Koira- ja kissapalstalla saa usein lukea rakkaasta ystävästä, eikä tarvitse muita ystäviä.
Lemmikit ovat eläimiä ja ihmisistä ne ei missään tapauksessa voi korvata. Sosiaaliset suhteet kanssaihmisiin ovat kaiken perusta ja niiden korvaaminen lemmikillä tekee henkilöstä henkisesti invaliidin.
Kunhan ihminen on saamassa viimeistä palvelua papilta (sitten vanhana) niin on perin surkeaa, jos on maksetut kantajat ja saattamassa on 5 mäyräkoiraa ja niillä maksettu hoitaja, jos palkkaus riittää siunaustilaisuuteen saakka.
Pidetään tämä lemmikkipuoli vain harrastuksena ja keinona solmia kontakteja muihin ihmisiin.
Lemmikit ovat eläimiä ja ihmisistä ne ei missään tapauksessa voi korvata. Sosiaaliset suhteet kanssaihmisiin ovat kaiken perusta ja niiden korvaaminen lemmikillä tekee henkilöstä henkisesti invaliidin.
Kunhan ihminen on saamassa viimeistä palvelua papilta (sitten vanhana) niin on perin surkeaa, jos on maksetut kantajat ja saattamassa on 5 mäyräkoiraa ja niillä maksettu hoitaja, jos palkkaus riittää siunaustilaisuuteen saakka.
Pidetään tämä lemmikkipuoli vain harrastuksena ja keinona solmia kontakteja muihin ihmisiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hahhahaaa....en tiedä yhtään koiran omistajaa jolla ei olis ystäviä, perhettä ja sukulaisia.Joten en usko edes tuollaisten olemassaoloon, muualla kuin sinun mielikuvituksessa.Vai tiedätkö oikeasti sellaisen ihmisen,yhdenkin? Joka ei ole ystävien,sukulaisten naapurien kanssa tekemisissä, vain koiransa XD
Tietämistäni koirista melkein kaikki on perheissä.Siis sukulaisten,kavereiden,työkavereiden ja naapureiden.
Asun kaavoitetulla alueella ja seuraan tuossa kadulla koiran ulkoiluttajia päivittäin.
Eivät ole koiranulkoiluttajat kovin usein yhteydessä muihin, korkeintaan muutamasta kymmenestä pari kolme juttelevat keskenään.
Moni siirtyy toiselle puolelle katua, kun vastaan tulee toinen koira. Osa ottaa koiransa syliin kohdatessaan.
Nuoret työssäkäyvät suorittavat ulkoilutuksen urakalla ja lähinnä ulostuskeikkana.
Missä asut, kun noin laaja tuttavapiiri?
Mulla son sukulaisia, perhe, ja työkävereita yms.Ja niin täällä muillakin koirallisilla.Joten ajatuksesi on utopiaa, et tunne ihmisiä, kuvittelet omiasi.Luuletko,et ihmiset vaan, pisuttaa koiriaan, eikä muuta XD Minäkin lenkkeilen,paljonkin.MUtta harrastan omia juttuja, töissäkäyn,ja tapaan sukua kavereita, ei aina ole koira mukana, muut kattoo kanssa, ja ulkoiluttaa, kouluttaa.Iso perhe kun on ;)
Niin, ja täällä lähellä on neljä koirallista perhettä, joiden kanssa en olis tekeimsi, mutkun, koirat ja niiden lenkit yhdistää ;)
Mielestäni koira kyllä suorastaan pakottaa ylös, ulos ja lenkille muiden ihmisten joukkoon. Jos ei, kyseessä on eläinrääkkäys.
Kissojen kanssa on kyllä ainakin osittain toisin, ja olemmehan lehdistä saaneet lukeakin erakoituneista kissaihmisistä, useimmiten vanhemmista naisista.
Hoitoa vaille jääneet koti- ja tuotantoeläimet (yleensä) yksinäisen isännän tai emännän sairastuttua masennukseen ja eristäydyttyä kokonaan muusta maailmasta ovat sitten eri asia, kun kyse on sairastumisesta.
Sinänsä lemmikkieläin luultavasti pienentää riskiä sairastua niin vakavaan masennukseen.
Eihän tuosta oikein rakennusaineiksi elämälle ole että pitäisi hautajaisiin saattojoukot olla! Sillä kun ei ole kuolleelle mitään merkitystä. Elämällä on ja sen lemmikin pyyteettömällä rakkaudella.
Mun mielestä paljon surullisempia tapauksia on ne monet yksinäiset joilla ei ole edes lemmikkiä seuranaan, he ovat näkymättömiä, joten heidänpä elämää ei pääsekään tarkkailemaan kuten koiranulkoiluttajien. Ei lemmikki koskaan lajitoveria voi korvata, mutta on paljon parempi kuin ei mitään. Ja uskon että lemmikistä huolehtiminen pitää yksinäisen paremmin kiinni arjessa ja jopa auttaa ihmissuhteiden solmimisessa.
Eräs tuttuni teki empiirisen tutkimuksen aiheesta. Hän on vanhempi mies. Yritti aloittaa keskustelua vieraiden kanssa. Kaikki katsoivat hieman oudoksuen ja vastasivat välttelevästi. Toisena päivänä hän otti sukulaislapsen mukaan ja kolmantena koiran ja yritti aloittaa keskustelua samassa paikassa. Näinä molempina päivinä täysin tuntemattomat ihmiset "yllättäen" olivat paljon ystävällisempiä ja puheliaampia.
Onko asia hoidettu antamalla lemmikki yksinäiselle? Olis paljon parempi pitää kontakti näihin yksinäisiin ihmisiin.
Meillä on yhteiskunta kehittynyt niin, että annamme elannon virkailijan kautta mutta nappurit ja kanssaihmiset kulkevat ohi näkymättöminä. Vanhus saattaa olla kissansa kanssa kuolleena asunnossaan vuosikausia.
Asiahan on hoidettu antamalla lemmikki ihmiselle. Puhukoot sille viisaalle koiralle tai kissalle siellä asunnossaan.
Koiranomistajat juttelee kaduilla toisillee, luodaan sosialisia kontakteja, sovitaan yhteislenkkejä jne.Ja vanhat mummotkin, viimeksi kävelin yhen sellasen kanssa samaa matkaa, juteltiin koirista ;) Lisäksi, monet vanhukset,ilman koiraakin.TRulevat juttelemaan,ja muistelemaan omia koiriaan samalla.Jos ei olsi koiraa, sekon jäisi pois.