Mielen sokea usko (opettavainen tarina)

Pari vuotta sitten minulla oli velkaa karvan alle kolmisen tonnia, olin silloinkin peliriippuvainen, mutta tilanne oli jotenkin hallinnassa, jos nyt peliriippuvuudesta voi niin sanoa. Kävipä sitten niin, että eräänä kauniina kesäisenä päivänä voitin muistaakseni kympillä tai kahdella yhtä paljon rahaa mitä minulla oli velkaakin. Laitoin tietenkin kotiutuspyynnön vetämään ja jäin odottamaan rahojen ilmestymistä tililleni.

Ajatuksissa oli maksaa velkani pois voittorahojen saapuessa, mutta kuinka kävikään (ja väittäisin, että näin käy lähes aina, oli summa mikä tahansa). Voiton tuoma sokea usko mahdottomaan astui kehiin ja eurojen kilinä soi korvissa. Jotain sain itsellen ostettua, mutta suurin osa meni sinne mistä oli tullutkin,

Eikä tämäkään opetus minulle riittänyt, tänä päivänä on pelivelkaa neljä kertaa enemmän. Enkä ole vieläkänä päässyt irti. Velka ei minua haittaa millään tavalla, mutta tästä riippuvuudesta tahdon eroon. Se on kovin harmillista, ettei tätä taudinkuvaa voi oikein nuorille selittää ja saada heidät uskomaan, ettei tähän pelaamiseen kannata edes lähteä. Jokaiselle tulee se suuri voitto alkuun ja sitten mennään.

Joo ja lottovoittokin on mahdollinen, mutta suurempi todennäköisyys on jäädä auton alle, jonka jälkeen päähän tipahtaa vielä kirkkaalta taivaalta kultaharkko, tämänkin tapahtuman todennäköisyys on suurempi kuin 7 - oikein lotossa.