Taidan mennä kotiin tekemään kuvia. Istuskelin äsken ulkona ja söin jäden. Eipä ole kukaan ollut aktiivinen minuun päin pitkään aikaan. Aina pitäisi olla se, joka tekee aloitteen. No, voihan sitä olla yksinkin. Tuskin tässä mitään menettää. Säästyy rahaa, kun ei juo, enkä halua muutenkaan juoda.
Taas yksinäinen perjantai :(
Mitäpä_muutakaan
9395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on ihan hyvä ettet ole alkanut juomaan. Itse aikoinani aloin lievittää yksinäisyyttäni juomalla, ja kun se humalatila teki rohkeammaksikin, niin uskalsin baarissa jutella ihmisille jne. Normaalisti olen piinallisen ujo ja estynyt. Noh, juomisesta on vuosien mittaan tullut tapa, alkoholia kuluu aina vain enemmän ja enemmän jotta saisin saman vaikutuksen, silti olen ihan yhtä yksinäinen kuin ennenkin. Painoa tulee ja olo on muutenkin huono, kun dokaa.
Vaikkka juomattomuus tekee yksinäiseksi, niin olen silti erossa viinasta. Valitettavasti melkein kaikki tutut ovat tekemisissä alkoholin kanssa. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Vaikeaa löytää seuraa, ilman alkoholia. Olen viime aikoina harrastanut omaehtoista liikuntaa ja pudottanut painoa tämän ansiosta. Tämä tietysti rohkaisee jatkamaan. Menee se yksinolokin, kun siihen tottuu. Tsemppiä sinulle ja kiitos ajatuksistasi!
Kuten Matrix elokuvassa luki oraakkelin ovessa "know thyself". Eli ota siitä uusi harrastus, että "tunne itsesi". Ole tietoinen siitä mitä tunnet missäkin tilanteessa ja huomaat että kykenet olemaan rohkeampi. Itsetuntemus on avain menestykseen hankkeessa kuin hankkeessa, mutta menestys ei koskaan ole taattu. Sitäpaitsi tappio on osa menestystä. Kaksi askelta eteen, yksi taakse, kaksi eteen, jne...
Pitäiskö kuitenkin mennä ootko mies nainen en tiedä mee kalastus paikoille vaikka oleilemaan jos asut maalla ulos torille tai muuten kylille ei kannata kotiin ainakaan jäätä ulkoile mee liikuntapaikoille olit hyvän näkönen tai et saat ainakin seuraa...:)
Valtion sosiaalityöntekijätkin tunnustaa allaolevan tosiasian :
"Mieluiten kostea sosiaalisuus, kuin kuiva yksinäisyys."
Olin kauan yksin. Menin yllättäen naimisiin, saatiin 2 lasta. 10 v päästä vaimo halusi eron. Onpa hankalaa olla taas yksin. Hylkäsin silloin vaki työpaikan sen s__tanan akan takia ja muutin pohjoseen. Nyt ei oo työtä eikä perhettä. Ikää on ihan __tusti liikaa. Silti alan opiskella uutta ammattia. Ei oo vaihtoehtoja. Kämpille makaamaan jääminen tappaa mut. On paskempaa kuin ikinä. Pakko mennä __ttu eteenpäin. Mä kuolen tähän paskaan. Tai siis jos en kuole niin ainaki väsyn pystyyn. Ei vaan jaksas. Pakko jaksaa. Ihan v__un paskaa. Silti. Ei voi vaan jääädä makaamaan. Vaikka joskus kaupungilla tuntuu että meen vaan makaan tuohon ojaan enkä liiku mihinkään. Viekää vaikka kaatikselle. Ihan v__un paskaa. Kaikki. Siis kaikki. Mistään ei saa iloa. Mikään ei paranna oloa. Missään ei ole mitään tavoitetta johon pyrkiä. Missään ei ole mieltä. Silti pitää mennä. En usko mihinkään enää. Ei pysty. Ei ole mitään edessä. Silti pitää mennä. Ikään kuin jotain tulisi vielä. Ei tule. Huonokin suhde oli parempi kuin tämä.
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten tuo yhtäkkinen naimisiin meno tapahtui? Kyllästyitkö siis yksinäisyyteen ja tartuit ekaan naiseen joka vastaan tuli?
Itse pystyn olemaan hyvinkin onnellinen keskenäni (jo 30v takana). Mutta välillä päähän tupsahtelee ajatuksia kumppanin hausta. Yritän lannistaa ajatukset pois mielestä kertomalla itselleni, että lopputulos olisi kuitenkin sama kuin sinulla (itseni kaltaista naista en kuitenkaan tulisi löytämään).
Mutta joo tsemppiä sulle kuitenkin. Omasta mielestä nainen ei ole vastaus mihinkään, mutta saatan olla myös hyvin väärässä kun en ole parisuhteessa ikinä elänyt
Oli nollaenergiapäivä. Kaikki henkinen kapasiteetti loppu. Tosi harvoin noin jumiin menen. Saan taas asioita hoidettua ja ilokin on tallessa. Itseluottamus on kohdallaan. Parisuhde ei ole onnela, onni on paremminkin asennekysymys, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Kokemani perusteella olen hieman miettinyt ajatusta, että "huonokin parisuhde voi olla parempi kuin yksinäisyys." En ole lainkaan varma, onko minun kohdalla asia noinkaan. Yksinolossa on hyvät puolensa. Toisaalta on helpotus, kun toisen ihmisen hankalat puolet eivät ole päivittäin riesana. Ihan hyvillä fiiliksillä taas :)
hyvä