Hei,
isälläni (90v., yhä hyväkuntoinen) on kaksi lasta, veljeni (minua 13v vanhempi ja minä Isälläni on pieni tila Päijänteen lähettyvillä, 100 kilometriä Lahdesta pohjoiseen. 11 hehtaaria metsää, pari pikku peltotilkkua, 100 m2 hyväkuntoinen 60-luvulla rakennettu mutta moderni talo, suuri navettarakennus ja rantaan ulottuvalla tontilla saunamökki. Rannassa on lisäksi veljeni suuri, uusi mökki, mutta se oli tietääkseni alun alkaenkin hänen omaisuuttaan.
Joskus 2005 asuin Suomessa eräässä pikkukaupungissa, minulla ei ollut työtä ja opintovelat maksamattomina korkoineen. Isäni ehdotti että veljeni ostaisi tilan kokonaan itselleen – minä kun en varmaankaan selviäisi perintöverosta, jolloin talo joutuisi varmaankin myyntiin, hän sanoi. Suostuin, ajattelin, että en niin välitä omaisuudesta, kunhan saan käydä siellä silloin harvoin kun haluan. Veljeni osti, ja maksoi käyvän hinnan ettei kauppaa voinut pitää minään suoranaisena lahjoituksena. Isälleni jäi täydellinen hallintaoikeus kaikkeen niin kauan kuin hän elää, joten käytännössä tilanne oli (ja on) kuin isäni yhä omistaisi tilan.
Sivuhuomautuksena se, että veljeni sairastui ja kuoli 2012, ja talo on nyt veljeni kahdella lapsella. Välimme eivät ole kummoiset, joten tuskinpa siellä sitten käynkään.
Isä ilmoitti, että saisin jonkinlaiseksi korvaukseksi 20 000 euroa, joita hän on sittemmin hiljalleen maksellut minun tililleni. Minulle on kerrottu, että tuo summa on aivan naurettava, että minun omat sukulaiseni ovat vetäneet minua höplästä.
Mitä tapahtuu perunkirjoituksessa, kun isäni kuolee? Hyväksytäänkö tuo 20 000 euroa automaattisesti osuudekseni, kun siitä on kerran sovittu, vai onko kuolinpesä velvoitettu suorittamaan minulle enemmän? Mitä laki määrää perillisten osuudeksi tässä tapauksessa, kun olen suostunut moiseen menettelyyn? En muista ainakaan allekirjoittaneeni mitään.
t. se -suvun-hölmö-joka-ei-koskaan-tajunnut-talousasioista-mitään
isälläni (90v., yhä hyväkuntoinen) on kaksi lasta, veljeni (minua 13v vanhempi ja minä Isälläni on pieni tila Päijänteen lähettyvillä, 100 kilometriä Lahdesta pohjoiseen. 11 hehtaaria metsää, pari pikku peltotilkkua, 100 m2 hyväkuntoinen 60-luvulla rakennettu mutta moderni talo, suuri navettarakennus ja rantaan ulottuvalla tontilla saunamökki. Rannassa on lisäksi veljeni suuri, uusi mökki, mutta se oli tietääkseni alun alkaenkin hänen omaisuuttaan.
Joskus 2005 asuin Suomessa eräässä pikkukaupungissa, minulla ei ollut työtä ja opintovelat maksamattomina korkoineen. Isäni ehdotti että veljeni ostaisi tilan kokonaan itselleen – minä kun en varmaankaan selviäisi perintöverosta, jolloin talo joutuisi varmaankin myyntiin, hän sanoi. Suostuin, ajattelin, että en niin välitä omaisuudesta, kunhan saan käydä siellä silloin harvoin kun haluan. Veljeni osti, ja maksoi käyvän hinnan ettei kauppaa voinut pitää minään suoranaisena lahjoituksena. Isälleni jäi täydellinen hallintaoikeus kaikkeen niin kauan kuin hän elää, joten käytännössä tilanne oli (ja on) kuin isäni yhä omistaisi tilan.
Sivuhuomautuksena se, että veljeni sairastui ja kuoli 2012, ja talo on nyt veljeni kahdella lapsella. Välimme eivät ole kummoiset, joten tuskinpa siellä sitten käynkään.
Isä ilmoitti, että saisin jonkinlaiseksi korvaukseksi 20 000 euroa, joita hän on sittemmin hiljalleen maksellut minun tililleni. Minulle on kerrottu, että tuo summa on aivan naurettava, että minun omat sukulaiseni ovat vetäneet minua höplästä.
Mitä tapahtuu perunkirjoituksessa, kun isäni kuolee? Hyväksytäänkö tuo 20 000 euroa automaattisesti osuudekseni, kun siitä on kerran sovittu, vai onko kuolinpesä velvoitettu suorittamaan minulle enemmän? Mitä laki määrää perillisten osuudeksi tässä tapauksessa, kun olen suostunut moiseen menettelyyn? En muista ainakaan allekirjoittaneeni mitään.
t. se -suvun-hölmö-joka-ei-koskaan-tajunnut-talousasioista-mitään
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensinnäkin, et mainitse mitään äidistäsi. Oletan että hän on kuollut. Tehtiinkö hänen kuoltuaan hänen ja isäsi välillä ositus? Sinä ja veljesihän olette perineet äitinne omaisuuden, esim. hänen osuutensa tuosta maatilasta. Vai oliko vanhemmillanne avioehto ja kaikki isän nimissä?
Jos kaikki omaisuus todellakin on ollut yksin isäsi, niin eipä tuossa ole mitään laitonta tapahtunut eikä sinua ole vedetty höplästä. Huom! Olettaen että kauppasumma todellakin oli käypä hinta, ja että veljesi todellakin on maksanut isällesi rahaa (eikä vain "paperilla" maksanut). Isälläsi on ollut täysi oikeus myydä omaisuutensa kenelle hyvänsä, vaikka sitten veljellesi.
Jos on maksanut, ja kyseessä oli käypä hinta, niin missä ne rahat ovat nyt? Onko isäsi pistänyt kaiken sileäksi? Jos ei, niin sinähän joka tapauksessa perit rahoista puolet. Toinen puoli menee veljesi lapsille (jotka tulevat hänen tilalleen perimään).
Jos on tuhlannut kaiken, niin sehän on ollut hänen asiansa ja oikeutensa.
"Isä ilmoitti, että saisin jonkinlaiseksi korvaukseksi 20 000 euroa, joita hän on sittemmin hiljalleen maksellut minun tililleni."
Ei tässäkään ole mitään järkeä. "Korvaukseksi" mistä?? Ei isäsi olisi tarvinnut maksaa sinulle senttiäkään.
Outo-homma on täysin oikeassa.
Jos veljesi maksoi käyvän hinnan maatilasta, niin siinä ei ole mitään väärää. Ja tuo käypä hinta on siis se tärkeä kohta. Teoriassa nuo rahat ovat vielä isälläsi; miten paljon jäljellä riippuu siitä, onko hän sijoittanut ne tai käyttänyt ne huvituksiin.
Sen sijaan tuo 20.000 € on ennakkoperintöä joka tulee ottaa huomioon. Eli jos isälläsi on kuolleessaan 100.000 € arvosta omaisuutta, ennen perinnönjakoa siihen lisätään laskennallisesti 20.000 € kun katsotaan kuinka suuri kenekin perintö-osuus on. Kun sinun osuus on 1/2 ja veljenlapsesi 1/4 kumpikin, sinulla on oikeus 60.000 €:oon ja veljenlapsillasi 30.000 €:oon kummallakin. Koska sinä olet ja saanut 20.000 €:a ennakkona, sinä saisit sitten perinnönjaossa vain 40.000 €:a ja veljenlapsesi (jotka eivät saaneet ennakkoperintöä) 30.000 € kumpikin.
Kiitos vastauksista.
Äiti on elossa yhä mutta he erosivat jo 30 vuotta sitten ja isä maksoi äidille niin että tila jäi kokonaan isälle.
On siis tosiaan niin, että jos perijöitä on useita sisaruksia, yksi heistä voi ostaa koko roskan jolloin muille ei jää mitään (paitsi kuten sanottu, käteisvarat jos niitä jää)? Ymmärrän toki että isä saa kuten kuka tahansa muukin tehdä omaisuudellaan mitä lystää mutta ... minulle monet aina vakuuttavat perintölain kovuutta, että jokin lakiosa aina jää mutta näinhän sitä voi kiertää jos jonkun haluaa järjestää perinnöttömäksi? Eikös vain?
En tietty voi ruikuttaa kun suostuinkin nideaan aikoinaan, mutta eihän siihen tarvita edes suostumusta.
Kyllä, isäsi saa myydä "koko roskan" jollekulle lapsistaan ihan samoin kun hän voi myydä sen jollekin ulkopuoliselle. Ja jos lapsi maksaa käyvän hinnan, niin mitään perintöoikeudellista ongelmaa ei ole. Isäsi omaisuushan ei pienene kaupan seurauksena, hänhän vaan vaihtaa kiinteän omaisuuden rahaan.
Lakiosallakaan ei ole niin merkitystä tässä asiassa. Lakiosa on silloin tärkeä, jos isäsi olisi testamentannut koko tilan veljellesi tai antanut sen lahjaksi.
Ja se ei ole myöskään huono asia, että isäsi antaa sinulle jotain rahaa. Saat vaan perintöäsi ennalta, sitten saat loput sen jälkeen kun isäsi on menehtynyt. Sinä tunnet muuten isäsi paremmin kuin kukaan meistä voi. Onko hän sellainen henkilö joka sijoittaa rahoja järkevästi, vai onko hän sellainen joka käyttää paljon rahoja hupeihin ja tavaroihin?
"monet aina vakuuttavat perintölain kovuutta, että jokin lakiosa aina jää mutta näinhän sitä voi kiertää jos jonkun haluaa järjestää perinnöttömäksi? Eikös vain?"
Ei, nimenomaan noin sitä EI voi kiertää. Asia olisi eri jos isäsi olisi lahjoittanut tilan veljellesi, tai myynyt sen selkeästi alihintaan, tai jos raha ei ole oikeasti vaihtanut omistajaa.
Mutta tässä kertomassasi tapauksessa isäsi omaisuutta ei ole kadonnut yhtään mihinkään; omaisuuslaji vain on vaihtunut toiseen, eli tila on vaihtunut rahaan. Veljesi ei ole saanut mitään erityistä etua.
Sehän tässä onkin ironista että kitiset miten sinua on kusetettu yms. kun tosiasia on että SINÄ olet tässä se joka on saanut perusteetonta etua ja kusettanut muita! Tuo sinun saamasi 20 000 euroa ei perustu minkäänlaiseen lakiin vaan on ollut sinulle ihan puhdas lahja isältäsi.
Kun isäsi kuolee niin kyseinen summa pitää tosiaan ottaa perinnönjaossa huomioon, niin että saat vähemmän perintöä kuin veljesi lapset.
"Korvaus" mistä? Isäsi on lahjoittanut 20 000 €. Maksellut hiljakseen? Jos on maksanut 4000€ vuodessa, sun pitäis maksaa lahjaveroa tuosta summasta. Muistaakseni lahjoja saa antaa joka 3.vuosi tuon verran?
Puhuit suuresta navetasta. Rakennettu viime vuosituhannella? Ei se enää ole iso eikä ajanmukainen, vaikka näyttäisikin komealta ohikulkijan silmään. Ei siitä hintaa saa.
Jotkut sanovat, että sua on kusetettu? Onko he(kin) luulleet, että olet äitisi kautta perinyt jotain? Ovatko ymmärtäneet, että isäsi on myynyt omaansa etkä sinä ole omistanut koskaan mitään tuosta tilasta?
Perintölaki on kova? Kova se on sille, joka maksaa (maatilasta) sisarusosuudet lukuisille sisaruksille eikä saa bisneksiä rullaamaan! Sisarukset ottaisivat mieluusti enemmän rahaa, mutteivät olisi kiinnostuneita tekemään mitään rahan eteen. Olisitko itse ollut kiinnostunut hoitamaan kantturoita 24/7 ja tekemään konkurssin sitten lopuksi? Tai menettämään terveytesi, kuten veljellesi taisi käydä?
Älä puhu asioista tyhmien kanssa t. älä ainakaan usko heidän juttujaan!
Niin, jos kyse sitten on lahjasta, sehän ei ole ennakkoperintöä. Perintö ja lahja on kaksi eri asiaa. Eli jos on maksettu lahjaverot, tai sitten tuota 20 000 :tta on makseltu erissä, joissa veroa ei mene, niin silloin kai voidaan puhua lahjasta. Eikä ennakkoperinnöstä. Oikaiskoon joku jos olen väärässä.
Kysyjän isähän elää vielä ja ilmeisesti asuu siellä tilalla, koska hänellä on edelleen hallintaoikeus siihen. Paikan omistavat tietenkin nämä veljen lapset. Mutta hallintaoikeus on isällä, joten nämä veljen lapsetkaan eivät voi isoisäänsä sieltä minnekään häätää.
Täällä on kyselty tuosta 20 000 eurosta, että mistä se on korvaus. No ei se ole laillinen korvaus yhtään mistään, mutta ehkä isä on ajatellut sillä hiukan hyvittää tyttärelleen (niin, oletan, että kysyjä on tytär, mutta voi olla poikakin) sen, että kun kotitila meni aikoinaan veljen omistukseen ja nyt sitten veljen lapsille, niin tällä tyttärellä ei ole enää samanlaista "oikeutta" käydä entisessä kodissaan kuin olisi siinä tapauksessa, jos isä edelleen omistaisi paikan.
Ei tässä kysyjää todellakaan ole millään tavalla huijattu. Kun isä sitten aikanaan kuolee, hänen jälkeensähän perinnönjako vasta tehdään.
Ehkä kannattaa selvittää jo valmiiksi, onko tuo 20 000 todellakin ennakkoon annettua perintöä vai lahja. Onhan ihan mahdollista, että isä on sille pojalleenkin antanut rahaa tai rahanarvoista omaisuutta, mistä sen tässä kukaan tietää, joten ei noita summia kannata ruveta räknäilemään tässä vaiheessa. Mutta jos isän kaikki kiinteä omaisuus on myyty, niin jaettavaksi jää vain euroja.
Nuo sukulaiset, jotka väittävät, että kysyjää on vedetty höplästä, ilmeisesti luulevat, että talo ja tila on vain jaettu niin, että veli on saanut kaiken kiinteän omaisuuden ja kysyjä 20 000. Silloinhan tietysti olisi tapahtunut vääryys, mutta kun talo on laillisella ja hyväksyttävällä kaupalla myyty veljelle, kaikki on ihan oikein. Siinä vaiheessa ei ole tehty minkäänlaista "jakoa," vaan talokauppa. Isän pankkitilillä pitäisi siis näkyä kaupasta saatu summa. Onhan isä voinut rahat pistää menemäänkin, mutta tositteet maksusta pitäisi kyllä olla olemassa, JOS kysyjää asiassa epäilyttää. Tosin siitä hänellä ei tuntunut olevan epäilyksiä.
"Niin, jos kyse sitten on lahjasta, sehän ei ole ennakkoperintöä. Perintö ja lahja on kaksi eri asiaa. Eli jos on maksettu lahjaverot, tai sitten tuota 20 000 :tta on makseltu erissä, joissa veroa ei mene, niin silloin kai voidaan puhua lahjasta. Eikä ennakkoperinnöstä. Oikaiskoon joku jos olen väärässä."
Olisi kannattanut katsoa, mitä perintökaari sanoo ennakkoperinnöstä. Kas näin (PK 6:1.1 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L6P1):
"Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun."
Se, mitä perittävä eläessään (vastikkeetta) antaa, on AINA lahjaa. Merkityksetöntä on se, onko lahjasta maksettu veroa. Perittävän kuoltua tuo lahja on mahdollista katsoa ennakkona saaduksi perinnöksi eli ennakkoperinnöksi, jolloin se vähentää lahjan saaneen osuutta siitä, mitä jaettavaa perittävältä kuollessaan jäi. Rintaperillisen saamat lahjat (poikkeuksena tavanomaiset syntymäpäivä- yms. lahjat) oletetaan (ns. laillinen presumptio) ennakkoperinnöksi a) ellei muuta ole määrätty tai b) ellei olosuhteisiin katsoen ole otaksuttava muuta tarkoitetun.
Mihin perustuu tuo, että tavanomaisia lahjoja ei katsota ennakkoperinnöksi? Onko tästä olemassa joku lainkohta tai verohallinnon ohje?
Onhan siitä aivan selvä lainkohta, jonka lainasin. Tarvitaan vain hitusen kykyä ymmärtää lukemansa! Lainaanpa sen uudelleen "rautalangoitettuna".
"Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty =>tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun<=. "
Tavanomaiset (= arvoltaan suht. vaatimattomat antajan oloihin nähden) joulu- tai merkkipäivälahjat OLOSUHTEISIIN KATSOEN yleensä otaksutaan annetuksi ilman, että niiden on tarkoitettu vähentävän saajalle aikanaan antajalta lankeavaa perintöä. Kyllä toki nekin voidaan ennakkoperinnöksi katsoa, jos antaja tällaisen tahtonsa selvästi ilmaisee.
Ja voisit katsella hieman verotoimiston vastauspankkia suhteessa perinnöstä luopumiseen,siellä on kerrottu tusinan kertaa se että pesään ei saa ryhtyä jos luopuu perinnöstä.
"Perintöveroa ei määrätä perinnöstä luopujalle, jos luopuminen on tapahtunut verotuksessa tehokkaasti eli ehdoitta ja ryhtymättä pesään."<----- Verottajan kanta
Kaikkihan me sen tiedämme että irtaimiston ottaminen on pesään ryhtymistä.
Jopa sinä tiedät sen vaikka kiellätkin sen.
Oho..menipäs väärään topicciin...
sorge.
Niinpäs sinulta meni. Minä päädyin jo pari päivää siihen, että jätän teidät huru-ukot jatkamaan keskenänne siinä perintöön ryhtymiskeskustelussa. Saman toistamista näytte siellä harrastavan tästä eksymisestäsi päätellen. Kun kallo on kova, niin eihän sinne järki mene moukarillakaan.