Lopetin alle vuosi sitten ihmissuhteen narsistin kanssa. Tämän jälkeen olen havahtunut siihen minkälaisia muita läheisiä ihmissuhteita itselläni on. En millään tavalla tarkoita, että nämä henkilöt myöskin olisivat narsisteja, vaan huomaan yhteneväisiä piirteitä siihen, että olen (ollut) aika kynnysmatto näissä suhteissa ja näillä henkilöillä on itseeni haitallinen vaikutus, jos en laita käytökselle rajoja.
Esim. eräs henkilö lähipiirissäni harrastaa mykkäkouluja, jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa tai, jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä asioista. Olen vasta nämä piirteet havainnut narsistisen suhteen lopetettuani.
Eräs kaveri taas on aika kova arvostelemaan. Voi esim. aika suoraan kommentoida ulkonäköä tms. Erotuksena narsistiin, että narsisti ei oikein ikinä tehnyt näitä suoraan, vaan kierolla tavalla. Lisäksi oma äitini on aina ollut kova arvostelemaan niin ulkonäköä kuin valintojanikin.
Eräällä ystävälläni taas on vakavia mielenterveysongelmia. Nämä mielenterveysongelmat eivät tietysti millään lailla ole hänen syytään. Mutta ajoittain hänen käytöksensä ja ystävyytemme on aika raskasta. Luultavasti osa olisi jo katkaissut ystävyyden. Mutta itselläni tämä ei ole aiemmin tullut edes mieleen, ei sillä että ystävyyttä olisin katkaisemassakaan, näen hänen sairautensa taakse.
Tarkoitan vain, että ihmissuhteissa olen aina se, joka miettii, että mitenköhän olen itse kohdellut muita, ei kai toinen ole ymmärtänyt väärin sanomaani ja mitäköhän tuokin ajattelee minusta. Olen kyllä aiemminkin tiedostanut, että meillä jokaisella on huonot puolemme mutta en ole hetkeäkään tainnut laittaa ajatusta sille, että miten minua on kenties kohdeltu.
Sitten on esim. joitain tuttuja, joista olen hirveästi miettinyt, että mitä nämä ajattelevat minusta ja olen murehtinut sitä, että nämä eivät kenties pidä minusta.
Nyt kun tarkemmin ylipäätään mietin näitä tuttuja, niin en oikeastaan edes sen kummemmin itse pidä heistä (:-D) ja he ovat oikeastaan käytöksellään loukanneet minua, en minä heitä.
Tuntuu siis, että ajattelumaailma on hieman avartunut. En ole ketään "heivaamassa" elämästäni mutta yritän jatkossa arvostaa itseäni enemmän, pitää omista rajoistani kiinni. Kukaan ei voi painaa minua alas, jos en anna sen tapahtua. Yritän myös ennemmin ajatella pidänkö itse joistakin henkilöistä ja arvostavatko he minua, sen sijaan, että murehtisin mitä he ajattelevat minusta. Tietyllä tavalla edelleen pelottaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ei tiedä mitä sieltä kenties ajan mittaan paljastuu. Mutta tietyllä tavalla olen myös varmempi omasta olemassaolostani. Onko kellään mulla samanlaisia ajatuksia?
Esim. eräs henkilö lähipiirissäni harrastaa mykkäkouluja, jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa tai, jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä asioista. Olen vasta nämä piirteet havainnut narsistisen suhteen lopetettuani.
Eräs kaveri taas on aika kova arvostelemaan. Voi esim. aika suoraan kommentoida ulkonäköä tms. Erotuksena narsistiin, että narsisti ei oikein ikinä tehnyt näitä suoraan, vaan kierolla tavalla. Lisäksi oma äitini on aina ollut kova arvostelemaan niin ulkonäköä kuin valintojanikin.
Eräällä ystävälläni taas on vakavia mielenterveysongelmia. Nämä mielenterveysongelmat eivät tietysti millään lailla ole hänen syytään. Mutta ajoittain hänen käytöksensä ja ystävyytemme on aika raskasta. Luultavasti osa olisi jo katkaissut ystävyyden. Mutta itselläni tämä ei ole aiemmin tullut edes mieleen, ei sillä että ystävyyttä olisin katkaisemassakaan, näen hänen sairautensa taakse.
Tarkoitan vain, että ihmissuhteissa olen aina se, joka miettii, että mitenköhän olen itse kohdellut muita, ei kai toinen ole ymmärtänyt väärin sanomaani ja mitäköhän tuokin ajattelee minusta. Olen kyllä aiemminkin tiedostanut, että meillä jokaisella on huonot puolemme mutta en ole hetkeäkään tainnut laittaa ajatusta sille, että miten minua on kenties kohdeltu.
Sitten on esim. joitain tuttuja, joista olen hirveästi miettinyt, että mitä nämä ajattelevat minusta ja olen murehtinut sitä, että nämä eivät kenties pidä minusta.
Nyt kun tarkemmin ylipäätään mietin näitä tuttuja, niin en oikeastaan edes sen kummemmin itse pidä heistä (:-D) ja he ovat oikeastaan käytöksellään loukanneet minua, en minä heitä.
Tuntuu siis, että ajattelumaailma on hieman avartunut. En ole ketään "heivaamassa" elämästäni mutta yritän jatkossa arvostaa itseäni enemmän, pitää omista rajoistani kiinni. Kukaan ei voi painaa minua alas, jos en anna sen tapahtua. Yritän myös ennemmin ajatella pidänkö itse joistakin henkilöistä ja arvostavatko he minua, sen sijaan, että murehtisin mitä he ajattelevat minusta. Tietyllä tavalla edelleen pelottaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ei tiedä mitä sieltä kenties ajan mittaan paljastuu. Mutta tietyllä tavalla olen myös varmempi omasta olemassaolostani. Onko kellään mulla samanlaisia ajatuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
On. :) Aika pitkälle jäsensit niitä kirjoituksessasi. Paljon on vielä tekemistä, koska takana on aika rankka vieraiden ja ulkopuolisten (vihamielisten ja alhaisten tulkintojen) armoilla olemisen kokemuksia. Olen aloittanut tietoisesti ptämällä kiinni ehkä liiankin voimallisesti joistain näkemyksistä, joka on sitten osan karkoittanut, mutta jokunen on sitten ehkä katsonu itseään ja omia arvostelmiaan peilistä. Niin pitkä on matka vielä itseen ja omien tuntojen oikeanlaiseen arvostamiseen.
Tuota, elämäsi menee hukkaan kun katselet muita ja mietit muita. Anna muiden olla ja keskity omaan elämääsi. Tuntuu että sinulla on jonkinlainen kontrollifriikin taipumus.
Onko se ehkä jopa narsismia, kun et osaa olla empaattinen muita kohtaan.
Anna muiden elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi. Jos alat liikaa roikkumaan muiden elämässä, menetät omasi. Sairastut siihen.
En ole kyllä millään lailla kontrollifriikki, epävarma ja mielyttämisenhaluinen ennemminkin. Aika omituinen vastaus ylipäätään, kun nimenomaan kommentoin miten olen liikaa miettinyt epävarmuuksissani itseäni ja omia tekemisiäni ja siinä samassa sivuuttanut sen miten minua on kohdeltu. Missä tekstistäni sait sen kuvan etten ole empaattinen? Sanoisin että olen ollut liiankin empaattinen, unohtaen kuitenkin siinä mielessä itseni, että olen ollut aika muiden vietävissä. Narsisti en sentään ole.
Minustakin kirjoituksistasimietin -nimimerkillä on tulkinta ihan pielessä? Tällaisilla palstoilla tulee kaikenmoista :D tulkkia. Voi hyvänen ei.
Minullakin aloittajan kanssa samansuuntaisia kokemuksia vaikuttaisi olevan.
Olen mm. surrut, että kun ihmiset joiden kanssa itse en oikeastaan halua olla tekemisissä eivät halua olla minun kanssani tekemisissä. Ilmankos olo helpottaa kun he hylkäävät minut...heheh
Niin, totta varmasti toikin.
Vaikutat kontrollifriikiltä. Näet ja tutkailet ystäviesi käytösten epäkohtia, tulkitset ehkä kaikki hyvääkin tarkoittavat huomiot ulkonäöstäsi tai vaatteittesi valinnoista arvosteluksi. Et taida kestää kritiikkiä ja olet ilmeisen täydellisyyteen pyrkivä. "kirjoituksistasimietin" nimimerkki kirjoitti asiaa. Älä mieti muiden heikkouksia, epäkohtia ja miten he sinua kohtelevat milloin missäkin kohtaa. Päästä irti tuollaisesta "kyttäämisestä" ja kontrolloinnista, elä ja anna muiden elää juuri sellaisina epätäydellisinä kuin ovat. Suurin osa ihmisistä jaksaa vaivata päätään toisten tekemisillä ja loukkaantua toisten tekemisiin, veivata ja vatvoa muiden vikoja, mutta joskus on ihan tervettä keskittyä muiden vikojen sijaan näkemään kaiken vaan elämänä, jossa jokainen virhekin on juuri niin kaunis tai ruma, kun minkä arvon me suurisydämisinä tai pikkusieluisina sille annamme.
mikä hatuttaa oikeasti?
Älä vastaa. En tahdo tietää.
Aika samanlaista tekstiä kuin edellinenkin kommentti ettet kuitenkin olisi sama kommentoija. :-D Ei tarvitse olla samaa mieltä asioista, vaan voi tuoda eriäviä näkökantoja esille mutta se, että väen vängällä teet tässä nyt minusta tarinan pahista kertoo siitä, että sulla on kenties jotakin omia antipatioita. Toin aloituksissasi esiin tiettyjä piirteitä, ne eivät ole koko persoonani tai edes voimakkaita piirteitä itsessäni, joten edelleenkään en ole kontrollifriikki.
Arvostelua olen saanut mm. painosta ja koulutuksestani, joten se ei ole mitään "kritiikin kestämättömyyttä."
Nimimerkille "annamunkaikkikärsiä".
Minua on auttanut elämässä pari hyvää ohjenuoraa:
"Jokainen ajatukseni, sanani, tekoni ja reaktioni kertovat minusta itsestäni, eivät muista".
"Kaiken, minkä kiellämme itsessämme, halveksimme toisessa".
Reagoit voimakkaasti ap:n aloitukseen ja hän ärsyttää sinua niin suunnattomasti että leimaat hänet kontrollifiikiksi täydellisyyden tavoittelijaksi. Käykö aina näin kun kohtaat omia tunteitaan esiin tuovan ihmisen? Se voi kieliä siitä, että varot tarkkaan paljastamasta mitään sisimmistäsi ja omasta elämästäsi.
Voisiko tästä olla apua?
https://hidastaelamaa.fi/2016/12/4-asiaa-jotka-olen-oppinut-haastavista-ihmissuhteista/
Yes!
Siis moni narsistin kokenut on tälläkin palstalla ylistänyt olotilaansa jälkeenpäin, kun siitä kokemuksesta on opittu uusia suuria asioita itsestä. Itsetuntemus on lisääntynyt roimasti. Kuin myös ainakin minä koen, että olen saanut tilaisuuden sukeltaa ihmismielen sopperoihin aivan uudella kiehtovalla tavalla.
Toipumista ja tsemppiä kaikille kamppaileville.
Kiitos linkistä!
Yllätyin itsekin ja mietin itsekseni että vau, elämä tosiaan on mahtavaa.Se ei ole ahdistavaa ja pelottavaa joka päivä, niinkuin ennen. On se melkoinen herätys! Suosittelen.
Kyllä todellakin! Olisin voinut itse kirjoittaa tuon koko tekstin. Valitsen kaverini nyt paljon tarkemmin ja aion aina lopettaa kaverisuhteen jos huomaan narsistisia piirteitä koska oon melkein koko elämäni alistunut olemaan aina se joka antaa, on tukena, kuuntelee, ratkoo ongelmat, tekee kotityöt, on vastuussa kaikesta mahdollisesta, maksaa ruuat jne entäs mitä mulle sitten? Porukka kummasti häviää paikalta kun pitäis mun juttuja kuunnella tai maksaa elokuvaliput. Ei kiitos enää.
Lohduttavaa huomata, että muillakin samanlaista. Vaikkakin varmaan aika yleistä käydä läpi "analysointivaihe" ihmissuhteen katkettua mutta epäterveen suhteen jälkeen varmaan vielä voimakkaammin. Ei tietystikään mikään ihmissuhde ole täydellinen mutta aloin vain miettimään, että kaikissa ihmissuhteissani on aika samanlaisia (negatiivisia piirteitä.) Ymmärsin, että kerään ehkä tietynlaisia ihmisiä ympärilleni ja mietin, että mistä se mahtaa johtua.
Itse en aio katkaista välejä kenenkään kanssa mutta pidän tarkemmin omista rajoistani kiinni. Toivon ainakin, että tällä tyylillä pystyn säilyttämään ja solmimaan tasapainoisia ihmissuhteita.
Osaavat olla mukavia jos huomaavat että ote alkaa lipsua uhrista. Ovat ensin mukavia ja jos tällä eivät otetta saa takaisin niin alkaa mustamaalaaminen, uhkailu, pelottelu, kiristäminen ja sotkeudutaan jopa uhrin lähimmäisten elämään tavalla tai toisella. Mitä tahansa kunhan saa tehdä tuhoa.
Kannattaa olla varovainen tälläkin palstalla narsistien provokaatio yrityksiä... ihan vain vinkiksi.