Muistaako kukaan muistoja Kuhmon Paloniemen koulua? Siellä oli vielä muutaman vuosi sitten vielä yritys nimeltä Palokartano, mutta nyt on jo toiminta lopetettu. Isoäitini asuu siellä Palokartanossa, olen erittäin kiinnostunut sen kouluajasta. Onko kukaan käynyt siellä ala-astetta? Kiinnostaisi kuulla millainen koulu oli ja kuinka monta luokkahuonetta☺!
Paloniemen koulu Kuhmo
pinkiepie19
122106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pahoittelut kirjoitusvirheistä😅
Hei. Käy lainaamassa Kuhmon kirjastosta kirja "Kuhmon koululaitos 1884-1984".
Siinä on tietoa Paloniemen koulusta aika paljon. Minulla on tuo kirja, mutten kehtaa nyt tähän kirjoittaa. Siinä on yksi kuvakin. Näkyi olevan lainattavissa - vapaana.
Minä annoin noin hyvän ohjeen, niin eipä näytä kiitosta tulevan...
Tämä muistetaan...
Julkista tietoa kaupungin sivuilla.Ei anna aihetta erikoiskiitoksiin.
Kyllä kirjastosta löytyy; kuten sanoin...
Voi kiitos tosi paljon, anteeksi kun vastaan myöhässä😊! Täytyypä tosiaan käydä tuo kirja lainaamassa!
Muistan ja kävin siellä ensimmäisen ja toisen luokan vuonna -63-65 jonka jälkeen muutettiin Kajaaniin. Luokkia oli vain kaksi, ylä ja alaluokka. Muistaakseni alaluokkaan kuulu 1-4 luokkalaiset ja 5-7 yläluokkalaiset.Koulua käytiin maanantaina tiistaina torstaina perjantaina,keskiviikot oli alaluokkalaisilla vapaat ja jos en väärin muista niin lauantaisin oli myös koulua. Opettajat, pariskunta, asui samassa rakennuksessa alakerrassa, luokat oli yläkerrassa. Keittiö jossa hääräsi keittäjä Tipi, joksi häntä kutsuttiin,oli myös alakerrassa. En tiedä missä hän asui. Ruokailu tapahtui luokissa ja ruoka haettiin käytävästä jossa se oli jonkunlaisessa vaunussa jonne piti ruokailuvälineet viedä takasi. Leipä piti tuoda kotoa jos halusi sitä syödä ja joka vuosi piti oppilaiden kerätä tietty määrä, en muista kuinka paljon, puolukoita, joista saatiin vispipuuroo. Matkaa minulla ja veljelläni oli 4 km ja ne kenellä oli yli 4 km kouluun oli autokuljetus ja meillä meni just rajalle joten kyytiä ei saatu. Muistan kuinka talvella isäni teki ladun minulle järven poikki että on lyhyempi matka kouluun ja järven toisella puolella asui koulukaveri joka lähti matkaan mutta matka yli järven oli tietysti pelottava.Kotiin palatessa tuli meidän Musti koira minua vastaan ja se tuntui turvalliselta Susi liikkui yhteen aikaan alueella jota sai myös pelätä.
Tässäpä minun tarina. Jos haluat kysyä jotain tai joku muu niin kysy ihmeessä.
Terveisin Maija-Liisa.
e-mail: [email protected]
Kiva kertomus.
Samanlaista marjanpoimua koulumarjoiksi ja kyyti oli talvella suksella täällä Niemisperukallakin,siihen aikaan mistä kerroit noin autenttisesti ei ole enää paluuta.
Kyllä tuntuu ajan alkaneen joutumaan niin nopsasti että kesken se loppuu,eikä kaikkea ennätä.
Näinhän se on..Tuohon minun tarinaan pitää vielä lisätä se susi juttu että minä ja veljeni otettiin leipäpalat kouluun mukaan mutta minä en niitä siellä syöny vaan säästin ne kotimatkalle jos vaikka susi hyökkää päälle niin annan leivät sille niin se ei syö minua...
Joo.No minäkin kävin Paloniemen koulua pari vuotta, muistan jotakin pientä 😅se oli jotakin seitkyt luvun alku puolta 😅
Seurakunta myi Paloniemen ja samalla osan sotaisaa historiaamme.Ken sen tietää,se koulu on aivan toisellapuolen tietä,-opintietä.
Paloniemen kansakoulussa aloitin koulunkäynnin v. 1953. koulu sijaitsi palonimellä Ontojärven rannalla. Se oli parakkikylä ja perustettu kaukopartiomiesten koulutuskeskukseksi. Sodan jälkeen siellä asui parakeissa rajavartiomiehiä perheineen.
Yhdessä parakissa oli ala ja yläluokat. yhdessä parakissa oli asuntola ja yhdessä parakissa asui yläkoulunopettaja ja alakoulun opettaja. Yhdessä parakissa asui keittäjä ja huoltohenkilöt. Muistaakseni v. 1957 valmistui uusi koulu Opintielle. Sinne oli meiltä matkaa n. 600 m.