Mies siitä, että olen päästäni hieman vialla? En pahasti, mutta vähän. En ole sairas enkä tarvitse mitään ylimääräistä apua. Onko tämä mielestäsi este suhteelle?
Mitä mieltä olet
Tummallekomealle
25633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Naiselle. On sitä täälläkin liikkeellä. Kun itsekään en edes halua pyrkiä täydellisyyteen niin hyvin sinä kelpaat. Riittää kun on joskus hyvä olla.
Yritän olla parempi ihminen, mutta kaikilla on oma käsityksensä täydellisyydestä ja hyvyydestä. Ehkä olen liian kriittinen itseäni kohtaan.
Mulla kans ilmenee tuota samaa... oon vähän turhan kriittinen itseäni kohtaan. Ja mitä aloitukseen tulee niin riippuu vähän ajatuksista.. mutta luulen että kyllä mä pystyisin suhteeseen. En usko että ne niin kauheita ajatuksia ovat että se olisi este..
Myös sellaisen kanssa joka voisi suuttua pahasti? Ihmisen kanssa jolla on huono itsevarmuus?
Kyllä! Tuosta pääsee ajankanssa yli :) itse kyllä olen sen verran rauhallinen kaveri että en usko että voisi mun kanssa suuttua pahasti. Onhan mulla itselläni kokemustakin huonosta itsevarmuudesta.. luulen että pärjäisin ihan hyvin sellaisen kanssa.
Hyvä asia sinulle. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan naisen.
Se on vaikeaa jos on nirso mutta kiitos kumminkin.
JosOLET nainen ja vassarri niin kaikki mielentervys ongelmat on pelkkää PLUSSAA
Jokaisellahan se vähän heittää,hupsu nainen on varmasti mielenkiintoisempi.
Mielenkiintoinen voi olla kuka vaan päästään selvilläkin oleva.
Niin voi ollakkin. Pieni hulluttelu ei kyllä yhtään haittaa asiaa :)
Ei se ole hulluttelua. Otan kaiken vakavasti. Useimmat täällä ajattelevat, että sekaisin päästä oleva on hauska ja mielenkiintoinen ihminen, mutta se ei aina ole totta. On myös vakavasti sekaisin olevia ihmisiä.
Tämähän kuulostaa vaan paremmalle :D tykkään vakavista ihmisistä. Heidän kanssa kun voi ihan vakavastikkin pohtia asioita.. kunhan ei ole niin vakava että on jokapäivä suu mutrulla. Kunhan edes pari kertaa viikossa irtoaisi hymy.
Millä tapaa tämä ilmenee.
Ei mitenkään ellei tiedä ajatuksiani.
Mitäs ajattelet?
Että en halua tähän mitään sanoa.
Mihin sitten haluat sanoa jotain.
Koitan kai piristää tylsää elämääni keksien joitakin vaivoja mistä valittaa. Kaikkihan kokevat jotain ihmeellistä ja saavat siitä paljon kerrottavaa itsestä ja kokemusta elämää varten. Se on tavallaan syvällisyyttä saa kaikkien sympatiat itselleen. Sitten on näitä liian hyvinvoivia ja kokemattomia. Ei ole omaa erikoista elämää muille kerrottavana. On vain tylsä tavallinen elämä yhteiskunnan mukana kulkemista.
Jos multa kysyttäisiin niin mielestäni se ei ole este. Se voi olla hidaste jos luonteet ovat kovin erilaiset. Jos asiat elämässäni ovat hyvin olen iloinen ja eläväinen ja kyllä puhuminenkin on tärkeää, mutta ei koko ajan tarvitse äänessä olla.
Haluan ihmisen joka ymmärtää. En sellaista miestä joka hehkuttaa koko ajan "minulla on kaikki hyvin elämä on ihanaa".
Ihminen voi olla iloinen ihan pienistäkin asioista, mutta itsellä ei ole tapana sanoa ääneen kuinka ihanaa elämä on. Kaikenlaiset tunteet näkyvät minussa ulospäin, mutta en suutu helposti.
Mielestäni pitää osata katsoa asioita myös kriittisin silmin. Jos aina on saanut kaiken haluamansa niin ei tiedä mitä elämä on kun kaikkea ei ole saanut.
Kummasta päästä?
Onko kaksipäisyys nykyään mahdollista?