En tiedä mitä tehdä. Masentaa taas niin paljon, että se sattuu. Hullukin mä ilmeisesti oon, kun on psykoosidiagnoosi lätkäisty aistiharhojen takia. Haluaisin vain tappaa itseni, mutta mulla on koira, joka estää tekemästä niin. Tai en oo ees varma, estääkö se lopulta. Luulen, että kuolen vielä oman käden kautta. Oon jo kerran yrittänyt itsemurhaa, mutta kaikki ei mennyt suunnitellusti. Tällä kertaa tekniikka on varmempi. Sen ajatteleminen tuo pientä lohtua mulle.
Haluaisin niin toteuttaa sen ja samalla taas pelkään sitä. Entä jos kaikki ei mee nytkään niin kuin pitää ja herään aivovauriopotilaana? Mitä tapahtuu, kun kuolen? Tunnen itseni ihan täysin epäonnistuneeksi, kun kerran jo oon epäonnistunu jopa itseni tappamisessa. Ja apua on senkin jälkeen haettu, mutta ei se tunnu auttavan tarpeeksi. Kuolema tuntuu lohdulliselta ajatukselta.
Haluaisin niin toteuttaa sen ja samalla taas pelkään sitä. Entä jos kaikki ei mee nytkään niin kuin pitää ja herään aivovauriopotilaana? Mitä tapahtuu, kun kuolen? Tunnen itseni ihan täysin epäonnistuneeksi, kun kerran jo oon epäonnistunu jopa itseni tappamisessa. Ja apua on senkin jälkeen haettu, mutta ei se tunnu auttavan tarpeeksi. Kuolema tuntuu lohdulliselta ajatukselta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet. Onko sinulla kavereita jotka voisivat auttaa.
Olen 20-vuotias. Ja on kavereita, mutten oikeen kehtaa ruveta heitä vaivaamaan tällasilla, enkä tiedä, auttaisko se edes. Mitään keskusteluapua kummempaa ei heiltä vois saada.
Mitä edes odotat muilta? Onnellisuus on nappi jota pitää painaa.
Kun valitsee onnellisuuden, on onnellinen.
Ei se ole sen vaikeampaa.
Itsemurha jutut on pelkkää kopiota jostain menneestä vinksahtaneesta ilmiöstä.
Ei sitä enää kukaan halua eikä arvosta.
Opettele hymyilemään ihmisille ja valitse onnellisuus nappula.
Lähtö tulee vasta sitten, kun sen oikea aika on.
Olet nuori ja sul on kavereita. Onko terapia ja lääkitys? Ei tääl oo helppoo kellään, mä oon 28v mt ongelmia. Koita jaksaa, keksi jotain mukavaa tekemistä. ;) Voit kirjoittaa ajatuksia paperille. Kuolema ei oo ratkaisu.
Joskus masennus voi johtua vaikka siitä, että on epäterveellinen ruokavalio. Se voi vaikuttaa aivotoimintaan. Ehkä voit kokeilla erilaisia ruokavalioita ja katsoa olisiko jostain apua.
Hei
Mitä apua olet hakenut? Tarpeeksi apua on semmoinen käsite, joka ei välttämätä automaattisesti tule apua haettaessa. Se on tyhmää, mutta silloin pitää vain jaksaa sanoa, että tämä apu ei joko määrällisesti tai laadullisesti ole riittävää. Se apu mitä olet tähän mennessä saanut ei määritä sitä kuinka tehokkaasti sinua oikeasti ehkäpä voitaisiin auttaa.
"Tunnen itseni ihan täysin epäonnistuneeksi, kun kerran jo oon epäonnistunu jopa itseni tappamisessa. " Haluan, että tiedät, että itseasiassa sotilaillakin on äärettömän vaikea tappaa toisia ihmisiä. Siksi sinunkaan ei tarvitse tuntea huonommuutta sen takia. Esimerkiksi Vietnamin sodassa USA:n sotilaat joutuivat Vietnamin viidakoissa tappamaan vihollisiaan pienemmiltä etäisyyksiltä kuin aiemmissa sodissa. Tämä johti siihen, että jopa näköetäisyyden päässä olevien vihollisten tappaminen ei ollutkaan helppoa. En tiedä tiesitkö, mutta itseasiassa suurempi osa sotien traumoista ei johdu siitä, että olisi joutunut pelkäämään oman henkensä puolesta. Suurimmat henkiset vammat tulevat siitä, kun ei yksinkertaisesti pysty tekemään niin kuin on käsketty eli tappamaan.
"Lisäksi Vietnamin viidakkosodankäynnissä yhdysvaltalaiset sotilaat joutuivat kohtaamaan ja tappamaan viholliset paljon lähempää kuin aiemmissa sodissa. Tämä toi lisää psyykkisiä traumoja palaaville sotilaille." -https://fi.wikipedia.org/wiki/Vietnamin_sota
Ihmisen tappamisen hankaluudesta:
https://potku.net/tappamisen-psykologiasta-miten-sotilas-saadaan-tappamaan-vastustaja-tarvittaessa/
Omaan olotilaan voi vaikuttaa hetkellisesti ja pidemmälläkin aikavälillä. Se voi tosin ymmärrettävästi olla todella vaikeaa. Jos siitä kuitenkin tekee rutiinin niin se on koko ajan helpompaa ja vaatii vähemmän tahdonvoimaa joka muutenkin on lopussa. http://oivamieli.fi/dashboard.php
Puhuit tuossa aiemmin, että et tiedä auttaisiko kavereille kertominen. Yleensä kun pääsee puhumaan asioista jollekin niin se auttaa. Tosin, jos et halua puhua kavereillesi, niin ammattilaisille voi puhua tai sitten vapaaehtoisille: https://sekasin247.fi/fullpage/chat/
Omasta olosta voi puhua toisille, mutta se ei ole ainoa helpottava keino. Myös omasta olosta ja paremmista hetkistä kirjoittaminen voi auttaa.
http://www.ela.fi/akatemia/toiminnalliset.php kts. kuudes kohta
Itse käsittelen omia vaikeita tunteitani ja kehoni stressi/ahdistustiloja hengittämällä muutaman kerran syvään, lukemalla hyvää kirjaa, soittamalla pianoa tai menemällä kävelylle metsään.
Tsemppiä!
Sama tilanne täällä.Tuntuu ettei ole yhtään syytä elää.Jokainen aamu on tuskaisa,toivoisi että ei heräisi enää.Olen ottanut pillereitä pari kertaa kourallisen,vietiin väkisin suljetulle..poliisi.Jotenkin vaan tuntuu ettei tämä elämä ole minua varten.Toisaalta omasta mielestäni olen jo aika pitkään tätä katsellut..En usko itsemurhan olevan synti.
Itseasiassa pidän sitä jumalanpilkkana.Vien siltä hepulta oikuden ottaa minun henkeni.Hah