Katsoin ohjelmaa Kummat pelot tms. käärmepelkoisten ihmisten opetellessa kohtaamaan oman pelkonsa tai oikeastaan kesyttämään sen.
Olen päihittänyt itse kaikki pelkoni, siis sellaiset pelot, jotka eivät ole normaaleja ja järjellisiä. Pelkäsin monenlaisia asioita, joita voitin vähitellen rakkaan kumppanini avulla. Korkean paikan pelko oli sellainen, joka häipyi vähitellen ja joka kerran samaan paikkaan mennessä olin hieman rohkeampi kuin edellisellä kerralla. Pienin askelin, mutta tehokkaasti pääsin eroon kaikista peloistani.
Olen päihittänyt itse kaikki pelkoni, siis sellaiset pelot, jotka eivät ole normaaleja ja järjellisiä. Pelkäsin monenlaisia asioita, joita voitin vähitellen rakkaan kumppanini avulla. Korkean paikan pelko oli sellainen, joka häipyi vähitellen ja joka kerran samaan paikkaan mennessä olin hieman rohkeampi kuin edellisellä kerralla. Pienin askelin, mutta tehokkaasti pääsin eroon kaikista peloistani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pelkään, että pelkäämättömyyteni katoaa ja minusta tulee monitahopelkääjä joka pelkää...vaikka keitettyä kananmunaa, että se räjähtää tai paistettu muna hyppää naamalle.
Mikro voi toteuttaa painajaisesi. Tiu sinne ja masina on ex.
Sarjassamme tätä ei kannata kokeilla kotona....
Pitääpä kokeilla illan saatteeksi.
Sattuu olemaan kuuden munosen kenno tarpeettomana.
Eikä tuo mikrokaan ihan eilisen tuore ole. Tosin uutta vastaava kun tulee käytettyä ehkä kerran vuodessa.
Voi kai sieltä mikron sisältä kaapia roiskeita lusikalla ja pistää leivän päälle? Pitääkö ripotella suolaa normaalisti vai enemmän?
Nuorena pelkäsin kuolemaan. Kun tulin uskoon, se pelko lakkasi. Nuoruudessa vaani myös esiintymispelko, mutta sekään ei enää ja voin pitää puheita yleisön edessä. Hammaslääkäripelkokin on poistunut.
Vielä on jonkin verran korkeus -syvyyspelkoa. En voisi katsella Maata avaruusraketista ja liidellä niin korkealla että maapallon horisontti alkaa näkymään kaarevana. Tulee mieleen että kaukana ollaan. Ja en tykkää katsella alas syvälle rotkoon tai seistä tornitalon parvekkeella.
En osaa näin äkkiä ajatella, mitä pelkäisin kertomani lisäksi.
Kyllä terveele ihmiselle elämään kuuluu kuolemanpelko.
Voihan sitä sanoa,ettei pelkää kuolemaa, mutta jos sellainen tilanne käy lähellä, ja tuntee, ettei maailma ole vielä valmis, niin ei se kovin houkutteleva ole, se kuolema.
Kun seison odottamassa metroa, mietin, mitä jos joku pölhöö tulisi ja työntäisi kiskoille. Joskus mietin, mitä jos yksin ollessani tukehtuisin ruokaan.
Ahtaan paikan kammo on todellinen, mutta joskus saan sen rentoutumisella hallintaan. Esim. tulin kiireesti pois magneettikuvausputkesta, enkä ole mennyt, paranin muuten.
Korkean paikan kammo on vain jos todella voin pudota. Jos tiedän että on turvakaiteet, niin mahassa kyllä kourii, mutta menen silti, koska maisemat ovat ihania korkealta.
Kuolemassa pelkään kipuja ja sitä epätietoisuutta, milloin se oikein tulee. Sitä ajattelen hyvin vähä, vanha kyllä olen mutta täysin terve.
Niin, olin eilen ratikassa ja nälissäni söin seisoessani keskikäytävällä reppu selässä. Yht´äkkiä tajusin että takanani on tungosta. Siinä seisoi kaaressa kolme naista ja yksi mies takana. Käännyin, naiset lähtivät heti jatkamaan käytävälle eteenpäin, mutta mies jäi siihen. Käänsin reppuni vatsanpuolelle. Ehkä näitä tilanteita kannattaa varoa.
Lapsena pelkäsin vaikka mitä ja vielä aika pitkälle aikuisuuteenkin.
Vähitellen pelot ovat hävinneet, en pelkää juuri mitään.
Tervettä pelkoa tunnen esim. silloin jos joutuu vastakkain ihmisen kanssa joka on pahasti mielenhäiriössä, voi olla hyvin arvaamaton.
En ole uhkarohkea, mökin lähellä oli karhu joka näyttäytyi aika usein, en silloin mennyt mielelläni yksin metsään.
Kova ukkosenilma mökillä on pelottavaa, on muutaman kerran salama tullut sisään pistorasiasta, mökki on linjan päässä, johtuneekohan siitä, ukkosenjohdatinkin on, mutta lieneeköhän tehoton.
Että rakas vaimoni lähtee täältä ennen minua.-
Pelkään, että joutuisin makoilemaan epämukavasti yksin kotona lattialla ehkä useampia päiviä. En saisi mitään juotavaa enkä syötävää, enkä pystyisi estämään peräpäätä tyhjenemästä. Taju menisi ensin ja sitten kuolisin.
Hajun vuoksi naapurit saattaisivat pitemmän ajan kuluttua tulla katsomaan minua, ja joku onneton joutuisi kohtaamaan kaiken kammottavan. Jäisi lähiomaisille ikävä muisto ja ehkä huono omatuntokin.
Ei kyllä tuollaista kannata jäädä pelkäämään, mutta mahdollista on yksineläjälle. Jos sinulla on niitä lähiomaisia, niin tuon pelon voit poistaa sopimalla jonkun omaisen kanssa että soitat tai laita tekstarin vaikka päivittäin. Nykyään on helppoa ja kai aika edullista laittaa jokin ajastin esim, jääkaapin oveen, ellei ovea avata sovitun tuntimäärän jälkeen niin laite lähettää hälytyksen omaisen tai viranomaisen puhelimeen. Aira Samulinilla on tällaisia laitteita kotona. Pelkosi on sitten poissa.