Onko ihmisellä sielua

On todella olemassa sieluttomiakin ihmisiä, ei heille juuri mikään ole pyhää. Toisaalta on ollut hyvinkin sielukkaita tuntemissani ihmisissä.

Tieteellä ja uskonnoilla ei ole mitään yhteistä rajapintaa, ovat aivan eri asioita, vaikka käsittelisivät samaa käsitettä.

Tieteen mukaan sielun olemassaolosta ei ole mitään todisteita, eikä sielun käsitteellä ole selitettävissä mitään sellaista, mitä ihmisen käyttäytymisessä tai fysiologiassa ei voisi selittää biologian keinoin. Minkäänlaista sielun vaativaa ominaisuuksia ihmisellä ei tieteen mukaan ole muihin eläimiin verrattuna.

Joidenkin uskontojen ja joidenkin uskontojen tulkinnan mukaan ihmisellä on sielu, joissakin uskonnoissa taas ei ole.

Lie yksilön oma asia kumpaan luottaa, mutta tiedettä ja uskontoa ei pitäisi sotkea yhteen.

Ei tähän mitään evoluutiota kannata sotkea. Kyllä ihmisellä on ruumiin lisäksi sielu ja myös erillinen henki, joka kommunikoi Jumalan kanssa.

Uskon, että sielu syntyy ihmisen syntyessä maailmaan ja että se kehittyy ihmisen myötä. Uskon asioitahan nämä ovat kaikki niin myös ennustukset tulevasta eli että tekoäly valtaa maailman ja siinä sitten jää nykyisenlainen ihminen tarpeettomaksi. Toisaalta kukaan ei ole todistanut, että sielua ei ole. Hesarissa pohtivat eräänä päivänä sitä, onko eläimillä sielua ja kuinka syvä niiden tunne-elämä on, tai vaikkapa puiden? Sitäkään emme tiedä eli muiden lajien tune-elämästä. Mm. kasveillahan on todettu olevan tuntoaisti ja ne reagoivat esimerkiksi ääniin ja tietysti lämpöön ja kylmyyteen, mutta entä muuhun?

Mielelläni pidän lapsenuskoni, sillä, jos ei ole toivoa paremmasta, elämästä tässä ja nyt tulee tosi synkkää. Joitakin ehkä helpottaa, ettei tarvitse uskoa mihinkään. Kun kuolemme, olemme vain jätettä, joka maatuu jne. Että kaikki on vain kertaluontoista, soluista muodostunutta sattumakauppaa. Niin on lupa uskoa, mutta uskoa sekin on, ei faktaa.

Kysymys on pitkälti tai oikeastaan pelkästään arvokysymys. koska faktaa ei ole kummallakaan puolella riittävästi ja usko on aina sokeaa. Toistaiseksi jokaisen mielestäni pitää saada pitää uskomuksensa, tuntuivatpa ne muista miltä tahansa. Annetaan arvo kaikille mielipiteille.

Riippuu varmaan siitä miten sielu määritellään, mutta joka tapauksessa kauan ennen kuin ihmisestä tuli ihminen.

Koska sielun olemassaoloa ei voida todistaa on sen puuttuminen todennäköisempää kuin olemassaolo.

Erilaiset alkueläimet ovat miljrdeja vuosia vanhempia kuin ihminen. Uskonnot ovat syntyneet ihmisten tarpeista etsiä turvaa, paeta pelkoja etc.

Kun luonnonjumalat ikäänkuin puuttuivat, synnytettiin Tässä ollaan ihmettelemässä.

Sielun voisi käsittää omaksitunnoksi, alkeemmilla eläimillä se on vaiston varaista, opittua kokemuksen kautta tai lajille perittyä ominaisuutta. Ihminen pystyy kehittyneen aivojen kautta käsittelemään monimutkaisia ongelmia, sitä en vaan ymmärrä mistä uskomukset valtaa ajatuksen juoksun siis järjenvastaisen kuten raamatun kertomukset luomisesta, vedenpaisumukset, puhuva pensas ja jutteleva käärme että jumala olisi ainoa kerran keskustellut ihmisen kanssa nimittäin aatamin ja eevan kanssa, tään menee jo sadun kertomiseksi kuvitteluksi irtauminen ruumiista muuttumalla sieluksi joka odottaa ylösnousemista taivaaseen tai helvettiin.

Tiedäpä onko sielua. Sanoisin että järkeä, älyä niin paljon, että käsittää olevansa olemassa. Käsittävätkö eläimet? Mistäpä se tiedetään..? Sielu taitaa olla sellainen olettamus. Ehkä uskontoihin liittyvä.

Ei voida todistaa että on tai ei ole. Kreikkalaiset filosofit päätyivät että on, ja kun päädytään niin persoonallisuus otetaan pois. Bibliasta voi päätellä muuta tai mitä haluaa

Toisaalta maailma on aika ihmeellinen paikka. Sitten nähdään, sivilisaatiokin on aika lyhyt, ehkä 100-200 sukupolvea vanha, eli sen verran meillä on perittyä tietoa.