Paras keino päästä ahdistuksesta on minulle työnteko. Lääkärit yrittävät varoitella että
"älä uuvuta itseesi. Olet edelleen toipilas. Sinun pitää oppia säännöstelemään levon ja toimeliaisuuden/ stressin määrää. Ongelmat ei touhuamiseen pakenemalla poistu, jos et suostu niitä kohtaamaan"
Tää on silti minusta paras tapa. Kohtaan asioita omassa tahdissa samalla kun touhuan. Vaikka käteni ja jalkani ovat liikkeessä, ei se estä pääni ajatustyötä samalla.
Itseluottamukseni myöskin kohoaa kun saan vastuuta, haasteita ja asiat sujuu itsenäisesti eli vaikka kuormitus nouseekin voimakkaasti sekä työ että vapaa-ajalla ehkä lääkäreistä liian voimakkaasti punaisilla mittareille niin saan myös vastapainoksi minua tulevaa ja edistävääkin siitä.
Minun tapani surra ja tehdä menetyksissä surutyötä on paiskia töitä ja olla liikkeessä. En pysähdy koska jos pysähdyn tiedän että pysähdyn kuukausiksi totaalisesti.
Ikävääni ei helpota se että minä tässä lamaannun.
"älä uuvuta itseesi. Olet edelleen toipilas. Sinun pitää oppia säännöstelemään levon ja toimeliaisuuden/ stressin määrää. Ongelmat ei touhuamiseen pakenemalla poistu, jos et suostu niitä kohtaamaan"
Tää on silti minusta paras tapa. Kohtaan asioita omassa tahdissa samalla kun touhuan. Vaikka käteni ja jalkani ovat liikkeessä, ei se estä pääni ajatustyötä samalla.
Itseluottamukseni myöskin kohoaa kun saan vastuuta, haasteita ja asiat sujuu itsenäisesti eli vaikka kuormitus nouseekin voimakkaasti sekä työ että vapaa-ajalla ehkä lääkäreistä liian voimakkaasti punaisilla mittareille niin saan myös vastapainoksi minua tulevaa ja edistävääkin siitä.
Minun tapani surra ja tehdä menetyksissä surutyötä on paiskia töitä ja olla liikkeessä. En pysähdy koska jos pysähdyn tiedän että pysähdyn kuukausiksi totaalisesti.
Ikävääni ei helpota se että minä tässä lamaannun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toimeliaisuus on hyvä.
Vaarana on kyllä uupuminen.
Asiat on jotenkin käsiteltävä.
Joo pakeneminen ei onnistu pidemmän päälle.
Kannattaa opetella antaa asioiden tulla tuomitsematta niitä. Hyvien ja huonojen asioiden ja tunteiden. Antaa elämän virrata sisään ja ulos kritisoimatta itseä tai muita.
Nyt huomasin aamulla itsekin päästäneeni pelon ja turhautumisen sisään. Ne vierailivat luonani. Ne saivat tulla ja mennä. Ne menivät hiljaa pois, niillä oli vain lupa olla olemassa.
Tsemppiä sulle.
Pärjäät kyllä
Ap:lle tsempit tosiaan niin kuin pyörämieskin tuossa totesi.
Sama mullakin, kun ahdistaa keskitän kaiken energian töihin. Jos en näin tekisi itkisin kotona aamusta iltaan, parempi vaikka tappaa itsensä työllä. Ahdistus onneksi näkyy kukkarossa, olen saanut laitella viisinumeroisia laskuja vähän sinne sun tänne :) nyt sitten mietin mihin törsäis, kun ei tee mieli mitään ja kaikki tuntuu yhdentekevältä.
Työ pakottaa pysyyn ns. pinnalla ja kiinni käsillä olevassa hetkessä.
Minä todennäköisesti ilman töitä uppoisin hyvin nopeasti hyvin syvälle masennukseen.. en varmaan kolmen viikon jälkeen enää nousisi ollenkaan sängystä, en söisi ja nukkuisin miten sattuu. Olisin vajonnut sisäiseen maailmaani ja siellä pyörisin kehää negatiivisten ajatusten kanssa.
Pahin mitä voisin ajatella nyt itselleni tapahtuvaksi olisi se että joutuisin jäämään kotiin. Esim. sairausloman saanti aiheuttaisi todennäköisesti henkisen romahtamisen ja olisi negatiivisia vaikutuksia voinnille aiheuttava.
Tekeminen käsillä auttaa ajattelemaan ja menemään päivä kerrallaan eteenpäin. Saa rauhassa tehdä välimatkaa vaikeisiin jo tapahtuneisiin asioihin ja pystyy hetken päästä käsittelemään niitä paremmin.
Tekeminen antaa päivään rytmin, helpottaa ahdistusta, antaa normaalin ja terveemmän olon.
Siis tientenkin sopivassa määrin, ei pakottamalla itseään samaan tahtiin, kuin mitä terveenä ja parhaimmassa kunnossaan pystyy tekemään.
Näin se toimii minulla myös.
Näin se on työssä sinulta vaaditaan keskittymistä juuri sen hetkiseen asiaa eikä ole aikaa 24 tuntia pyöritellä omia ongelmia.Myös sosiaaliset kontaktit on hyväksi.Työstä tulee väsymys ja saa yölläkin nukuttua paremmin,Tuntee itsensä tarpeelliseksi ja omanarvontunto nousee,Itsellenni ainakin päivän rutiinit on hyväksi.Ja saahan siitä myös rahaa .
Näinhän se on. Kyllä vähän alkoi pelottaan kun lääkäri kyseli että
" onko asiat tosiaan noin kun sanot?"
"Jaksatko nyt todella ?"
Pelkäsin että se tekee päätöksen olla uskomatta minua ja laittaa ohi minun näkemyksien pakkosairausloman
Se olisi ollut katastrofi