Hei, olen jo ikämies, yli 50. Silti lapsuuden kamalat kokemukset palaavat mieleen lähes päivittäin. Tunnistan myös, että kokemukset ovat vaikuttaneet melkein kaikkeen, mitä olen elämässäni tehnyt, pahassa ja hyvässä.
Lyhyesti: olin väkivaltaisesti koulu- ja kotikiusattu lapsena ja nuorena. Äitini kuoli hyvin nuoreana, ja siitä alkoi kiusaamisen ja jopa sadistisen väkivallan kierre, jota en kyennyt vastustamaan enkä edes kertomaan kenellekään.
Nyt olen näennäisesti hyvässä ammatissa, mutta lapsuus ja nuoruus eivät jätä minua rauhaan. Vieläkö voisi olla jotain, mikä antaisi rauhan? Onko palstalla joku, jonka kanssa voisin asiaa pohtia?
Lyhyesti: olin väkivaltaisesti koulu- ja kotikiusattu lapsena ja nuorena. Äitini kuoli hyvin nuoreana, ja siitä alkoi kiusaamisen ja jopa sadistisen väkivallan kierre, jota en kyennyt vastustamaan enkä edes kertomaan kenellekään.
Nyt olen näennäisesti hyvässä ammatissa, mutta lapsuus ja nuoruus eivät jätä minua rauhaan. Vieläkö voisi olla jotain, mikä antaisi rauhan? Onko palstalla joku, jonka kanssa voisin asiaa pohtia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.