MISTÄ JUTELLA KASVATTAJAN KANSSA?

Yleensä kasvattajia kiinnostaa tietää millaisiin oloihin pentua ollaan etsimässä - onko esim kerrostalo vai iso maatila, etsiikö ostaja näyttelykoiraa, aktiivista lenkkikaveria vai rauhallisempaa yksilöä joka tarvittaessa viihtyy ihan vain kotipihallaan loikoilemassa. Heitä saattaa kiinnostaa myös ostajaehdokkaan oma luonne ja esim perhetilanne, onko lapsia, paljonko ja minkä ikäisiä tai onko ehkä tulossa lapsia. Samoin jos ostajaehdokas ei itse mainitse asiasta, kasvattaja yleensä haluaa tietää onko ostajalla aiempaa kokemusta koirista. Ellei ole, hän osaa kertoa tarkemmin rodun ominaispiirteistä, esim liikunnantarpeesta tai onko rodulla taipumusta metelöintiin, sairauksiin tms. Ei pidä loukkaantua kysymyksistä, ne vain osoittavat, että hän välittää pennuistaan ja haluaa varmistaa, että ne pääsevät hyvään kotiin. Minä pidän sitä hyvän kasvattajan merkkinä. Mitä enemmän osaat kertoa itsestäsi ja elämäntavoistasi ja siitä millaista elämää pentu tulisi kanssasi viettämään, sen helpompi kasvattajan on arvioida millainen pentu sinulle parhaiten sopisi.

Silloin kun itse aikanaan soitin eräälle kasvattajalle kyselläkseni pennusta (yksi ainoa oli enää vapaana), hän kysyi melkein ensimmäisenä, millaisiin oloihin olin pentua etsimässä, ja lisäsi samaan hengenvetoon, ettei myy tätä pentua pelkäksi sohvan koristeeksi. Hän sanoi pennun olevan luonteeltaan sellainen, että se todella tarvitsee paljon tekemistä ja aktiivista ajankulua. No sehän sopi minulle, ja muutamaa päivää myöhemmin kyseinen pentu muutti luokseni.

Kasvattajalta kannattaa kysyä kaikkea mitä vain mieleen tulee, hän ei harmistu. Itseäni yleensä on kiinnostanut pentujen ja niiden vanhempien luonne, ts. sosiaalisuus ihmisiä, lapsia ja muita eläimiä kohtaan, onko esim paukkuarkuutta tai herkkävatsaisuutta tai onko havaittu allergioita, mikä voi vaikuttaa ruokavalioon. Näyttelytulokset eivät itseäni kiinnostaneet kun en näyttelykoiraa ollut etsimässäkään, mutta tosiaan luonne ja tietysti terveys kaikin puolin kiinnosti. Itselläni tosin oli kokemusta koirista kun meillä oli niitä ollut koko ikäni, niin että aivan kaikkia asioita ei tarvinnut käydä läpi suurennuslasin kautta, mutta silloin olin hankkimassa ensimmäistä aivan omaa koiraa. Nyt on menossa toinen koirani, se on pian 4kk ikäinen. Tapaaminen kasvattajan kanssa (eri kasvattaja kuin edellinen) meni samaan tapaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kasvattajaa kiinnosti tietää millaisiin loihin ja elämäntyyliin olin pentua etsimässä, ja minä kerroin sen hänelle. Välillä minä esitin jotain kysymyksiä pentuihin tai niiden vanhempiin liittyen, ja kun kumpikin osapuoli oli tyytyväinen kuulemaansa, teimme kaupat.

Ai niin, yleensä kasvattajilta saa tarkat ohjeet pennun hoitoon ja ruokkimiseen liittyen, mutta varmuuden vuoksi kannattaa kysellä suullisestikin mitä pennulle on syötetty ja millaisia määriä, ja miten ruokintaa pitää muuttaa pennun kasvaessa. Sillä tavalla voit esittää tarkentavia kysymyksiä heti alkuunsa, ettei käy niin, että kirjallisissa ohjeissa on jotakin mitä jäät miettimään mitä se tarkoittaa. Myös pennun liikunan ja muun tekemisen tarpeesta kannattaa kysellä. Vilkas pentu tarvitsee tekemistä enemmän kuin sohvaperunatyyppinen pentu. Jos ajankulua ei ole tarpeeksi, se saattaa aikansa kuluksi syödä puolet talosta kun silmä välttää.

Edellinen täyttä puppua. Ole oma itsesi kun menet, näin tulee hyvä.

Vai että puppua... Höpö höpö! Se, että juttelee kasvattajan kanssa Najadixin mainitsemista asioista, ei todellakaan tarkoita sitä ettei samalla voisi olla oma itsensä. Suunnilleen hänen mainitsemallaan tavalla ovat menneet omatkin käyntini kasvattajien luona, nyt viides koira itselläni. Näitäkin kasvattajia on kiinnostanut tietää millaiseen kotiin pentu on tulossa, ja itseäni on kiinnostanut no tietysti pennun, mutta myös sen lähisuvun terveys ja luonne. Välillä keskustelu on rönsyillyt ihan muihinkin aiheisiin kuin koiriin, mutta palannut sitten takaisin asiaan.

Ja jos haluaa, kasvattajalle voi aina sanoa ihan suoraankin, että tilanne jännittää. Kyllä he ymmärtävät.

Ite kyselisin vanhempien suvuista, näyttely ja koe menestyksistä,Käytöksestä eritilanteissa, esim. miten suhtautuvat vieraisiin koiriin ohituksissa, ja muualla ?...Entä ihmisiin,jos monellat vanhemmat ei oo nähtävillä........harrastusmahdolisiiksista,ja turkin hoidosta, vaikka ruoka merkeistä joita hän suosittelee,madotuksien ajankohdista jne.....Aika kuluu kivasti,ja saat tietoa jota tarvitset mahdollisen pennun tuloon valimstumisessa.

Mun koiralla on kasvattaja joka kyselee pentujen kuulumisia myös jälkeenpäin,me laitellaan hänelle kuvia,ja tietoja menestyksistä,harrastuksista, koulutuksissa käynneistä jne.Ja jos tulee jotain kysyttävää, rokotuksista,madotuksista, ruuasta jne,voi hänelt aina kysyy ;)

Itse valitsin ensin tarkkaan, rodun, suvun,ja tarkistin suvun terveys ja näyttelymenestyksen netistä,jalostustietokannasta.Siellä näkyy sukusiitosprosentti, näyttely ja koetulokset,terveystulokset jne...

Edelliset pelkkää puppua. Menkää nukkumaan päänne selviksi.

Ole oma itsesi😊.

Ihan rennosti vain olet oma itsesi. Me keskustelimme noutajien terveydestä suht paljon. Ja kyselin onko suvussa ollut noutajille tyypillisiä ongelmia. Näyttelyistä, kasvattaja suositteli vakuutuksia, pevisa tutkimuksista puhuttiin :) Ei kannata ressata sen ihmeemmin. Ota selvää rodun ominaisuuksista ja terveydestä ja kirjaa paperille asiat jotka mietityttää. Siitä se lähtee!

Vanhempien ja niiden sukulaisten luonteista kannattaa kysyä, sen luonteen kanssa sitten eletään sitä arkea. Arkuus, aggressiivisuus, pelot, ääniarkuus, eroahdistus on ekana tulevat mieleen. Onko ollut ongelmia toisten koirien tai lasten kanssa, remmirähinästäkin kannattaa kysyä. Terveydestä kaikki arkea haittaavat krooniset ongelmat, kuten alkergiat, korvatulehdukset ja jatkuvaa lääkitystä vaativat. Tutustu kasvattajan aikuisiin koiriin, näin näet paremmin mitä olet ostamassa. Mikäli pentueen isä ei ole kasvattajan oma, kysy mahdollisuutta olla yhteydessä häneen. Jokaisessa yhdistelmässä on heikkoutensa, arvosta kasvattajaa, joka pystyy olemaan kriittinen omalle kasvatustyölleen. Älä osta koiraa, jos sen suvun väitetään olevan täydellinen, joko valehdellaan, ollaan amatöörejä tai sokeita heikkouksille.

Minä en turhia höpissyt, kerroin millaiseen kotiin pentu tulee.Tarkoitusena oli saada koiranpentu seuraksi ja lenkkikaveriksi.Minua ei kiinnostanut pennun sukutaulu .Sain sellaisen pennun, kun toivoinkin.Ystävällinen,sosiaalinen, kiltti ja kaikin puolin ihana.On muuten Suomen lapinkoira.

Kyllå kasvattaja pitää huolen siitä, miten keskustelu sujuu. Kasvattaj on lähinnä kiiinnostunut siitä,, että pentu menee rakastavaan ja koiralle kaikikaikkikaikessa olevaan .kotiin

Kaikikaikkikaikessa koti on varmasti hyvä.