Olen tapaillut erästä ihanaa miestä yli puoli vuotta. Ei ihan säännöllisesti, mutta viime aikoina useammin. Aina kun tapaamme meillä on ihanaa ja mieskin sanoo näin. Väliajalla hän ei kuitenkaan juuri ota yhteyttä. Minä yleensä lähetän tekstareita ja soitan. Hän saattaa vastata tekstariin, mutta myös jättää vastaamatta. Minusta onkin alkanut tuntua, että me ei varmaan tavattaisikaan, jos en minä tekisi aloitetta. Tekisi mieli kokeilla, mutta hirvittää, jos juttumme loppuukin siihen....
On tullut mieleen, että taidan olla hänelle vaan joku tilapäinen parempaa odotellessa. Ei sillä, tässä tilanteessa olen kyllä itsekin alkanut katsella ympärilleni "sillä silmällä" :)
On tullut mieleen, että taidan olla hänelle vaan joku tilapäinen parempaa odotellessa. Ei sillä, tässä tilanteessa olen kyllä itsekin alkanut katsella ympärilleni "sillä silmällä" :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihmettelen miksi ihmeessä eivät ihmiset ole toisilleen rehellisiä ja suorasukaisia? Miksi ei voi tunteitaan ja ajatuksiaan tuoda julki etenkin sellaiselle ihmiselle, josta pitää. Tämä nyt ei ole mikään syytös eikä piikitys tähän, vaan pikemmin kommentti suurimpaan osaan täällä käytävistä "arpomisista". Tarkoitan siis sellaisia asioita, jotka eivät selviä muuten kuin keskustelemalla asianomaisen kanssa. Rohkeutta ihmiset kommunikointiin. Ja toivottavasti sinulle käy hyvin, mitä ikinä se sitten sinun kohdallasi onkin:)
Olen kanssasi samaa mieltä. Olet sitten 15-, 25-, 37-,45, 56-, 65-vuotta jne ....... niin aina kuulee tästä samasta;´: mitä, miksi, miten. Jospa jokainen päättäisi omassa päässään että tästä eteenpäin kerron ja sanon parisuhteessa tai mahdollisessa parisuhteessa (siis tilanteet joissa ei vielä olla pareja) mitä, miksi ja miten. Mahtaisiko epävarmuus vähentyä maailmasta ja saisimme energiaa lisää johonkin muuhun? Ihmissuhteet ovat niin tärkeitä, miksi emme olisi rehellisiä ja suoria niissä?
minulla on juuri nyt aivan sama tilanne, en käsitä miks mies haluaa nähdä ja vakuuttaa hänen nauttineen näkemisestämme, mutta ei ota yhteyttä, vaan minä saan tehdä sen aina. Nytkin ajattelin, että annanpa hänen seuraavaksi ottaa sitä yhteyttä, mutta taitaa se olla sittenkin minun tehtäväni.. sillä muuten hänet varmaan menetän. mutta kun/jos tapaan hänet seuraavan kerran, kysyn kyllä häneltä tämän asian, ja sanon, että ei minulla pitäisi leikki..
taitaa olla yleistä miesten keskuudessa.
Silloin kun nähdään tai suunnitellaan näkemistä on kivaa ja yhteydenottoja. Jos mitään ei ole tiedossa, voi yhteydenpidon näköjään lopettaa kokonaan. Ja minähän se sitten aina olen, joka tekee aloitteen uudelle tapaamisellekin.
Tulee vaan mieleen, että käyttääkö ne aikansa sitten niiden vaikeampien tapausten vonkaamiseen sillä välin, eli jos on monta tapausta kierrossa, niin ei kai siihen yhteen niin jaksa keskittyä.
välttämättä kannata tuhlata energiaansa tuollaiseen ihmiseen. (ihan vaan kokemuksesta sanon)
siis meinasin.
Sulkeekos miehisyys ja ihmisyys jotenkin toisensa pois?
"Minusta onkin alkanut tuntua, että me ei varmaan tavattaisikaan, jos en minä tekisi aloitetta. Tekisi mieli kokeilla, mutta hirvittää, jos juttumme loppuukin siihen.... "
Olisko se sitten pahempi kuin tämä nykyinen tilanne?
Mä aina ällistelen tätä kärsimyksellä mässäilyä. Mitä paskempi tilanne sitä vähemmän on rohkeutta selvittää se "kun jos se sitten jättää/lähtee/saa tietää/ emmä kehtaa"
No, kukin tyylilään...*huokaa*
Aivan samanlaisia kokemuksia on muillakin. On se, kumma tuo miehen järjen juoksu. Kun laitat esim. selvän kysymyksen niin ei tule tekstariin vastausta. vaikka minusta jo kohteliaisuus olisi vastata jotakin. Jos nainen ei pidä suhdetta yllä, niin saattaa käydä todella niin ettei se enää jatkukaan...Laitan tekstareita,mutta joka kerta ajattelen, että tämä on se viimeinen,jos ei vastausta kuulu.
On se kumma?! Kissa pöydälle sillä hyvä.. tuo on itsensä kiduttamista joka syö sua sisältä. Oman suhteemme pelastettiin tyttöystävän kanssa sillä että kyseenalaistettiin koko suhde jonka jälkeen tajuttiin kuinka paljon tarvitsimme toisiamme.
Kiitos vastausksista.
Kyllä minäkin olen vaivihkaa yrittänyt asiaa ottaa puheeksi, mutta kun en haluaisi vaikuttaa painostavalta enkä ahdistavalta. Olemme kumpikin kypsässä iässä olevia ihmisiä ja silleen tämäkin tilanne on toisaalta ihan hyvä ja sopiva omaan elämääni nähden. Kun suhteestamme olemme puhuneet, ei mies aina oikein osaa itsekään sanoa, mitä haluaa ja sanoo vaan, että katsotaan mitä tästä tulee. Mutta ollaan tässä nyt aika kauan katsottukin ja olisi kiva tietää edes, että seurustelemmekohan me vai onko tämä vain satunnaista tapailua.
Itse olen sen verran vanhanaikainen, että en ainakaan monen kanssa samaan aikaan haluaisi jakaa kaveria. Eikä hänenkään tarvitse jakaa minua kenenkään kanssa.
Minun puoleltani tämä ei enää ole pelkkää ihastusta vaan tunnen olevani rakastunut häneen. En vain oikein uskalla sitä hänelle sanoa, ettei vaan säikähdä ja luule minun kosintaa odottavan:)
Välillä tämä kyllä tosiaan syö sisältä eli tapaamisen jälkeen on jotenkin tyhjä tunne: Mahtoiko olla viimeinen tapaaminen? Siitä huolimatta, että olisi ollut mitä ihaninta yhdessäoloa kuten joka kerta on ollutkin.
Toisaalta ymmärrän tätä miestäkin. Hänelläkään ei ole ollut viime vuosina helppoa ja ehkä hän pelkää sitoutua. En minä kyllä mitään varsinaista sitoutumista odotakaan vaan ehkä jonkinlaista varmuutta jatkuvuudesta ettei tarvitsisi koko ajan ajatella, että jokohan tää loppuu.
Uskon kyllä, että lähikuukausina jokin käänne tuleekin. En usko itsekään näin haluavani jatkaa kauan aikaa.
Hei!
Tuntemattoman "ystävän" neuvo. Kysy suoraan asiaa ja tee päätelmäsi hänen vastauksestaan. Itelläni on takana viime kesältä aivan samanlainen "suhde". En voinut itsekään pitää sitä seurustelusuhteena, koska tapailimme vain seksin merkeissä eikä minkäänlaista puhetta muusta ollut. Itse ihastuin häneen, tosin-pakko myöntää- hänen luonteestaan en päässyt selvyyteen, taisi ulkonäkö ja muu ulkoinen hänessä mua kiinnostaakin enemmän.
Loppujen lopuksi otin asian puheeksi ilmaisten, etten halua "pelkkää seksiä-juttuja". En ole koskaan halunnut enkä halua nytkään. Hän siinä änkytti, ettei osaa antaa mulle nyt heti vastausta. Niin, tyypillistä tuon tyyppiseltä ihmiseltä...
No, parin päivän päästä tuli "diplomaattinen" tekstari, jossa kertoi, "ettei tiedä, miten suhteemme voisi edetä". Vastasin takaisin, että niin, eihän se voi mihinkään kehittyä, jos tahto siihen puuttuu. Yksinkertaista. Hän oli kyllä kiinnostunut musta - mutta vain "siinä mielessä". Muuhun en ollut hänelle tarpeeksi hyvä.
No, sainpahan selvyyden asiasta ja lopetin yhteydenotot.
Ja kuinka ollakaan, tällä hetkellä olen aloittelemassa suhdetta miehen kanssa, joka heti ensi tapaamisella oli aivan ihastunut, kehui maasta taivaaseen. Itsekin olen ihmeissäni, että ajatuksemme, haaveemme ja moni asia natsaa niin hienosti yhteen meillä!! Uskomatonta, mutta parin kuukauden tutustumisen jälkeen suunnittelemme jo vaikka mitä yhteiseen tulevaisuuteen liittyvää!! Mulla on 2 lasta, hän lapseton. SILTI hän on muhun rakastunut ja haluaa yhteistä elämää.
Mahtavaa olla rakastunut!!
Onnea sulle ja kaikille suhteissanne pettyneille!
Aurinko vielä paistaa!
Just noin.
Olen samassa jamassa. Tosin olen saanut itseäni niskasta kiinni ja olen ollut pitkiäkin aikoja ottamatta yhteyttä. Kyllä hänestä on aina kuulunut, mutten ole aina suostunut tapaamiseen.
Kyllä mulla ainakin semmoinen käsitys on että mies ei vaan ole oikeesti kovin kiinnostunut.
Jos se siltä näyttää, se sitä on. Ei taida haihattelut ja toiveunet auttaa. Mutta miehet on vaan niin kummallisia, puhutaa ja tekstataan yhtä ja sitten käyttäydytään kun tuskin tunnettais.
Mulla oli kiikarissa joskus todella mukava ja hyvännäköinen mies. Aina ajattelin, että en ole sille tarpeeksi hyvä kuitenkaan. Suostui kuitenkin vaihtamaan numerot mun kanssa ja aina kun tekstasin niin vastaus tuli heti. Yhtään kertaa se ei oma-aloitteisesti kirjotellut, mikä alko tympimään. Nykyään en kirjoittele enää hänelle, mutta tuntuu, että sitäkin kiinnostuneempi hän on liikkeistäni, kun näkee minut jossakin. Eli on sitten kai kuitenkin kiinnostunut, mutta niin ylpeä, ettei voi minunlaiseni kanssa olla, koska en ole täydellinen...että se siitä. Itse kuitenkin pidän itseäni ihan ok:n näköisenä ja luonteisena, että eipä tuo maailma yhteen mieheen kaadu. Mutta eipä miesten aivoituksista aina tiedä. Sinuna jättäisin laittamatta viestiä, oma elämä ainakin helpottu kun ei tarvitse miettiä onko se kiinnostunut vai ei.
Toinen vaihtoehto on, että se on varattu?
toissakesänä näin totisesti kävi minullekin. sain kamppailla itsekunnioitukseni kanssa kun mies ei ottanut yhteyttä, minä vain.
tiedättekö, sellaista ei pitäisi kenenkään kestää. en aio enää olla sellainen. nykyään, jos mies ei soita yms., en minäkään soita. yksi kerta on sallittu, että esim tekstaa mitä kuuluu yms ensi treffien jälkeen, mutta jos mies ei ota mitään yhteyttä, annan sen vain mennä. se ei sitten ollut minun arvoiseni. ja lisäksi, uusia miehiä löytyy aina. ja sydänsuruista pääsee yli. kukaan ei ole niin tärkeä että siihen tuskaan kuolisi. n. puoli vuotta niin jutusta pääsee kyllä yli. aiemminkin, minä ainakin. naiset älkää olo lapatossuja, älkää roikkuko miehessä. ei se kannata, alatte vain inhoamaan itseänne ja miten mies voisi silloin teitä rakastaa. itsekunnioitus on miestäkin tärkeämpi. treffailuajan voi käyttää vaikka kuntosalilla käymiseen ja bailaamiseen ja shoppailuun. ei sinkkuus ole paha juttu, vaikka myönnänkin että seurusteluakin olisi joskus kiva kokeilal sopivan ihanan ja söpön miehen kanssa. loppuviimeksi, ei kukaan ole niin tärkeä, pidä miehestä kun mies pitää sinusta, älä ennen. =)
en tiedä näistä ohjeista, ovatko ne mitenkään hyviä,. niillä minä olen kuitenkin porskuttanut pettymyksistä huolimatta menemään ja hyväksi todennut.
Mies ei ollu aktiivinen yhteydenpidon suhteen, kyllästyin siihen ja lopetin sen omalta osaltani. Parin kuukauden päästä tää kyseinen mies soitti, sano et pitäis tavata ja keskustella "meistä". Asiana oli et se oli miettiny tilannetta ja haluis nyt seurustella.. Mä sit tietty olin onnesta soikeena tollasen uutisen johdosta ja kaikki alko taas alusta. Välimatkaa meillä oli vajaa 100km, ei nähty usein töiden takia, ei soiteltu tms.. Aina välillä tää miekkonen teki tarkistussoittoja ja kyseli suunnillee et oonko ollu uskollinen...taas mua alko tympii tilanne, laitoin viestillä et olis parempi lopettaa tää vähäinenki yhteydenpito, siltä tuli ok.. Että niinki vakavalla pohjalla... Toistaseks, valtakunnassa kaikki hyvin... Parempi pysyy kaukana ku vaivata päätää sellasen ihmisen takia. Noh, toi nyt oli vaa mun mielipide...
niin paljon, et eiköhän siskot jätetä tuollaiset nysvääjät ihan itsekseen!! Siinähän sitten yksin ihmettelevät!