alle 30-vuotiaana mielenterveyssyistä?
Inhimillinentekijä:
Millaista on jäädä mielenterveyssyistä eläkkeelle jo parikymppisenä? Kaksi nuorta kertoo tarinansa.
http://areena.yle.fi/1-2454462
Inhimillinentekijä:
Millaista on jäädä mielenterveyssyistä eläkkeelle jo parikymppisenä? Kaksi nuorta kertoo tarinansa.
http://areena.yle.fi/1-2454462
Vastaukset 5
Vanhimmat
No itse ainakin olen nyt hakenut aikuiskoulutukseen yhdelle alalle ja menen kouluun ensi vuonna. Ei se tarkoita että on pakko olla eläkkeellä koko loppuelämä, eli ei tunnu juuri miltään.
Masennuksen takia eläkkeelle hakijoiden virta kasvaa tasaisesti.
Aikuisiällä ilmennyt älyllinen kehitysvammaisuus on kannabiksen polttajien suurin vitsaus. Kun olet käynyt peruskoulun keskiverto-arvosanoilla ja sitten aikuisena yhtäkkiä lätkäistään pöytään keharin paperit ja mojova eläke kaikkineen vammaishoitolisineen niin fiilis on aivan mahtava!!!
Ei kannabis aiwoja tuhoo.
Se vaan laittaa funtsii liikaa.
Itsekin nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kamppailin masennuksen kanssa, mutta selvisin työelämään ja pidän tiukasti kiinni siitä.
Oma masennushistoria on tuonut elämään silmää erottaa mt-kuntoutujia ja tuo likka joka tuossa puhui on aika tyypillisen mt-ongelmaisen näköinen. Heillä usein on persoonallinen ulkonäkö. Paljon tatuointeja, lävistyksiä, erikoisen väriset hiukset ja hyvin paljon tavallisesta katukuvasta poikkeava pukeutuminen. He ovat siis persoonallisia ulkoisestikin.
Tuo mies kun aloitti puhumaan huomasin heti monotonisen puhetyylin ja yhdistin sen heti skitsofreniaan.
Likka puhui paljon sellaista jonka koen itsekin olleen ajatuksissani masennuksesta yrittäessäni ponnistaa takaisin työelämään. Halua päästä takaisin ja se se vaikeus ja omat vaatimustasot omia suorituksia kohtaan työelämässä suoriutumisessa sekä yhteiskunnan asettamat vaatimukset yhdessä usein minutkin puolikuntoisena alkoi hajottamaan.
Puolikuntoisen paineensieto jota tulee sisäisistä omista vaatimuksista ja taasen ulkopuolelta yhteiskunnan puolelta vain kävivät sietämättömiksi ja lietsoi sairautta.
Silti minä yritin ja yritin kans kaikenlaisilla työkokeiluilla, kuntouttavantyötoiminnan kautta ja lopulta nostin itseni takaisin työelämään osa-aikaiseksi.
Nyt olen työsuhteessa mutta teen osa-aikaisen hommia. 7 tuntia päivä. Toisinaan teen ylitöinä tarvittaessa 2-3 viikon pätkiä normaalia 8 tuntia ja tunnin nosto väsyttää vielä huomattavasti mutta se sen pystyy tekemään
Kertoo että työelämään ponkaisu kokopäiväiseksi on onnistumassa.
Yhteiskunta odotuksineen ja vaatimuksineen ei tee helpoksi puolikuntoisen yrityksiä päästä jaloilleen. Sisäiset ja ulkoiset vaatimukset tuovat niin kovan paineen että se psyykkisesti sairaan uuvuttaa ja pamauttaa pään hajalle uudelleen ja helposti yritys päästä työelämään vesittyy sen takia.