mä näen sut taas juttelemassa jollekkin toiselle tytölle, hymyilemässä ja nauramassa sen kanssa. tuudittaudun ajatukseen että kyllä sä noin vielä joskus mullekkin juttelet ja hymyilet. ollaanhan me oltu kavereita jo pitkään, ei kyllä mitään läheisiä. välillä olet antanut vaikutelman, vaikutelman että olisit kiinnostunut. tai sitten sekin oli pienen tyhmän tytön mielikuvituksen tuotetta, varmaan olikin... mä en vaan millään enää jaksais. en jaksais olla katteellinen kun hymyilet muille, en jaksais katsoa kun menet mun ohi kuin et tuntiskaan, en jaksais huomata kuinka pidät mua vielä ihan lapsena ja turhana, kun mä en vaan jaksais. sitten kun tuut kysyy, et hei mikä sua vaivaa? sillon kun mun silmät on itkeneet ja punaiset, niin tekis vaan mieli huutaa, että hei, sähän mua vaivaat! mutta kun ei vaan pysty, koska tietää joutuvansa naurun alaiseksi, tietää ettei toinen välitä ja tietää että kaikki on vain ja ainoastaa vaaleanpunaista turhaa unelmaa. niinpä niin, ei, ei ethän sä tarkoita ethän sä tahallasi satututa...
katkelma päiväkirjasta 15.01.2002
tätä asiaa harva pystyy kattoo silmiin, kattoo ennen kun se satuttaa liikaa, kattoo ennen kun huomaa pelin olevan jo menetetty.sitä on ennen kätkenyt jutun ja pyytänyt vain salaa -hei, mullekkin jotain onnellista? sitä vain on toivonut mahdotonta ja joo, tietenkin turhaan.jutun huomaa olleenkin vain pelkkää ihanaa päiväunta,unta jonka mukana vois nukkuu pois. pilvilinnojakin on turha rakentaa tyhjän pälle, aivan kuin toiveita ja unelmiakin. pitäs vaan oppii näkee sinne pimeyteen, sinne mihin ois turvallista laskeutua, muuten satuttaa taas itsensä pahasti.
kiitos jos jaksoit lukea, oli helpompi kirjoittaa tästä kuin puhua jolekkin...
katkelma päiväkirjasta 15.01.2002
tätä asiaa harva pystyy kattoo silmiin, kattoo ennen kun se satuttaa liikaa, kattoo ennen kun huomaa pelin olevan jo menetetty.sitä on ennen kätkenyt jutun ja pyytänyt vain salaa -hei, mullekkin jotain onnellista? sitä vain on toivonut mahdotonta ja joo, tietenkin turhaan.jutun huomaa olleenkin vain pelkkää ihanaa päiväunta,unta jonka mukana vois nukkuu pois. pilvilinnojakin on turha rakentaa tyhjän pälle, aivan kuin toiveita ja unelmiakin. pitäs vaan oppii näkee sinne pimeyteen, sinne mihin ois turvallista laskeutua, muuten satuttaa taas itsensä pahasti.
kiitos jos jaksoit lukea, oli helpompi kirjoittaa tästä kuin puhua jolekkin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo sinun kirjoitus oli just kun minun elämästä. Ollaan oltu kavereita jo aika pitkään ja luulin, että se on kiinnostunu minusta, sain semmosen vaikutelman. Yritin sitten osoittaa sille, että tykkään siitä, annoin jopa ystävänpäiväkortin, mutta se ei sanonu siitä mitään...Lopulta minä huomasin, että ei meistä ikinä voi tulla paria. En enää rakentele pilvilinnoja, oon oppinu aina ajattelemaan pahinta, sitten ei satu yhtä paljo jos tulee joku pettymys.