Heips.
Olen keski-ikäinen mies, jolla liikuntavamma, oheisvammoja ei. Muutin noin 20-vuotiaana omaan asuntoon, jossa asuin muutama kuukauden omillani, maksoin itse laskuni (tietenkin) ja äitini auttoi minua ns. pääsemään alkuun. Myönnän, että välillä tuli nostettua tililtä vähän enemmän, pitihän ostaa kotiini kaikkea, kuitenkaan en tuhlannut ikinä koko tiliäni
Sitten... Sain tietää, että hän oli mennyt soittamaan lääkärilleni ja hankki minulle tuollaisen edunvalvojan, no, tuossa edunvalvonnassa ollaan vieläkin.
Olen kärsinyt tuosta edunvalvonnasta alusta asti, ja kertonut sen äidilleni, joka kertoi, että hänestä se oli hyvä ns. tukemaan, silloin kun muutin yksin, mutta kun kerroin, että siitä vaikea, miltei mahdotonta päästä eroon, hän sanoi että niin, hän ei ajatellut sitä, sitten hän pyysi sydämestään anteeksi.
Joten, miten tässä nyt menetellä? Jos kerron tämän edunvalvojalleni, niin eipähän usko ehkäpä, kun lääkärintodistushan puhuu puolestani, sitä mitä siihen todistukseen on lääkäri kirjoittanut, sitä en tiedä, kun selän takananihan se tehtiin. Ja kun edunvalvontalaissa sanotaan, että joka 4. vuosi tarkastatetaan, että tarvitseeko päämies enää valvontaa, joka tehdään maistraatin edustajan, valvojan ja PÄÄMIEHEN kanssa, ongelma vaan on se, että itseäni ei ole kuultu, eikä pyydetty ikinä mihinkään tällaiseen tapaamiseen, vaikka liikkumaan pääsen, että se ei ole ongelma.
Olen keski-ikäinen mies, jolla liikuntavamma, oheisvammoja ei. Muutin noin 20-vuotiaana omaan asuntoon, jossa asuin muutama kuukauden omillani, maksoin itse laskuni (tietenkin) ja äitini auttoi minua ns. pääsemään alkuun. Myönnän, että välillä tuli nostettua tililtä vähän enemmän, pitihän ostaa kotiini kaikkea, kuitenkaan en tuhlannut ikinä koko tiliäni
Sitten... Sain tietää, että hän oli mennyt soittamaan lääkärilleni ja hankki minulle tuollaisen edunvalvojan, no, tuossa edunvalvonnassa ollaan vieläkin.
Olen kärsinyt tuosta edunvalvonnasta alusta asti, ja kertonut sen äidilleni, joka kertoi, että hänestä se oli hyvä ns. tukemaan, silloin kun muutin yksin, mutta kun kerroin, että siitä vaikea, miltei mahdotonta päästä eroon, hän sanoi että niin, hän ei ajatellut sitä, sitten hän pyysi sydämestään anteeksi.
Joten, miten tässä nyt menetellä? Jos kerron tämän edunvalvojalleni, niin eipähän usko ehkäpä, kun lääkärintodistushan puhuu puolestani, sitä mitä siihen todistukseen on lääkäri kirjoittanut, sitä en tiedä, kun selän takananihan se tehtiin. Ja kun edunvalvontalaissa sanotaan, että joka 4. vuosi tarkastatetaan, että tarvitseeko päämies enää valvontaa, joka tehdään maistraatin edustajan, valvojan ja PÄÄMIEHEN kanssa, ongelma vaan on se, että itseäni ei ole kuultu, eikä pyydetty ikinä mihinkään tällaiseen tapaamiseen, vaikka liikkumaan pääsen, että se ei ole ongelma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maistraatin sivujen mukaan edunvalvojan tarpeen määrittämisessä kuullaan edunvalvonnan kohdetta, edunvalvontaa esittänyttä tahoa ja lääkäriä.
En osaa sanoa miksei sinua alun perin kuultu. Siinä on voitu tehdä virhe.
Lähtisin selvittämään asiaa lääkärinlausunnon kautta. Jos edunvalvonnalle ei ole tarvetta, se tulee purkaa. Jos kerran äitisi myöntää, ettei sille ole enää tarvetta, miksei hän voisi olla hakijana siinä?
Sitten haette lääkärinlausunnon, jonka mukaan kykenet huolehtimaan asioistasi. Varmasti myös kotikuntasi maistraatti neuvoo mitä muita asiakirjoja tai tietoja kaipaavat.
https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvonnan-tarve-ja-sen-jarjestaminen/
Asian hoitaminen oma-aloitteisesti on hyvä tapa osoittaa, ettet ole edunvalvonnan tarpeessa.
Liikuntavamma yksistään ei ole syyperuste sille, että joku on asetettu edunvalvontaan.
Itse olen liikuntavammainen, ja itseasiassa mukana toiminnassa, jossa ajetaan muiden etuja ja pärjäämistä.
Sain itse aikanaan lapsena kuulla kuinka olisi laki, jonka perusteella en pääsisi naimisiin ja sitä käytetiin perusteena etten tarvitse edes tyttöystävää. Vähän painostettuna sitten aikanaan annoin pakit suoraltakädeltä aivan tavalliselle terveelle nuorelle omaikäiselle naiselle, joka oli suhteessa aloitteellinen.... Se siitä. Nyt vasta viimeviikkojen aikana näin yhden lehtijutun, jossa oli tietopoksi, jossa luki, että kehitysvammaisten avioliittokielto on poistettu 1987 ja pakkostrerilisaatiot 1970
Alleviivan vastauksen ap. viestiin, että edunvalvontaan on peruste, joka ei ole liikuntavamma, eikä pelkkä omatoiminen maistraatissa asiointi ja asian selvittely varmasti ole peruste edunvalvonnan poistamiselle. Varmasti on paljon ihmisiä, jotka haluasisivat tukea arkeen, ,mutta eivät sitä saa edes keskustelun tasolla.