Ottaako ohraleipä

Ohralla on pisimmät vihneet. Ohrarieskaa kysyin leipomon naiselta hän vastasi,ohraleipä ei tahdo säilyä niin sen takia rieskaan käytetään usein vehnää mm. Ostan kuitenkin oikeaa ohrarieskaa silloin kun satun siitä näkemän. Pohjoispohjanmaalla rieska leivottiin ohueksi jolloin se oli kyllä hyvää. Terveellistä se on sen tiedän.

Virtolaisten appivanhempieni kautta opin pitämään ohrarievää herkkuna. Parasta on tamperelaisen Leivon leipomon kiviarinarievä, Tampereen kauppahalliin poiketaan sitä Virtain reissulla hakemaan. Se on syötävä heti tuoreeltaan, mielellään niin lämpimänä että voi päällä sulaa, ohraleipä tahtoo nopeasti häältyä eli muuttua karvaan makuiseksi.

Onko tuo pohjanmaalainen ohut ohrarieska sitä kuuluisaa kropsua ?
Juvalaisessa mummolassani leivottiin peltirieskaa rikotuista ohraryyneistä, ja piimää siihen ainakin lisäksi tuli. Valmistuksesta muistan myös, että ryynit laitettiin jo edellisiltana likoamaan. Hyvää ja täyttävää välipalaa se oli, mummo leikkasi reiluja neliöitä, voilla voideltiin.

Itse käytän ohrajauhoja vain muurinpohjalettuihin , korvaan niillä osan vehnäjauhoista, tulee täyteläinen aito maku.

Tuo aloitus oli luettava, oli nimittäin harvinaista herkkua sillä harvoin Ramoona aloituksen tekee. Vanhasta tutusta ohrasta kertoilit historiaa ja muitakin hyviä lisukkeita laittaen.
Kauran uusiin innovaatioihin en ole vielä tutustunut, mutta minulle oli uutta että ohraryynejä sekä kokonaisia että rikottuja saa kaupasta esikypsytettyinä.
Niinpä laitoinki oitis kokonaisista ohraryyneistä uunipuuron kokki-padassani. Valmistusaika oli kivasti lyhentynyt ja oi kun maistui hyvältä.
ps. (ei kai haittaa jos pilkut eivät mene aivan prikulleen oikeisiin paikkoihin.)

Rieska on mun herkkua, se on valmistetu ohrasta,

Viljely mahdollisti väekasvun, ilman viljelyä olisi maailman väkiluku olisi ehkä muutamia miljoonia.
Viljely mahdollisti suomenkin asuttamisen, pelkällä metsästyksellä ja kalastuksella täällä ei olisi kyetty elämään.

Viimeisen vuoden aikana ne muutamat päivittäin nauttimani leipäviipaleet ovat olleet pelkästään kauraa. Ruis hiukan karkeeta huonolle vattalle.

Karjalanpiirakalla on vanhat perinteet, Kuoresta asiaan perehtyttömänä en sano mitään, joko ruista tai ohraa, mutta täytteenä nauriin jälkeen lienee ohra ollut tärkeä ennen nykyistä riisivariotaatiota.

Kyllä kaurallakin eteenpäin porhalletaan, senhän tietää polle, kauramoottori. Lapsuuteni omatoimisiin välipaloihin kuului heppavelli : kauhahiutaleita lautaselle , sokeria ja maitoa päälle , syömään vaan !

Nyt puhutaan kuminasta, jota leivän mausteena käytetään, mutta myös muitten ruokien, akvaviitin ja kosmetikkateollisuuden tarpeisiin. Kumina on Suomen kannattavin viljelykasvi, ja Suomi tuottaa neljänneksen maailman kuminasta. Valoisa pitkä kesäpäivä takaa aromikkuuden, lisäksi kuminalla on voimakas juuristo, se on hyvä maanparannukseen sopiva kiertokasvi. Olenkin ihmetellyt, kasvatetaanko koiranputkia pelloilla, mutta kuminaahan se. Kumina on luonnonvarainen kasvi, joka on otettu viljelykäyttöön. Itse en erityisemmin kuminalla maustetusta leivästä pidä, se tuntuu jakavan mielipiteitä aika jyrkästi.

Härkäpapu ja pellava ovat nousevia viljelykasveja myös. Miksi syöttää arvokasta proteiinia vain eläimille rehuna, kun maapallo muutenkin kärsii lihantuottamisen seurauksista. Puuvillan tuottaminen kuluttaa paljon vettä, pellavaisissa me suomalaiset olemme ennenkin kulkeneet ja nukkuneet. Lisäksi pellavansiemenet ovat vatsalääkettä ja sinisenä kukkiva pellavapelto on ihana näky.

Olen rukiin ja kauran suurkuluttaja, mutta ohraleipä ja ohra tuo vilaiseen ruokavalioon mukavaa vaihtelua. Ja neljän viljan puuro. Nami, nami!

Ainakin ruista, ohraa, kauraa maissia ja perunaa on käytetty viinan valmistukseen. Ohrasta on tehty oluttakin.
Jostakin olen imaissut mukaan kihti-ilmiön. Se aktivoituu oluen nauttimisesta. Siispä hyvää mutta itseltä kiellettyä. Olisiko sahti tässä mielessä helpompaa?

Famu vainaa teki ennen vanhaan ohraleipää, hyvältä maistui :)

Olen jo monta vuotta, ellei kymmenen, tehnyt 'riisi'puuron rikotuista ohrasuurimoista. Paaaljon terveellisempi vaihtoehto monin tavoin ja myös hiilijalanjälki jää pienemmäksi kuin riisin kohdalla, joka tuodaan ja tuotetaan kaukana. Ja puhdistetaan kaikki ravinteet pois.

Lähiruuan suosiminen on yksi keino torjua ilmastonmuutosta ja pitää työpaikat Suomessa. Jonkinasteinen ohrabuumi näyttää olevan meneillään, kun viestimiä seuraa. Pienpanimoilla on vilkasta, tutkimus ja tuotekehittely etenee, perinteisiä ruokia herätellään ja muokataan nykyaikaisiksi. Eilinen Hesarin ruokatorstai esitteli suomalaisen keittiömestarin Teerimäen, joka käyttää oluenpanoon jääneen mäskin hyväksi ruuanlaitossa. Hän sanoo haluavansa vaikuttaa ruuan tuotannon eettisyyteen ja kestävään kehitykseen. Teerimäki myy katuruokakärrystään mm. mäskillä höystettyjä falafel-pyöryköitä ja sanoo mäskin soveltuvan leipomiseen, lettuihin, sipseihin ja jopa sienten kasvualustaksi.

Yleensähän panimoiden mäski menee eläinten rehuksi ja biopolttoaineiden raaka-aineiksi. Äiti ja anoppi tekivät varsinkin juhlapyhiksi ja kesäjuomaksi kotikaljaa, ja siitä jääneestä mäskistä täyteläisen maukasta leipää. Minulla on puhdas muovisanko vain kerran vuodessa tehtävää simaa varten, mutta mitä jos näin vanhoilla päivilläni kokeilisin kotikaljaa, kun vain saan juojia tarpeeksi paikalle. :) Kotikaljaa tarjotaan kyllä seisovissa pöydissä monissa ravintoloissa vieläkin, varsinkin pitopöytätyyppisissä kattauksissa.

Olen unohtanut talkkunan vuosikymmeniksi, vaikka se oli lapsuuskodissa melkein jokapäiväistä viilin päällä tai marjoihin sekoitettuna.
Talkkuna valmistetaan keittämällä jyvät ensin vesihöyryssä, jonka jälkeen ne paahdetaan kypsiksi. Lopuksi jyvät jauhetaan hienoksi jauhoksi. Karjalassa ja Savossa talkkuna on pääasiassa ohraa, siihen on voitu jossain lisätä kauraa ja hernettäkin.

Kaalikääryleiden aika on parhaillaan, niihin olen jo kauan käyttänyt ohraa.
Ohrasesti ei käy, kun ohraan luottaa !

Vilja joka tuotetaan ruokatarpeiksi ON aina terveysvaikutteinen . Tuosta kiitokse maatalouteen .

Olut on terveysvaikutteinen, paljon b vitamiineja. Pitää saada Kela korvattavaksi !

Ottaisin ohra,kaura tai sekaleipä voileivän. Mutta enhän sitä tee kun laardia vyötäröllä yhä vaan riittelee.
Vaikka syön kuin lintu, paino nousee, mutta on silti vielä ns.normaalipainon rajoissa. Tänään olen liikkunut vain autolla. Se ei kuluta jouleja.

Kysynkin minne se fläski painon pudotetta oikein häviää. Kai se hikenä ja eritteiden mukana poistuu luonnollista tietä.

Ota toki leipää, ei se ole sinällään lihottavaa ! Voileipä onkin sitten eri asia, jos sen lastaa runsailla rasvaisilla päällisillä, kinkulla, makkaralla, juustolla. Jos syöt kuin lintu, sehän saattaa olla selitys uumanseudun täyteläisyyteen. Talitintti syö pakkasella siemeniä ainakin oman painonsa verran .

Normaalipaino onkin "ns.-asia". Jos olo tuntuu hyvältä ja viihtyy kehossaan, turha siitä on stressiä haalia. Ruuasta saa nauttia, ainakin juhlissa unohtaa joulet ja kalorit. Yhdessä syöminen on myös yksi Suomi 100 teemoista, mikä mainio syy yhteen kokoontumiseen ja hyvän jakamiseen ! Leipomapäivän lämpimäiset naapuriin kannattaa muistaa tälläkin vuosituhannella.

Fläskin häviämisestä tuli googeloidessa tällainen selitys :

Kun ihminen laihtuu, rasva haihtuu kehosta ilmaan ulos hengitettynä hiilidioksidina. Läski ei niinkään katoa mihinkään, vaan se ikään kuin muuttaa muotoaan.

Laihtuessa kehon rasvamolekyylit hajoavat hapen vaikutuksesta. Jokaista laihdutettua kymmentä kiloa kohti täytyy hengittää 29 kiloa happea – ja tällöin ulos hengitetään 28 kiloa hiilidioksidia.

Jopa yli 80 prosenttia poltetusta rasvasta poistuu hiilidioksidina uloshengittäessä. Vetenä – hikenä, virtsana, kyynelinä ja muina kehon nesteinä – loput 16–20 prosenttia.