Ajattelin purkaa pahaa oloani tänne.. Lasta olemme yrittäneet jo pitemmän aikaa, tutkimuksissakin olemme käyneet, mutta sitä toivottua nyyttiä vain emme ole onnistuneet saamaan, vaikka yritystä on tosiaan ollut ja paljon! Tohtorit eivät mitään normaalista poikkeavaa ole löytäneet meistä kummastakaan, siis emme myöskään ole minkäänlaista lääkitystä saaneet..luomukeinoin sitä pitää yrittää! Nyt ensi kierrosta ajattelin testata ovistestejä, jos vaikka niillä nyt vihdoin ja viimein onnistuisi. Olen myös jostain joskus lukenut tai kuullut että jotkut vitamiinit olisivat helpottaneet raskaaksi tuloa(?)...Menkkoja odotan alkavaksi ensi ti..enää en edes jaksa uskoa että JOSPA NYT OLISI ONNISTANUT!Raskaustestejä on wc:n kaapissa kaksin kappalein, mutta eipä ole niihinkään tarvinnut turvautua..aina se inhottava vuoto on ajallaan alkanut!:( Puoli vuotta sitten menkkani olivat viikon myöhässä, olimme onnemme kukkuloilla, suunnittelimme jo isompaa asuntoa, nimiä ym ym, testiä en silloin uskaltanut tehdä, eikä sitten tarvinnutkaan..siitä lähtien kiertoni on ollut tosi säännöllinen! Viime kierrossa kuvittelin taas olevani raskaana: paleli, pahoinvointia oli aamuin illoin (jopa oksensin muutamana aamuna!), rinnat olivat arat ym., mutta EI NIIN EI!
Rupeaa oikeasti kohta tosissaan ahdistamaan! Miksi kaikilla muilla se onnistuu niin helposti??? Joka paikkaan kun menemme, siellä on tätit maha pystyssä tai työntelee vaunujaan hymyssä suin, mutta en minä, MIKSI???
Kai tätä loputonta yritystä ja haaveilua on vaan jatkettava, ehkä se ilo ja onni lankeaa myös meidän kohdalle!:) Ehkä kainalossamme joskus on oma pieni nyytti, eikä vain unissa, joista ei ole aamuisin mukava herätä...
Plussaa ja kevättä odotellessa
-Juulia-
Rupeaa oikeasti kohta tosissaan ahdistamaan! Miksi kaikilla muilla se onnistuu niin helposti??? Joka paikkaan kun menemme, siellä on tätit maha pystyssä tai työntelee vaunujaan hymyssä suin, mutta en minä, MIKSI???
Kai tätä loputonta yritystä ja haaveilua on vaan jatkettava, ehkä se ilo ja onni lankeaa myös meidän kohdalle!:) Ehkä kainalossamme joskus on oma pieni nyytti, eikä vain unissa, joista ei ole aamuisin mukava herätä...
Plussaa ja kevättä odotellessa
-Juulia-
Vastaukset 4
Vanhimmat
... ja iso onnenpotku peppuusi, jospa nyt kuitenkin tärppäis. Meillä myös yli vuosi yritystä takana ja kyllä tämä epätoivo ja kaipuu syö naista...
Itse olen 34 ja eikös vaan ole vuoden sisällä kuusi (6!!!) tuttavanaista samassa ikäluokassa joko saanut vauvan tai ole parhaillaan raskaana. Juuri nekin tutut, jotka ovat aina vannoneet lapsettomuuden ja sinkkuuden nimiin. Ja paras ystävätär, joka oli aina sanonut että "kyllä kaksi meille riittää", pyöräytti iltatähden viime syksynä. Että silleesti... olen toki onnellinen kaikkien kamujeni puolesta, mutta pitääkö joka ikisen kynnelle kykenevän juuri NYT hankkiutua raskaaksi kun itsellä ei onnistu? Olihan tässä sellainen kymmenisen vuotta, ettei kellään tutulla ollut vauvoja... No, kateellista puhettahan tämä on, mutta ymmärrän hyvin kaikkien kuumeilijoiden fiiliksiä, itsellä melkein itkettää aina kun kuulee jonkun saaneen vauvan.
Itse en ole uskaltanut ostaa testejä kaappiin, mulla on kamalan taikauskoinen pelko, että jos ostan en saa sitä koskaan käyttää:(
Suuri Kiitos lohduttavista sanoista!!! On siis paljon muitakin jotka ovat samassa tilanteessa..ei tämä kivaa ole, mutta EHKÄ meillekin joskus koittaa se ilo ja onni!!!
Itsekin lähentelen 30 ikävuotta, alkaa olla jo pientä paniikin poikasta..isäntä on kolmenkymoin paremmalla puolella...
Toivon kaikkea hyvää teille ja pikaista plussaa!!!
Samat täällä ,ollaan samoja ikiä ja vauvelia yritetty jo pari vuotta, mutta ei ...Kateus ja katkeruus on uusi jatkuva tunne mitä tunnen ystäviäni kohtaa jotka kulkevat ylpeinä kääröjensä kanssa, ahdistavaa.Miksi elämä on niin epäreilua...Taas alko menkatkin, maha on tosi kipeä ja sydämeen sattuu vieläkin enemmän koska taas olin ollut jo niin toiveikas että nyt tärppää, oli kaikenmaailman raskausoiretuntemuksia...mutta pah ei mitään. Mutta toivotaan plussaa meille kaikille ja ilosta kevään odotusta...
Tiedän tuon tunteen. Itse olin samassa tilanteessa noin kymmenen vuotta sitten. Kaikkialla näkyi isoja mahoja tai lastenvaunuja. Lähdimme jopa lomailemaan Kreetalle, mutta pah mahat seurasivat meitä myös sinne. Ystävät ympärillä saivat lapsia, mutta me ei vaan saatu!!
Otin yhteyttä puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen lääkäriin. Ensin olimme kunnallisella puolella, mutta se oli niin hidasta, joten päätimme ottaa yhteyttä yksityiseen, Diacorin lapsettomuusklinikkaan. Tutkimuksissa meistä kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, mutta silti meille tehtiin neljä inseminaatiota. Ne kaikki olivat tuleksettomia. Sitten meille tehtiin koeputkihedelmöitys ja se onnistui ensimmäisellä kerralla. Meille syntyi 1999 ihana poika. Kaksi vuotta tämän jälkeen meille syntyi vielä aivan luonnollisesti tyttö.
Olin yli 30, kun lapset syntyivät.
Halusin kertoa meidän "tarinan" siitä syystä, että vaikka vikaa ei löydy kummastakaan, niin hoitoihin silti pääsee tai saa lääkityksen.
Tsemppiä teille kaikille ja onnea tulevaisuuteen!