta mutta ommaa nikkiä ei laiteta tähän jottei jouduta tuollaisen ajojahdin kohteeksi täällä somessa. Elikkä jottai sinä olit tehnyt sitä ennen sisarellesi muuten ei tollane viha ole mahdollistakkaa. Hänhä ei ite saannu mittää siintä, vaivaa vain näki .Jos se oiskii ollut leivän muruja nii kukkaa ei sellaista mustaisi,, haluutko että nostan sen ketjun? Ja muistetaan me täältä muutakin, joten ihmettely ei olekummaa.
Joo haluan kiitos, joten mitens nyt sitten aiot toimia?
Olet seikkaperäisesti selostanut ksikki avioliittosi ja kertonut menneesi lapsena naimisiin, Esität kuin ne olisivat suuria meriittejä sinulle. Kaikkihan sinulla on hienompaa kuin tavallisilla pulliaisilla, jopa ruokasi. Tulit palstalle monilla nikeillä ja taxilla ajellen. Halusit että sinut huomataan ja huomattu on. Pidä suutasi pienemmällä, täällä metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Taxikuskien ihastus sinnuu oli suurta ja somalimies sai hipaisun turkisviitastasi.
tunnetaan ennestään siksi ei nikkejä laiteta tähä. sillä sinut kyllä tunnetaan.
Sinähä olet maalaat itsesi naivistisen viattomaksi.
Herran jestas miten läpinäkyvää, tyhmätkö täällä peräti huseeraa nyt? 😅
On kai tuollaisiakin ihmisiä oikeesti olemassa?
Olkaa Herran tähden vapaasti onnellisia nyt, heittäkää nyt samalla kaikki sappenne ja vihanne tänne niskaan, niin on kevyempi olo,----- voi sentään.
Enhän ole toisenlainen voinut olla, ei elämäni ole ollut niin kituuttamista tai ikävää, mutta todella hyvin olen sitten kateutta ansainnut !
Ihanaa Kiitos!
Minäkin aikaisemmin, kun kysyttiin, mikä on Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs,
niinvastasin epäröimättä: "Vesipäästäinen."
Nyt on kai - ikävä kyllä- SOME-ihminen laskettava toiseksi.
Luulet voivasi maalata itsesi aivan valtavan viattomaksi.
vaikka olet raakaa tekoa kirveellä veistetty
. Lyöt toisii vaikka tiedät syyttömäks.
Kylästä juuri tulleena vilkaisin, josko on mukavampia aiheita,...
äsch ei löydy muuta kuin samaa hyperbolaa. Miten paljon pitäisi ymmärtää ja kuunnella näitä purkauksia? Eikö jo monet kerrat ole säälitty tarpeeksi,..
Kirveellä veistetty, ~~~~no mikäs vika se kansanomaisuudessa olis, ☺️ rouva magister!
Ja paskan marjat, itse kuvittelet että sinua vihataan tai kadehditaan. Joku/jotkut vaan kyllästyneet kun aina tuot itseäsi esille kuin olisit jotenkin armeliaasti jakamassa oikean elämän mallia. Vai et ole muunlainen voinut olla, uskotko johonkin ennaltamääräämiseen , kohtaloon että kaikki on tähtiin kirjoitettu ? Kyllä omat valinnat on yleensä mahdollisia. Tuntuu kuin todistelisit täällä ventovieraille ja itsellesi , että elämäsi on jotenkin tavattoman upeaa ollut. Mutta älä kuvittele että elämäsi muitten mielestä mitään hohdokasta on. Jos olisi, nauttisit siitä etkä täällä elämöisi. ja joka asiaan puuttuisi.Poltat proppusi helposti, siksi sinua kai tahallaankin pistellään.
Tuo toisten tyhmäksi leimaaminen on tyhmyyttä itseltäsi, et miltään hengen jättiläiseltä muutenkaan vaikuta.
ss valehtelee vahingoittaakseen toista,
se on sitä mitä pidetään vastenmielisenä.
Riippuvuus valehtelustakin on paha.
se hänen nauruusa kuolemine ällöttää.
Mikä teitä vaivaa? kysyy Makriina.
ihmettelen
ei kannata ottaa ss-ää niikö ihmisenä
kute luokassa joka oppilas kai on otettu ja yritetty saada olemaa kiusaamatta ja valehtelematta
se on vannha yli 80 v syöpäsairas kiukkuinen tupakkalakossa oleva ämmänläyskä
anna sen olla älä välitä valehteluistaan
sama kummalla päällään se ääntelee
krapula usein . kiukun aiheita ikänsä riidelleelle
" mikäs vika se kansanomaisuudessa olisi"
Ollaan kiiitollisia että hän armollisesti laskeutuu eliitistä meidän muiden tasolle.
Sukulaiset hänet tuntee.
"sammaa", et taida ymmärtää, mitä kirjoitat? Ei se silti ole puolustus. Pahimmasta päästä olet.
Vihapuhetta on monenlaista.
Kannattaisi laskea kymmeneen, ennen kuin painaa enteriä.
Monet hyvästit on ss kiukuspäissään heittänyt, kohta tulee taas.
tulee sinilirkku ja llsäksi kymmeniä ilkeilyjä ilman nikkiä.
tekijä vain puuttuu ss.ltä, se piti olla aiheena otsikossa.
Kauas pilvet karkaavat! Olipa avaus kuinka hyvä ja arvokas tahansa, niin lokaan siinä vedetään joku.
Onkohan jokainen täällä kirjoittava ihminen.
Avaaja tuossa selittää että AVAAJA on hyvä ja arvokas. Kysy ihmisyyskysymys itseltäsi.
Täällä kun tuntuu olevan toisinaan piukea ilmapiiri, rohkenen suositella musaa aina
välillä. 😶🎤
https://youtu.be/BSgcsSos_Eg
Aloitusviestissä mainittu ohjelma näyttäisi vielä tällä hetkellä olevan katsottavissa.
Ylen radio teki Kuusi kuvaa -ohjelman J. Löytystä, se on aivan kuunneltavaa jutustelua. Löytty muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan siinä sekä kertoo perheestään. Ohjelman voi kuunnella alla olevan linkin sivulta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/08/06/jaakko-loytty-menetti-kesatyon-rakkauden-tahden-laheiset-ihmiset-ovat-suositun
😃
Tuo aloituksen linkki viekin vain lyhyeen näytepätkään ohjelmasta. No, kyllä sekin kannattaa katsoa.
Tässä podcastissa Löytyn laulua ja sitten keskustelua lauluista ym.:
https://www.spreaker.com/user/8219784/jaakko-ja-kaija
YouTubessa on tietysti kaikenlaista J. Löytty -aiheista, haku tuottaa melkoisen sillisalaatin:
https://www.youtube.com/results?search_query=Jaakko Löytty
Soundcloudissa on myös jotain, osa vain lyhyitä näytepätkiä ja ties mitä, huh!
https://m.soundcloud.com/search?q=Jaakko löytty
🎵 🎼 🎹 🎵 🎼
Tämän keskustelupalstan ohjelma näköjään rikkoo linkkejä, jos niissä on erikoismerkkejä.
Tuo YouTuben sekä Soundcloudin linkki täytyy kopioida ja sitten liittää osoitekenttään, jos niitä sivuja haluaa katsoa.
Tämä on joku uskovainen lähetystyöläinen, hyvä Namibia on hyvin protestanttinen
Kannatan luterilaisia, ateistina
Luther on Suomen kansanopetuksen isä kuten hänen oppilaansa tietävät eli
Agricola ja Uno Cygnaeus
Mutta en katso silti