Jos niille ei ole aikaa tai niiden kanssa ei haluta olla?
Mulla on paljon tuttavia jotka vie lapsensa joka viikonloppu hoitoon että itse pääsevät omiin juttuihinsa.
Ja lapset tietty viikollakin pitkiä päiviä hoidossa.
Kipeenäkin viedään päiväkotiin ja vanhempien vapaapäivinä kun itse lähdetään esim uimaan ym kivaa.
Ite en henkilkohtaisesti ymmärrä moista.
Meidän vauva on 5 kk ja kahdestaan ukon kanssa ollaan vaan käyty kaupoissa ym asioita hoitamassa.
Itse olen tasan 2 kertaa käynyt yksin ostoksilla.
En mä kaipaa enempää omaa aikaa vaan viihdyn lapseni kanssa ja haluan viettää aikaani kotona.
En mä edes pysty viemään muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa hoitoon kun tulee jo hirveä ikävä.
Miksi tehdä lapsia,jos heistä ei välitä?
Maailmassa on jo ihan tarpeeksi onnettomia ja hylättyjä lapsia.
Mulla on paljon tuttavia jotka vie lapsensa joka viikonloppu hoitoon että itse pääsevät omiin juttuihinsa.
Ja lapset tietty viikollakin pitkiä päiviä hoidossa.
Kipeenäkin viedään päiväkotiin ja vanhempien vapaapäivinä kun itse lähdetään esim uimaan ym kivaa.
Ite en henkilkohtaisesti ymmärrä moista.
Meidän vauva on 5 kk ja kahdestaan ukon kanssa ollaan vaan käyty kaupoissa ym asioita hoitamassa.
Itse olen tasan 2 kertaa käynyt yksin ostoksilla.
En mä kaipaa enempää omaa aikaa vaan viihdyn lapseni kanssa ja haluan viettää aikaani kotona.
En mä edes pysty viemään muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa hoitoon kun tulee jo hirveä ikävä.
Miksi tehdä lapsia,jos heistä ei välitä?
Maailmassa on jo ihan tarpeeksi onnettomia ja hylättyjä lapsia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
5 ja 1,8 v lapseni ovat päivähoidossa kun opiskelen. Viikonloppuina olen aina vähintään sunnuntait töissä,koska mieheni ei tee työtä ja pakko saada edes pientä rahaa jostain (menee elämiseen).
Itse olen käynyt viimeksi kaupassa joskus viime syksynä yksin.
Harrastan kahta kerhon vetämistä (ts. se on samalla palkallista työtä)kahtena iltana viikossa, ja lapseni ovat niissä aina mukana.
Baarissa olen käynyt viimeksi 7 vuotta sitten(eikä harmita yhtään).
Syntymäpäiviäni olen juhlinut viimeksi 12 vuotta sitten.
Teatterissa kävin viime keväänä ystäväni kanssa.
Laivalla kävin 3 vuotta sitten ja lapseni oli mukana.
Uimahallissa olen käynyt paljon, mutta yksin tai ilman lapsia ehkä 7 vuotta sitten.
Ensimmäisellä lapsella on ollut kerran mummo meillä hoitamassa, kun kävimme mieheni kanssa konsertissa joka kesti puolille öin.Siitä on nyt 4 vuotta aikaa.Nuorimmainen ei ole ollut ikinä mummojen tms. hoidossa päiväkodin lisäksi.
Lapset ovat siis mukana kaikessa "ylimääräisessä" mitä opiskelun ja töiden lisäksi teen. En raaski käydä edes yksin lenkillä, vaan otan aina lapset mukaan tai etsin hyötyliikuntaa tarhaan viemis- tai hakemisreissuista. Kerhoja suunnittelen niin, että viisi vuotias voi tehdä valmisteluja kanssani ja auttaa niiden vetämisessä.
Joskus väsyttää ja kaipaan omaa aikaa, mutta silloin täytyy odottaa lasten nukahtamista ja kaivaa joku hyvä kirja esiin. Opiskelu ei ole omaa aikaa, se on silkkaa työtä. Olen ohjelmoinut itseni kuin robotin, jotta saan päivän aikana tehtyä tarvittavat koulutyöt. Iltaisin en ajattele koulua, haluan rentoutua lasten kanssa.
...miehesi ei hoida lapsia, jos ei kerran ole töissä? En ymmärrä oikein muutenkaan, kun moni nainen valittaa (sinähän et toki valittanut) että ei pääse mihinkään yksin. Miksi ei esim. silloin kun mies tulee töistä, itse ainakin aion jos tarvetta tulee, mennä joskus yksin vaikka lähikauppaan kun mies on kotona lapsen kanssa!
Hän opiskelee uutta ammattia eli siis käytin väärää termiä...hänhän on siis opiskelija, eli päivät poissa kotoa kuten minäkin.
Hän hoitaa lapsia aivan yhtä paljon kuin minäkin, mutta on samanlainen kotihiiri kuin minä. Tykkäämme molemmat että lapsille pitää antaa aikaa.
Yleensä kun olen lasten kanssa niissä omissa menoissa, mies käy kaupassa, käyttää isompaa lasta uimassa, siivoaa tms.
Olemme joskus jutelleet että onkohan tämä edes normaalia, kun tuntuu että tuttavaperheissä vanhemmat kuitenkin käyvät yhdessäkin joskus jossain...
Joka tapauksessa olen onnellinen että tuo mies on tuossa. Opiskelutovereideni joukossa on yksinhuoltajia, jotka joutuvat pyörittämään vastaavaa rumbaa yksin. Heille nostan hattua!!
sinun lapsesi on vielä niin pieni.itsekkin annoin oman lapseni ihan ensimmäistä kertaa hoitoon kun hän oli 11kk.(ja sekin hammaslääkärin takia)nyt lapseni 3,5v ja aloitti juuri tarhan.kyllä tuntui ihanalta mennä yksin shoppailemaan.(kuitenkin kotiin tullessa yksinäiseltä)sitten kun sinun lapsesi on saman ikäinen niin varmasti opit arvostamaan jokaista minuuttia kun saat olla yksin.kerran kuussa käyn ulkona ilman lasta,se riittää.meillä usein niin että lapsi itse haluaisi mennä mummille/tädille hoitoo mutta en päästä.
Tulee näistä tapauksista ihan mieleen Kotikatsomon Tahdon asia ja siinä tämä mainostoimiston Kristiina, joka aina on valittamassa lapsiperhe-elämäänsä, miten vaativaa se on ja miten on kaksi työpäivää työssäkäyvillä ym. ym., mutta itse hän on aina ensimmäisenä ilmoittautumassa kaikkiin ylimääräisiin työmenoihin ja työpaikan pippaloihin. Oletko seurannut sarjaa? Kyllä tällaisia äitejä ja isiä on siis ihan elävässäkin elämässä, eli lapset koetaaan jollain tavalla taakaksi. Marttyyriksikaan ei tarvitse ruveta, mutta kultainen keskitie olisi jokaisen syytä löytää. Kyllä jokainen vanhempi välillä kaipaa omaa aikaa ja yhteistä aikaa keskenään, mutta se, että halutaan mahdollisimman paljon olla erossa lapsista, on merkillistä.
Kävin muuten lukemassa Nicehousen sivuilla aloittamasi viestiketjun. Jopas siellä oli ärhäkkää porukkaa. Älä välitä. Oli siellä niitäkin, jotka hoksasivat pointtisi. Tuntuu siltä, että jotkut syyllistyvät, vaikkei aihetta olisikaan.
vielä tarvitset sen oman aikasi.Ajatteleppa näin, lapsi menee jollekkin hoitoon että äiti pääsee kaupungille vaikka ostoksille, sanoisin että tämä on sitä välittämistä.Tosiasia on se että äiti jaksaa taas arkipäivä rumbaa kun on vähän "tuulettunut". Et varmaan ole ajatellut mennä myöhemmin töihin jos kerran ero lapsesta ottaa koville. Veikkaan että kun lapsesi täyttää 2v,olet valmis vähän "tuulettumaan" sinäkin, eikä se tee sinusta huonompaa päinvastoin.
suhteessamme ja sen lapsen äiti perheineen painostaa miestäni sillä lapsella.... niin kuin aina.
olisi kannattanut miettiä kenelle teet lapsen, J.