elämisestä

Mitä kuullostat tutulta? Antoiko hän sipulia? BOOOOM

Eihän sitä kukaan tiedäkään, mutta todennäköisyys sille on niin suuri, että on naurettavaa edes miettiä muita vaihtoehtoja.

Ongelmasi on vain se että ajatuksesi kiertää samaa rataa. Sinun pitää ottaa yhteyttää johonkin toiseen ihmiseen ja opetella luottamaan edes sen vähän verran että voitte jotain tehdä yhdessä, esim. jutella säästä tai käydä vaikka grillillä... Sekin piristää. Elämä on jatkuvaa taistelua MUILLEKIN kuin sinulle.

Naiseton olen minäkin ja aina ollut. Poikuus tallella ja ikää jo 30 vuotta. Tuskin asia koskaan tästä muuttuu kun yli kymmenen vuotta suunta elämässä on ollut vain alaspäin.

Tuo naisettomuus kun ikää 30 ei nyt vielä lopullinen tuomio ole. Tiedän hlöitä jotka yli nelikymppisenä vasta törmänneet elämänkumppaniinsa.

Biologian näkökulmasta tänne on synnytty lisäääntymistä varten, mutta kun en halua lisääntyä enkä edes pääsisi lisääntymään niin olemassaoloni on tuoltakin kantilta turhaa. Olisihan se hienoa, että saisi nimensä historiankirjoihin jollain tapaa, että olemassaolosta jäisi edes jokin jälki, mutta mihinkään hirmutekoihin en sen takia halua sortua.

Maailmassa on vähintään tuhansia jumalia niin vaikea niistä on valita oikea jottei saisi rangaistusta elämän jälkeen jos tuollaiseen hömppään uskoo. Monen uskonnon mukaan jo epäuskon takia päätyy helvettiin, mutta kukaan ei voi pakottaa itseään uskomaan. Saatan siis olla menossa helvettiin joka tapauksessa tein itsemurhan tai en ellei sitten kuolemaa seuraa jälleensyntymä johonkin toiseen elämänmuotoon. Tuudittaudun kuitenkin siihen ajatukseen, että kuollessa tämä on tässä. Missään ei ole koskaan havaittu tietoisuutta ilman kehoa joten ajatus sielusta on absurdi.

Ageles_stranger, Olet varmaan nyt uskossasi rehellinen ja et saa otetta ja lohtua Jumalasta. On se aika tyhjää ja kolkkoa jos elämänfilosofia on että tänne synnytään vain lisääntymään ja taistellaan hetki olemassaolosta ja henkiin jäämisestä. Jos pystyisit jättämään historiaan merkin, niin ei se sinua sitten enää vakaumuksesi mukaan hyödyttäisi ja merkittävä sen merkin jäljen tai saavutuksen tulisi olla että se muistettaisiin pysyvästi.
Minäkään en ole lisääntynyt ja ikäni puolesta ei siihen ole enää mahdollisuutta ja en kyllä koe tarvettakaan.
Olen löytänyt tarkoituksen uskosta Jeesukseen Kristukseen ja yhteydestä Jumalaan. Jokainen päivä on pieni suuri seikkailu ja edessä on uusia tehtäviä. Kunpa sinäkin löytäisit tämän elämänjujun, niin itsemurhahaaveet saisivat jäädä ja kuoleman haaveet sikseen ja saisit innon elää. Se tulee vain sisimmästä silloin spontaanisti ja ilman ponnistelua ja uskottelua.
Voi rakas Jeesus Vapahtajani, anna näille elämään väsyneille, eksyneille toivo ja usko! Rukoilen.

pitkäänuskossa kirjoitti:

Ageles_stranger, Olet varmaan nyt uskossasi rehellinen ja et saa otetta ja lohtua Jumalasta. On se aika tyhjää ja kolkkoa jos elämänfilosofia on että tänne synnytään vain lisääntymään ja taistellaan hetki olemassaolosta ja henkiin jäämisestä. Jos pystyisit jättämään historiaan merkin, niin ei se sinua sitten enää vakaumuksesi mukaan hyödyttäisi ja merkittävä sen merkin jäljen tai saavutuksen tulisi olla että se muistettaisiin pysyvästi.
Minäkään en ole lisääntynyt ja ikäni puolesta ei siihen ole enää mahdollisuutta ja en kyllä koe tarvettakaan.
Olen löytänyt tarkoituksen uskosta Jeesukseen Kristukseen ja yhteydestä Jumalaan. Jokainen päivä on pieni suuri seikkailu ja edessä on uusia tehtäviä. Kunpa sinäkin löytäisit tämän elämänjujun, niin itsemurhahaaveet saisivat jäädä ja kuoleman haaveet sikseen ja saisit innon elää. Se tulee vain sisimmästä silloin spontaanisti ja ilman ponnistelua ja uskottelua.
Voi rakas Jeesus Vapahtajani, anna näille elämään väsyneille, eksyneille toivo ja usko! Rukoilen.

Lue lisää

Usein olen teille uskoville kyllä kateellinen siitä, että elämässänne on jokin suurempi tarkoitus. Mutta minulla ei taas toisaalta ole helvetinpelkoa tai synninpelkoa riesanani ja olen sillä tavoin vapaa. Tuosta sun tekstistäs saa sen kuvan, että ateismi johtaa itsetuhoisuuteen ja monella näin voi kyllä ollakin jos ajautuu liikaa pohtimaan elämän olemusta, mutta tunnen myös monia ateisteja, jotka ovat hyvinkin tyytyväisiä elämäänsä. Ehkä kaikki eivät tarvi mitään suurempaa tarkoitusta elämälleen. En varmaan itsekään tarvitsisi jos tämä elämä olisi kulkenut vähän eri rataa ja voisin elää sellaista suht. tavallista elämää josta joskus nuorempana unelmoin. Mutta kun kaikki on mennyt päin helvettiä niin en nää järkeä tämän kärsimyksen jatkamisessa.

On totta että en voisi kuoltuani enää nauttia siitä, että olisin jäänyt historiankirjoihin, mutta lämmittäisipä tuo ajatus edes sen aikaa kun eläisi ja voisi ajatella, että tulevat sukupolvet näkevät mussa jotain muutakin kuin luuserin joka aikansa käytti yhteiskunnan varoja antamatta mitään vastinetta.

Samaa olen kadehtinut toisinaan, nimittäin uskovaisten mahdollisuutta löytää ratkaisuja, selityksiä uskostaan. Itse en usko oikeastaan mihinkään, en ylä-tai alakertaan, hyvään tai pahaan. Uskon mielivaltaiseen tapahtumien virtaan ja sattumiin. Joskus olen yrittänyt muuttua uskovaiseksi.

Joskus uskoin omilla teoilla olevan merkitystä, uskoin hyväntahtoisten ihmisten saavan itselleen hyvää. Lukeudun tosin edelleen tuohon kaikille aidoisti hyvää tarkoittavaan ihmisryhmään, vaikkakin käytös alkanut rakoilemaan, koska elämä opettanut ja kokemukset viisastuttaneet. Toisaalta edelleen toivon, jos joskus saisin "palkinnon".