Uskontunnustuksessa me tunnustamme: minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan. Sen sisältöä Luther selittää näin: ”Minä uskon, että täällä maan päällä, niin pitkälle kuin se ulottuu, ei ole enempää kuin yksi, pyhä, yhteinen, kristillinen kirkko, joka ei ole mitään muuta kuin pyhien, hurskaiden, uskovien ihmisten yhteisö.” ja toisaalla: ”Tämä yhteisö eli joukko tarkoittaa kaikkia niitä, jotka elävät oikeassa uskossa, toivossa ja rakkaudessa; siis kristikunnan olemus, elämä ja luonto ei ole ruumiillinen yhteisö vaan sydänten yhteisö yhdessä uskossa, kuten Paavali sanoo Ef. 4: ’yksi kaste, yksi usko, yksi Herra.” – – ”Kirkko on ollut aina, vieläpä kirkon syvimmänkin rappion aikana. Vaikkapa vielä hurmahenget tai paavi olisivat vallassa, kun vain Jumalan sana on läsnä.” Jeesus myös lupasi, että ”minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Jeesus kuvaa omaa laumaansa lampaina, jotka kuulevat hänen äänensä sekä toisaalta oksina, jotka pysyvät hänessä, Kristuksessa. On kysymys henkilökohtaisesta sydämen uskosta. Tätä kautta syntyy kristittyjen keskinäinen yhteys.
Seurakunta on katekismuksen mukaan se, mihin Pyhä Henki meitä kutsuu ja kokoaa ja missä hän meitä pyhittää, varjelee oikeassa uskossa ja joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi.
Seurakunta tunnetaan merkeistään. Oppi-isämme sanoo: ”Tärkein tuntomerkki on että Jumalan pyhää sanaa julistetaan. Sitten seuraavat kaste, ehtoollinen, avaimet, että kutsutaan seurakunnan johtajia julistamaan Sanaa ja hoitamaan sakramentteja, että julkisesti rukoillaan ja ylistetään Jumalaa ja viimeiseksi ’pyhä risti’ eli se kärsimys, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi.” – ”Merkki on aivan oikein välttämätön, ja se meillä onkin, nimittäin kaste, leipä ja ennen kaikkea evankeliumi. Nämä ovat kristityn kolme vertauskuvaa, merkkiä tai tuntomerkkiä. Missä näet kasteen, leivän ja evankeliumin olevan läsnä – riippumatta siitä, missä se on ja ketkä henkilöt ovat siinä mukana – sinun ei pidä epäillä, että siinä on kirkko. Näissä kolmessa merkissä Kristus tahtoo olla yhtä meidän kanssamme, niin kuin sanotaan Ef. 4:5:ssä: yksi usko, yksi kaste, yksi Herra. Missä sitä vastoin näet, ettei evankeliumia ole, epäilemättä siellä ei ole kirkkoakaan, vaikka siellä kastetaan ja nautitaan alttarin sakramenttia. – – Evankeliumi on nimittäin ennen sekä leipää että kastetta, kirkon ainoa ja varmin ja tärkein tuntomerkki. Yksin evankeliumilla siitetään, muovataan, ravitaan, kasvatetaan, opetetaan, valvotaan, varustetaan, koristetaan, vahvistetaan, aseistetaan ja pidetään yllä. Lyhyesti: koko kirkon elämä ja olemus on Jumalan sanassa.”
Seurakunta on kuitenkin salattu. Jeesus jo sanoi fariseuksille: ‘Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ‘katso täällä se on’ tahi ‘tuolla’, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Luuk. 17:20-21. Luther ilmaisee sen näin. ”Tämä kohta: ’Minä uskon pyhän seurakunnan’, on yhtä paljon uskonkappale kuin kaikki muutkin. Siitä syystä luonnollinen järki ei voi nähdä sitä, vaikka se panee nenälleen kaikki silmälasinsa. Perkele voi peittää sen loukkauksilla, pahennuksilla ja hajaannuksilla, niin että voisit loukkaantua siihen. Jumala voi myös peittää sen eripuraisuuteen ja heikkouteen, niin että sinusta tulee hullu ja langetat siitä vääriä tuomioita. Kristikuntaa ei pidä tunnistaa silmällä vaan uskolla, ja usko on tekemisissä sellaisen kanssa, mitä ei voida nähdä. (Hepr. 11:1)” Vain Jumala voi lausua oikean tuomion.
Miten näistä ajateltiin tämän heräyksen alussa? Silloin seurattiin Raamatun ja Lutherin linjaa. Laestadius katsoi, että missä on heräystä, uutta syntymää ja uutta elämää, siellä on elävää kristillisyyttä. Siksi hän puolusti muitakin heräyksiä. Raattamaa taas kirjoitti usein toivovansa, että heräykset yhdistyisivät ja että kun vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi. Hän varoittaa tuomitsemasta muita heränneitä vaan suhtautumaan heihin rakkaudella, ”kun hekin ovat Jeesuksen opetuslapsia”.
Seurakunta on katekismuksen mukaan se, mihin Pyhä Henki meitä kutsuu ja kokoaa ja missä hän meitä pyhittää, varjelee oikeassa uskossa ja joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi.
Seurakunta tunnetaan merkeistään. Oppi-isämme sanoo: ”Tärkein tuntomerkki on että Jumalan pyhää sanaa julistetaan. Sitten seuraavat kaste, ehtoollinen, avaimet, että kutsutaan seurakunnan johtajia julistamaan Sanaa ja hoitamaan sakramentteja, että julkisesti rukoillaan ja ylistetään Jumalaa ja viimeiseksi ’pyhä risti’ eli se kärsimys, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi.” – ”Merkki on aivan oikein välttämätön, ja se meillä onkin, nimittäin kaste, leipä ja ennen kaikkea evankeliumi. Nämä ovat kristityn kolme vertauskuvaa, merkkiä tai tuntomerkkiä. Missä näet kasteen, leivän ja evankeliumin olevan läsnä – riippumatta siitä, missä se on ja ketkä henkilöt ovat siinä mukana – sinun ei pidä epäillä, että siinä on kirkko. Näissä kolmessa merkissä Kristus tahtoo olla yhtä meidän kanssamme, niin kuin sanotaan Ef. 4:5:ssä: yksi usko, yksi kaste, yksi Herra. Missä sitä vastoin näet, ettei evankeliumia ole, epäilemättä siellä ei ole kirkkoakaan, vaikka siellä kastetaan ja nautitaan alttarin sakramenttia. – – Evankeliumi on nimittäin ennen sekä leipää että kastetta, kirkon ainoa ja varmin ja tärkein tuntomerkki. Yksin evankeliumilla siitetään, muovataan, ravitaan, kasvatetaan, opetetaan, valvotaan, varustetaan, koristetaan, vahvistetaan, aseistetaan ja pidetään yllä. Lyhyesti: koko kirkon elämä ja olemus on Jumalan sanassa.”
Seurakunta on kuitenkin salattu. Jeesus jo sanoi fariseuksille: ‘Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ‘katso täällä se on’ tahi ‘tuolla’, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Luuk. 17:20-21. Luther ilmaisee sen näin. ”Tämä kohta: ’Minä uskon pyhän seurakunnan’, on yhtä paljon uskonkappale kuin kaikki muutkin. Siitä syystä luonnollinen järki ei voi nähdä sitä, vaikka se panee nenälleen kaikki silmälasinsa. Perkele voi peittää sen loukkauksilla, pahennuksilla ja hajaannuksilla, niin että voisit loukkaantua siihen. Jumala voi myös peittää sen eripuraisuuteen ja heikkouteen, niin että sinusta tulee hullu ja langetat siitä vääriä tuomioita. Kristikuntaa ei pidä tunnistaa silmällä vaan uskolla, ja usko on tekemisissä sellaisen kanssa, mitä ei voida nähdä. (Hepr. 11:1)” Vain Jumala voi lausua oikean tuomion.
Miten näistä ajateltiin tämän heräyksen alussa? Silloin seurattiin Raamatun ja Lutherin linjaa. Laestadius katsoi, että missä on heräystä, uutta syntymää ja uutta elämää, siellä on elävää kristillisyyttä. Siksi hän puolusti muitakin heräyksiä. Raattamaa taas kirjoitti usein toivovansa, että heräykset yhdistyisivät ja että kun vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi. Hän varoittaa tuomitsemasta muita heränneitä vaan suhtautumaan heihin rakkaudella, ”kun hekin ovat Jeesuksen opetuslapsia”.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ettekö te pääse tuosta lutteristanne koskaan eteenpäin!!?
eikös tämä ihmemies ollut uskovien ja juutalaisten vihaaja, katolinen munkki joka eli 1500 luvulla ja haparoi Raamatun asioita pääsemättä koskaan selville vesille!
Minkä ihmeen takia te seuraatte tuota tapausta, eikö teillä ole Raamatuita joista kaikki selviää?
en ole koskaan tarvinnut lutteria yhtään mihinkään enkä tarvitse edelleenkään, ihmettelen teitä isosti!
"omituinenporukka"
-
Meillä on selvää kuin pässin liha , että heretikot ja hurmahenket
vandalinit, häiriköt teki noita, asioita ei Luther.
-
Eikä Melancthon ,, eikä ne Kymmenen muuta Uskonpuhdistajaa
koeta nyt uskoa että saat rauhan, sydämmellesi.
-
No kunhan nyt ajelet opiddilddsoi keijkessa sivveýdeeö kylä raittia kswen <okjgasi houmaa
jaa eleelllleeet ku ihmiisiise pittää
ja njos synthiä tulloo nniin tet niistä parannusata
emmiä nääh siu kohallas muusta, se Olka saatttapi siut virlä vaikka turkiiöoonn
huolitäs kova
et ainuskaa sahtipäirrräis yt ajele kun valvovart nuom virejätöt nuin kovvvvvin
ettet siitä piykaan turhiapäin ja Ojlgan vaivaksi asri alkkais
Jollei sinulla olisi virheitä , tahallisia joka sanassa ,
en minä muuta tiedä kun mene järveen, aläkä nouse
enää ylös , niin sinustakin päästään...
-
-
Sitäpä juuri ja huoli on kova.
Teutakin kristittynä ihmisenä kuitenkin lankeaa millon mihinkin.
On sahtin keittoa ja ties mitä rilluttelua sen, mikä tuo oli, kanssa.
Mutta me yritämme olla hänelle apuna, tukena ja voiman lähteenä ihmisen ominasuudesssa ja omat syntimme tietäen.
Sanotaanko vaikka niin että kaikilla meillä on omat Olgamme.
Eikä sillä että kuka meistä muka parempi olisi, ei suinkaan.
Tietämättään monet ovat tarvinneet uskonpuhdistajaa Martti Lutheria. Ellei hän olisi noussut paavin pimeää oppia vastaa, olisimme kaikki pimeydessä. Ei olisi raamattuakaan omalle kielelle. Eli emme tietäisi miten raamatun mukaan ihminen vanhurskautetaan, vaan luulisimme, että aneilla saisi ostettu synnit anteeksi. Mielestäsi olet sitä omituista porukkaa, joka et tunne edes raamattua ja sen oppia, vaikka se on kirjoitettu omalle kielellesi.
Kirjoittaa mies, jonka kirjoituksissa vilisee virheitä, ettei meinaa saada selvää.
Mistä sinä tiedät, että sahti tietyssä vaiheessa annetaa kiehahtaa,
minun mielestäni muut pitäisi olla tietämättömiä , siitä muuten ei
ole lähestulkoon puhdas asiasta...
-
Tänään oli kirkko teksti Kirkollisesti Kirkastussunnuntai teksti.
Ja taas oli varmasti AITOO täynnä Kirkastuneita. Vanhan tavan
mukaan Sakkoja annettiin monille .. ? !
-
teille on toki selvää kaikki minkä olette niin päättäneet!
se nyt vain on ihan eri asia kuin historian totuus, koeta nyt saada se mieleesi!
Kristuksen opissa pysymme, Martti Lutherin tavoin. Avaus on hyvä hgeille jotka ovat Lestadiuksen nimen alla pimentyneet uskomaan yhdistyksiinsä ja omiin sepustuksiinsa, kuten vanhoilliset ja esikoislestadiolaiset, esimerkiksi. Väärä seurakuntaoppi on sekoittanut heidän päänsä, uskomaan Kristuksen sijasta ihmisiin ja heidän yhdistyksiinsä. Kunpa olisivatkin pysyneet Kristuksen opissa, jota Lutherkin aikanaan opetti.
2. Joh. 1:8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
2. Joh. 1:9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
2. Joh. 1:10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
2. Joh. 1:11 sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
2. Joh. 1:12 Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti, että meidän ilomme olisi täydellinen.
2 Joh. 1-11 .
selitystä : Sen ajan antikristilliset harhaopettajat "villitsijät"
pyrkivät eksytämään kristittyjä pois uskosta ...
-
2 Joh , 9 . Suoranaisesta Jumalan olemassaolon kieltämisestä --
Tässä on kysymys toisesta lajista ateismista, Jumalan kielteisyyttä
Raamatun Kristuksen kieltäminen ,on tämän mukaan Jumalan
ISÄ kieltämistä .
-
9-12. Seurakunnan johtajat tekevät väärin jos tahtovat sillä tavalla
" herroina hallita " etteivät suostu ottamaan vastaan Jumalan
sanalle uskollisia saarnaajia , vaan panettelevat heitä. . .
-
Joo. Aivan Uskontunnustuksessa me tunnustamme :
-
Minä uskon ...
-
Ja Jeesukseen Kristukseen...
-
ja kolmanneksi ;
-
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan ,
pyhäin yhteyden , syntien anteeksiantamiseen ,
ja iankaikkiseen elämään. .
-
Tämä on se kolmas lain noudattaminen. !
-