Mitä mieltä olet satanisteista?

Ajatellessaan totuutta, tuntiessaan kauneuden, ja tahtoessaan hyvyyttä, henki löytää elämäntarkoituksen järjessä

"Kulttuuriyhteiskunta ei ole mikään perinnölliseen etuoikeuteen perustuva suuri hyväntekeväisyysklubi, johon kaikki ihmiset syntyvät ilmaisjäseniksi ja tasa-arvoisina. Se on ennemminkin maailman työtätekevien ylevä ja alati edistyvä kilta, joka hyväksyy riveihinsä vain niiden ahertajien aateliston, jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan, jotta heidän lastensa ja lastenlastensa olisi myöhempinä aikoina siellä hyvä elää ja edistyä.
Ja tämä sivilisaation kilta perii korkeat pääsymaksut, pakottaa tiukkaan ja kovaan kuriin, säätää ankarat rangaistukset kaikille toisinajattelijoille ja sopeutumattomille, samalla kun se myöntää muutamia henkilökohtaisia vapauksia ja oikeuksia niiden etujen lisäksi, jotka koituvat turvallisuuden lisääntymisestä yhteisiä vaaroja, ja rotuun kohdistuvaa tuhon uhkaa vastaan.
Yhteiskunnallinen yhteenliittyminen on eräs ihmisolentojen hyödylliseksi havaitsema henkivakuutuksen muoto. Useimmat yksilöt ovat siksi valmiit maksamaan nämä vakuutusmaksut, jotka koostuvat itsensä uhraamisesta ja henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta, ja jotka yhteiskunta perii jäseniltään korvaukseksi tästä paremmasta, ryhmän tarjoamasta suojelusta. Nykyinen yhteiskuntamekanismi on lyhyesti sanottuna kokeilun ja erehdyksen kautta syntynyt vakuutusjärjestely, jonka tarkoitus on tarjota jonkinasteista varmuutta ja suojaa sellaista mahdollisuutta vastaan, että palattaisiin ihmisrodun kokemuksille tunnusomaisiin hirveisiin ja antisosiaalisiin yksinäisyyttä edistäviin oloihin."

Lauma on hierarkkisesti järjestäytynyt. Jos yksilö on mielestään väärällä hierarkian tasolla, hän stressaantuu. Ihmisen yhteiskunnissa tämä on jokapäiväinen ilmiö. Suurin nykyisistä ongelmista näyttääkin olevan virheellinen suuntautuneisuus, tai totaalinen päämäärättömyys. Tyydyttämättä jäänyt pätemisen tarve vaurioittaa ihmisen itsetuntoa ja vaikuttaa seurausilmiönä myös ruumiiseen (esim. vatsahaava).
Pienet yhteisöt on luonnollisesti helpompi järjestää sellaisiksi, että kaikki sen jäsenet tuntevat olevansa omalla paikallaan. Ihminen on luonnostaan yhteisössä elävä olento, ja pyrkii luonnostaan muodostamaan oikeudenmukaisuuteen perustuvia yhteisöjä.

Te tiedätte, tai ette tiedä, ja sen puoleen arvelette mikä on todennäköisin vaihtoehto,
mutta älkää uskoko, sillä usko perustuu olettamukseen, joka on kaikkien mokien äiti.

Kehittynyt ihminen vaatii itseltään. Kehittymätön ihminen vaatii muilta.

Vanhempi ja nuorempi intiaani istuivat iltanuotiolla. Vanhempi sanoi nuoremmalle, että hänellä on sellainen tunne, kuin hänen sisällään olisi kaksi koiraa, joista toinen sanoo, että kyllä sinä selviydyt, ja toinen, ettet ikinä selviydy.
Yö kului ja aamun koittaessa nuorempi intiaani kysyi: Mitä tapahtui? Kumpi koirista voitti?
Vanhus vastasi: Se jota minä ruokin.

Mooseksen laki kieltää ihmiseltä lähes kaiken negatiivisen, älä tapa, älä varasta, älä valehtele...
Mutta:
1. Onko rohkeus, luonteenlujuus, tavoittelemisen arvoista? Jos on, niin ihminen on kasvatettava ympäristössä, joka tekee välttämättömäksi vaikeuksien kanssa kamppailemisen ja reagoinnin pettymyksiin.

2. Onko kanssaihmisten palveleminen tavoiteltavaa? Jos on, silloin elämänkokemuksen on tarjottava mahdollisuudet kohdata yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta.

3. Onko toivo, luottavaisuuteen sisältyvä ylevyys, tavoiteltavaa? Jos on, niin ihmisen olemassaoloon täytyy alati kuulua turvattomuustekijöitä, ja vähän väliä ilmenevää epävarmuutta.

4. Onko toivottavaa totuuden rakkaus ja halukkuus kulkea minne se johdattaakin? Jos on, silloin ihmisen täytyy kasvaa maailmassa, jossa erhe on läsnä ja valheellisuus aina mahdollinen.

5. Onko ihanteellisuus, jumalallisuutta lähestyvä käsitystapa, toivottavaa? Jos on, niin ihmisen on ponnisteltava ympäristössä, joka ilmentää vain suhteellista hyvyyttä ja kauneutta - olosuhteissa, jotka kannustavat tavoittelemaan lannistumatta sellaista, mikä on parempaa.

6. Onko uskollisuus, omistautuminen korkean velvollisuuden täyttämiseen, toivottavaa? Jos on, silloin ihmisen täytyy elää ympärillään mahdollisuus petturuuteen ja pakoiluun. Velvollisuudentuntoisuuden sisältämä urheus on siinä, että siihen sisältyy aina epäonnistumisen vaara.

7. Onko epäitsekkyys, itsensä unohtamisen henki, tavoiteltavaa? Jos on, silloin ihmisen on elettävä kasvotusten sellaisen minuuden kanssa, joka karttaa tunnustusta ja kunnianosoituksia. Ihminen ei kykenisi dynaamisesti valitsemaan jumalallista elämää, ellei olisi tätä hänen minuutensa elämää, jonka hän voi hylätä. Ihminen ei pystyisi tarttumaan pelastavaan vanhurskauteen ellei olisi olemassa potentiaalista pahaa, joka vastakohdallaan osoittaa, miten ylevää ja erilaista on hyvä.

8. Onko mielihyvä, onnellisuuden tuottama tyydytys, tavoiteltavaa? Jos on, ihmisen tulee elää maailmassa, jossa tuskan kokemisen vaihtoehto ja kärsimisen todennäköisyys ovat aina vaikuttavia kokemuksellisia mahdollisuuksia.

sdgdrtyetf kirjoitti:

Ajatellessaan totuutta, tuntiessaan kauneuden, ja tahtoessaan hyvyyttä, henki löytää elämäntarkoituksen järjessä

"Kulttuuriyhteiskunta ei ole mikään perinnölliseen etuoikeuteen perustuva suuri hyväntekeväisyysklubi, johon kaikki ihmiset syntyvät ilmaisjäseniksi ja tasa-arvoisina. Se on ennemminkin maailman työtätekevien ylevä ja alati edistyvä kilta, joka hyväksyy riveihinsä vain niiden ahertajien aateliston, jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan, jotta heidän lastensa ja lastenlastensa olisi myöhempinä aikoina siellä hyvä elää ja edistyä.
Ja tämä sivilisaation kilta perii korkeat pääsymaksut, pakottaa tiukkaan ja kovaan kuriin, säätää ankarat rangaistukset kaikille toisinajattelijoille ja sopeutumattomille, samalla kun se myöntää muutamia henkilökohtaisia vapauksia ja oikeuksia niiden etujen lisäksi, jotka koituvat turvallisuuden lisääntymisestä yhteisiä vaaroja, ja rotuun kohdistuvaa tuhon uhkaa vastaan.
Yhteiskunnallinen yhteenliittyminen on eräs ihmisolentojen hyödylliseksi havaitsema henkivakuutuksen muoto. Useimmat yksilöt ovat siksi valmiit maksamaan nämä vakuutusmaksut, jotka koostuvat itsensä uhraamisesta ja henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta, ja jotka yhteiskunta perii jäseniltään korvaukseksi tästä paremmasta, ryhmän tarjoamasta suojelusta. Nykyinen yhteiskuntamekanismi on lyhyesti sanottuna kokeilun ja erehdyksen kautta syntynyt vakuutusjärjestely, jonka tarkoitus on tarjota jonkinasteista varmuutta ja suojaa sellaista mahdollisuutta vastaan, että palattaisiin ihmisrodun kokemuksille tunnusomaisiin hirveisiin ja antisosiaalisiin yksinäisyyttä edistäviin oloihin."

Lauma on hierarkkisesti järjestäytynyt. Jos yksilö on mielestään väärällä hierarkian tasolla, hän stressaantuu. Ihmisen yhteiskunnissa tämä on jokapäiväinen ilmiö. Suurin nykyisistä ongelmista näyttääkin olevan virheellinen suuntautuneisuus, tai totaalinen päämäärättömyys. Tyydyttämättä jäänyt pätemisen tarve vaurioittaa ihmisen itsetuntoa ja vaikuttaa seurausilmiönä myös ruumiiseen (esim. vatsahaava).
Pienet yhteisöt on luonnollisesti helpompi järjestää sellaisiksi, että kaikki sen jäsenet tuntevat olevansa omalla paikallaan. Ihminen on luonnostaan yhteisössä elävä olento, ja pyrkii luonnostaan muodostamaan oikeudenmukaisuuteen perustuvia yhteisöjä.

Te tiedätte, tai ette tiedä, ja sen puoleen arvelette mikä on todennäköisin vaihtoehto,
mutta älkää uskoko, sillä usko perustuu olettamukseen, joka on kaikkien mokien äiti.

Kehittynyt ihminen vaatii itseltään. Kehittymätön ihminen vaatii muilta.

Vanhempi ja nuorempi intiaani istuivat iltanuotiolla. Vanhempi sanoi nuoremmalle, että hänellä on sellainen tunne, kuin hänen sisällään olisi kaksi koiraa, joista toinen sanoo, että kyllä sinä selviydyt, ja toinen, ettet ikinä selviydy.
Yö kului ja aamun koittaessa nuorempi intiaani kysyi: Mitä tapahtui? Kumpi koirista voitti?
Vanhus vastasi: Se jota minä ruokin.

Mooseksen laki kieltää ihmiseltä lähes kaiken negatiivisen, älä tapa, älä varasta, älä valehtele...
Mutta:
1. Onko rohkeus, luonteenlujuus, tavoittelemisen arvoista? Jos on, niin ihminen on kasvatettava ympäristössä, joka tekee välttämättömäksi vaikeuksien kanssa kamppailemisen ja reagoinnin pettymyksiin.

2. Onko kanssaihmisten palveleminen tavoiteltavaa? Jos on, silloin elämänkokemuksen on tarjottava mahdollisuudet kohdata yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta.

3. Onko toivo, luottavaisuuteen sisältyvä ylevyys, tavoiteltavaa? Jos on, niin ihmisen olemassaoloon täytyy alati kuulua turvattomuustekijöitä, ja vähän väliä ilmenevää epävarmuutta.

4. Onko toivottavaa totuuden rakkaus ja halukkuus kulkea minne se johdattaakin? Jos on, silloin ihmisen täytyy kasvaa maailmassa, jossa erhe on läsnä ja valheellisuus aina mahdollinen.

5. Onko ihanteellisuus, jumalallisuutta lähestyvä käsitystapa, toivottavaa? Jos on, niin ihmisen on ponnisteltava ympäristössä, joka ilmentää vain suhteellista hyvyyttä ja kauneutta - olosuhteissa, jotka kannustavat tavoittelemaan lannistumatta sellaista, mikä on parempaa.

6. Onko uskollisuus, omistautuminen korkean velvollisuuden täyttämiseen, toivottavaa? Jos on, silloin ihmisen täytyy elää ympärillään mahdollisuus petturuuteen ja pakoiluun. Velvollisuudentuntoisuuden sisältämä urheus on siinä, että siihen sisältyy aina epäonnistumisen vaara.

7. Onko epäitsekkyys, itsensä unohtamisen henki, tavoiteltavaa? Jos on, silloin ihmisen on elettävä kasvotusten sellaisen minuuden kanssa, joka karttaa tunnustusta ja kunnianosoituksia. Ihminen ei kykenisi dynaamisesti valitsemaan jumalallista elämää, ellei olisi tätä hänen minuutensa elämää, jonka hän voi hylätä. Ihminen ei pystyisi tarttumaan pelastavaan vanhurskauteen ellei olisi olemassa potentiaalista pahaa, joka vastakohdallaan osoittaa, miten ylevää ja erilaista on hyvä.

8. Onko mielihyvä, onnellisuuden tuottama tyydytys, tavoiteltavaa? Jos on, ihmisen tulee elää maailmassa, jossa tuskan kokemisen vaihtoehto ja kärsimisen todennäköisyys ovat aina vaikuttavia kokemuksellisia mahdollisuuksia.

Lue lisää

Villiytyminen" merkitsee elämäntapaa, jossa ihminen alkaa käyttäytyä lajityypillisemmin saatuaan tarpeekseen pahoinvointieriskunnan oravanpyörässä juoksemisesta. Se sisältää useimmiten ruuan hankkimisen ensisijaisesti keräilemällä, metsästämällä, kalastamalla ja maanviljelyllä, sekä tarve-esineiden valmistamisen lähtökohtaisesti itse. Villiytyminen merkitsee oman vaiston-, maa- ja heimovaraisuutensa tunnustamista - sen myöntämistä, että maa, toiset ihmiset ja vaistomme ovat suurin rikkautemme ja välttämättömyys hyvinvoinnillemme.
Villiytymisen idea ei ole palata menneisyyteen (mikä olisikin mahdotonta), vaan ottaa vaikutteita menneistä ja nykyisistä kulttuureista, ja yhdistää näiden toimivista käytännöistä sekä omista ideoistaan kulttuuri, jota haluaa itse toteuttaa omalla maaperällään (luonnon suomin ehdoin).

Luovuus on siinä, missä ei ole asetettu ehtoja toiminnalle, eikä ihmisen itsensä toteuttamisen halulle. Uuden luominen johtuu järjestä, kun taas reagointi johtuu yksinomaan tunteista.

Ei ihmisen onnen lähde ole ulkoisessa ja näkyvässä vauraudessa, vaan sisäisessä ja näkymättömässä mielen rikkaudessa. Mielikuvitus on mielen sydän, ja sielun silmä, ja ihmiskuntaa hallitsee sen oma mielikuvitus.
Mitä kauniimpaa ja parempaa henkilön mielikuvitus luo, sen arvokkaampi on henkilö.
Totuus, hyvyys ja kauneus ovat arvokolmio.

Uuden luominen edellyttää ihmiseltä sekä osaamista ja tietoa, että oikeita ominaisuuksia. Niistä tärkeimpiä ovat kyky kyseenalaistaa, ja kyky kestää epävarmuutta ja pettymyksiä. Jotkut saavat tyydytystä nähdessään oman keksintönsä toiminnassa. Toiset taas haluavat todistaa menestyvänsä. Tärkeintä on halu saada aikaan jotain uutta.

Tietääkseen mitä ihmiset todella tarkoittavat, on laitettava enemmän painoa sille, mitä he tekevät, kuin sille, mitä he sanovat.

Länsimailla on ongelmana ihmisten jatkuva lisääntyminen lähes ilman laatukriteeriä. Se lisää rikollista ja fanaattista geeniainesta, ja määrättömästi nouseva väki ei kestä sitä, että sen geneettinen perimä on täysin jätetty vaille evoluution huolenpitoa ja järjen ulkopuolelle.

Luonto täyttää rajattoman tuotteliaana kaikki tilavuudet. Katselkaamme vain maanpiiriä:
kaikki se mitä nimitämme pahaksi ja onnettomaksi johtuu siitä, ettei se voi antaa kaikelle syntyvälle tilaa - vielä vähemmän pysyvyyttä. Kaikki mikä syntyy, etsii itselleen tilaa ja haluaa jatkua. Siksi se työntää toisen tieltään ja lyhentää sen jatkumista.

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on surmata ja aika parantaa.

Suuret ihmiset puhuvat ideoista, keskinkertaiset puhuvat asioista, pienet ihmiset puhuvat toisista ihmisistä.

Rohkeat osaavat taistella, varovaiset puolustaa, viisaat antavat neuvoja. Näin kenenkään kykyjä ei jätetä käyttämättä. Ihmisiltä ei saa vaatia sellaista, mihin he eivät kykene. Valitse heidät, ja anna heille heidän kykyjään vastaavat velvollisuudet.

Ihmiset ovat kuin hevoslauma,
joka ei uskalla ylittää kukkulaa,
pelätessään, että sen toisella puolella voi olla susia.
Sen sijaan ne ylittävät hyisen joen,
silläkin uhalla, että vilustuvat,
koska toisella puolella ruohokin näyttäisi olevan vihreämpää.

""Paholainen" ei halua huomiota. Ei palvelijoidensa kautta, vaan ideologian kautta."

Lisäisin, ideologian, jonka päämäärä on saattaa moralisoivat kristityt häpeään. Koska jos he joutuvat toteamaan, että heidän vihollisenaan pitämä välttämätön paha, onkin ihmiskunnan pelastus, eivätkä näe kyseisessä ideologiassa periaatteessa mitään pahaa, he alkavat hävetä uskoaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ennemmin huora, kuin itsepetos...

vakaumutaan.. siis vakaumustaan