Sade ei pelasta

"Iskut ja leikkaukset saavat nyr kohdistua jonnekin muualle.." Sanoisipa Sipilä noin.

Kun välittää toisesta haluaa myös toisen parasta vaikka se tarkoittaisikin luopumista, mutta silti sitä myös aina, hieman, elättelee toivoa tilanteen muuttumisesta. On vaikea olla hyvä ihminen, jos on tunteita varattua kohtaan. Pyyteetön ja vilpitön. Sitä toisaalta haluaa toisen onnea, mutta toisaalta myös etsii merkkejä siitä onko näin. Se on ristiriita, aallokko, joka repii päivästä toiseen ja tasapainoa on vaikea saavuttaa.

Mutta silloin, sinä päivänä tietää todella päässeensä yli, kun voi aidosti todeta, että he ovat enemmän oikeat toisilleen kuin mitä ehkä itse olisi ollut. Tämän tilanteen voi jo ajatella, mutta sitä ei vielä tunne.

tyyni.koski kirjoitti:

Kun välittää toisesta haluaa myös toisen parasta vaikka se tarkoittaisikin luopumista, mutta silti sitä myös aina, hieman, elättelee toivoa tilanteen muuttumisesta. On vaikea olla hyvä ihminen, jos on tunteita varattua kohtaan. Pyyteetön ja vilpitön. Sitä toisaalta haluaa toisen onnea, mutta toisaalta myös etsii merkkejä siitä onko näin. Se on ristiriita, aallokko, joka repii päivästä toiseen ja tasapainoa on vaikea saavuttaa.

Mutta silloin, sinä päivänä tietää todella päässeensä yli, kun voi aidosti todeta, että he ovat enemmän oikeat toisilleen kuin mitä ehkä itse olisi ollut. Tämän tilanteen voi jo ajatella, mutta sitä ei vielä tunne.

Ei se varattu ihminen aina onnellinen ole.
Ja haluaako ylipäätään jatkaa olemistaan kumppaninsa kanssa, kaikki ei halua vaikka olisi kuinka varattu. Ihminen on erehtyväinen ja tekee virhe arviointeja.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon nykyään..
En usko että rakastavaan ja onnelliseen parisuhteeseen mahtuu kolmatta osapuolta.
Ymmärrän kyllä ettei ole helppoa jos on tunteiteita varattua kohtaan.

Kesäsade_lohduttaa kirjoitti:

Ei se varattu ihminen aina onnellinen ole.
Ja haluaako ylipäätään jatkaa olemistaan kumppaninsa kanssa, kaikki ei halua vaikka olisi kuinka varattu. Ihminen on erehtyväinen ja tekee virhe arviointeja.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon nykyään..
En usko että rakastavaan ja onnelliseen parisuhteeseen mahtuu kolmatta osapuolta.
Ymmärrän kyllä ettei ole helppoa jos on tunteiteita varattua kohtaan.

Parisuhteet eivät kuitenkaan koskaan pääty helpolla. Etenkään jos on yhteistä omaisuutta, vaikka ei perhettä olisikaan. Ihminen kuitenkin toivoo asioiden aina muuttuvan paremmiksi ja hetkittäin näin voi ollakin.

Olin vuosia rakastunut yhteen kolleegaani, joka oli naimisissa ja vaikutti, että tunteet olivat molemminpuoleisia, mutta tilanne oli vaikea ja ikäerokaan ei helpottanut tilannetta. Oma moraali myös soti hyvin vahvasti sitä vastaan, että olisin ollut toinen nainen ja kaiken pysyessä platonisena kannoin silti siitä kaikesta valtavaa syyllisyyden taakkaa ja koin olevani huono ihminen. Itselleni se oli kuitenkin ensimmäinen kokemus sielunkumppanuudesta ja siitä oli hyvin vaikea päästä yli yhteisen työn vuoksi. Tilanne ei kuitenkaan kehittynyt myöskään niin vakavaksi, että hän olisi eronnut vaikka usein vihjasi heillä menevän huonosti. Kaikki päättyi lopulta toiseen naiseen, joka en ollut minä, ja se sattui kyllä. Se myös nollasi kaiken sen mitä olin kuvitellut omasta merkityksestäni hänelle.

Mutta päästyäni yli myös huomasin, että ehkä hänen nykyisensä sopii hänelle paremmin, vaikka elämä ei siltikään vaikuta niin auvoiselta kuin mitä alun huumassa. Sitä helposti tuo vanhan suhteen syntinsä uuteen, jos ei anna itselleen aikaa, vaan vaihtaa lennosta. Mutta en ole enää pahoillani, että hän särki sydämeni, sillä se oli osa jatkumoa, joka pakotti minut irrottautumaan silloisesta elämästäni ja kohtaamaan hänet, jota ajattelen nyt.

Oli vain kohtalon ivaa törmätä jälleen samaan näkymättömään särkkään, mutta minkäs teet. Ei näitä asioita ja tilanteita oikein voi hallita ja suunnitella.