Skitsofreenikon äiti kysyy

Sellainenkin tutkimustulos on saatu, että kun skitsofreenikot lopettavat vehnän syömisen, heidän harhansa vähenevät. Tuli vain mieleen, että ehkä tyttäresi kannattaisi kokeilla sitä.

Skitsofrenia on pseudosairaus, jonka keksi tai nimesi uudelleen Eugen Bleuler 1908 tai 1911. Joka tapauksessa 1900-luvun alussa. Aikaisempi nimitys oli dementia praecox, josta tosin paljastui, että osa oli oikeasti sairaita. Heidät siirrettiin neurologien hoivaan. Elämänongelmista kärsivät jäivät psykiatrien hiljennettäviksi näennässairausnimikkeelle, josta tuli siis myöhemmin Bleulerin myötä skitsofrenia.

Niin sanottu äänten kuulemin on paremmin ilmaistuna sisäistä puhetta eli ajattelua. Me kaikki ajattelemme. Jos emme, olemme kuolleita (aivokuolleita vähintään). Ajatukset voivat olla tuomitsevia, jos henkilö kokee omantunnon tuskaa tai huonouden tunnetta syystä tai toisesta. Jokainen meistä on sitä varmasti joskus elämänsä aikana kokenut. Samoin, positiivisia ajatuksia itsestään monet ovat varmasti kohdanneet, kun on tullut onnistuttua hyvin jossain tai tehtyä jokin hyvä teko.

Niin sanotut näköhallusinaatiot ovat toki mielikuvituksen tuotetta. Lapsilla on usein esimerkiksi mielikuvitusystäviä tai -henkilöitä. Samoin aikuisilla.

Psykiatrit ovat keksineet valehdella, että kyseessä on jokin sairaus vaikka todellisuudessa kyse on siitä mitä on olla ihminen, ihmisyydestä.

Minuakin kiinnostaa missä ja miten äänet syntyvät..

Suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista ei kärsi näköharhoista, vaan kuuloharhoista. Uskon myös, että suurella osalla ns. äänet ovatkin juuri lähinnä sisäistä puhetta kuten jo edellä mainittiin. Sitä tuotetaan niillä samoilla äänen tuottamiseen käytetyillä elimillä ja aivojen osa-alueilla, kun tavallistakin puhetta, tosin yleensä niin hiljaa ettei sitä ulkopuolinen kuule. Voimakassta ajattelua siis. Kyse on ihan sisäisestä diskurssista, jota ihmisen subjektiivinen minuus lakkaa hallitsemasta ja oma ääni sulautuu toisiin persooniin. Siksi tämä ääni tuntuu siltä, että se tulee ulkopuolelta -se ei ole omassa halllinnassa, vaan sillä on oma tahto, jolle minuus on alisteinen. Ihminen kielellisenä ja sosiaalisena olentona on luonnollisesti aina mieleltään vähän hajonnut, koska ilman sosiaalista vuorovaikutusta minätietoisuus itsessään ei kykenisi kehittymään. Siksi meillä on kyky "lukea" toistemme mieliä ja eläytyä toisiin persooniin. Jos tähän kykyyn ei liity mitään ahdistavaa, niin sitä ei hoide psykiatrisena sairautena. Yleensä kokemusten ahdistavuus tulee yleensä siitä, että ihminen on menettänyt syystä tai toisesta kontrollintunteen suhteessa oman mielensä ja minuutensa rajoihin. Usein taustalla on jokin traumaattinen kokemus, jossa ihmisen rajoja on loukattu ja sitten näissä psykoottisissa "harhoissa" läpikäydään ja uusinnetaan tätä traumaattista kokemusta. Tämän vuoksi myös psykoosi itsessään voi olla traumatisoiva. Psykoosit ovat usein myös unenkaltaisia tiloja, joihin liittyy absurdeja assosiaatioiden kautta kehittyviä narratiiveja ja siksi psykoottisten ihmisten uskomukset voivat vaikuttaa ulkopuolisen silmissä täysin kummallisilta. Taustalla on kuitenkin nähdäkseni aina alitajuntaiset tunnekokemukset, jotka ohjaavat tietoista ajattelua. Skitsofreenikoilla pohjalla on usein uskoakseni usein juuri rajojen menettämisen kokemus, joka aiheuttaa suurta kauhua ja ahdistusta ja ilmenee narratiivisella tasolla eri tavoin riippuen vähän persoonasta ja mielenkiinnon kohteista. Joku voi pelätä pakkomielteisesti esimerkiksi, että valvontakameroita on asetettu joka paikkaan ja että ruoka on myrkytetty ja joku toinen kehittää sofistikoituneita salapoliisiromaaneja mielessään.. On tosin vähän liioteltua sanoa, että ns. harhat ja deluusiot olisivat skitsofreenikoilla aina ahdistavia ja että ahdistavuus itsessään olisi paha asia. Psykiatrinen tapa käsitellä psykoottista "unennäköä" on hyvin ahdasmielinen ja jopa haitallinen, koska yllättävän monet psykoosin kokeneet ovat itse pitäneet psykooseja mielekkäinä ja erittäin stimuloivina kokemuksina ja niiden työstäminen voi edesautaa ihmisen henkistä kasvua, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Ne voivat toimia myös pakokopaikkana ihmisille, joiden identiteetti ja turvallisuudentunne ovat osin kehittyneet psykoottisten "harhojen" pohjalle. Ns. harhat voivat myös toimia virikkeinä vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi netti -tai peliaddiktiot, -halu paeta omaan mielikuvitusmaailmaan tylsää ja ahdistavaa todellisuutta voi kroonistaa psykoottisia oireita, ja vaikka ns. harhat olisivat ahdistavia, ne ovat äärimmäisen jännittäviä ja stimuloivia. Ihmisen kykyä sietää tylsyyttä ja yksinäisyyttä usein liiotellaan ja ihmisen kykyä sietää pelottavia ja ahdistavia kokemuksia vähätellään. Moni ihminen tekee tai kuvittelee mieluummin jotain jännittävää kuin tappaa itsensä tylsyyteen. Se voi olla uskoakseni jopa osasyy sille, miksi joillakin harhat kroonistuvat.

Ei ne aina ole uhkaavia. T: Itselläni oli elämän hauskinta aikaa ensimmäinen psykoosi.

Minulla on skitsofrenia ja kuulen ääniä.Äänet eivät mene lääkitykselläkään pois.Äänten kanssa oppii elämään enkä oikeestaan kuule käskeviä ja negatiivisiä ääniä juuri ollenkaan.On todettu että äänien kuuleminen on ominaisuus eikä sairaus ja niiden kanssa oppii elämään,Tämä on hyvin hyvin yksilöllistä millaisia ääniä kuulee ja mitä selviytymiskeinoja ihmisillä on äänien suhteen.Minulla on omani ja jaan joskus tietoakin siitä miten minä niistä ajattelen.Äänet ovat usein myös jonkinlaista ajatuskaikua ja sitten taas myös joskus ei ole omia ajatuksia.Ihminen pystyy elämään hallusinaatioiden kanssa.Näin on myös monella jotka näkevät näköhallusinaatiota.Tietoa tästä kaikesta ei vaan ole monella ihmisellä tarpeeksi. noin 11 vuotta olen elänyt äänien kanssa.Arki sujuu,askareita voi hoitaa,keskustella ihan normi asioista ihmisten kanssa ja elää normi elämää.Lääkitys on tietty myös tärkeä osa itsensä hoitamista.