Kun raittius saa alitajunnan liikkeelle

"Ja korostan edelleen, että tässä oman juomahistorian käsittelyssä ulkopuolinen apu on todella tarpeen."

Ei ne juomishistoriassa tapahtuneet asiat siitä tekemättömäksi muutu vaikka kertoisit niistä miljoonalle ulkopuoliselle.
Ero on siinä, että itsesi ja joidekin läheistesi lisäksi miljoona muutakin tietää ne.
Lopulta löytää itsensä jankkaamasta samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Se on sairasta jos mikä.
Aika on paras terapeutti, se armahtaa ja lopulta häivyttää menneisyyden haamut olemattomiin.

ajankuluauttaa kirjoitti:

"Ja korostan edelleen, että tässä oman juomahistorian käsittelyssä ulkopuolinen apu on todella tarpeen."

Ei ne juomishistoriassa tapahtuneet asiat siitä tekemättömäksi muutu vaikka kertoisit niistä miljoonalle ulkopuoliselle.
Ero on siinä, että itsesi ja joidekin läheistesi lisäksi miljoona muutakin tietää ne.
Lopulta löytää itsensä jankkaamasta samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Se on sairasta jos mikä.
Aika on paras terapeutti, se armahtaa ja lopulta häivyttää menneisyyden haamut olemattomiin.

Lue lisää

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että jos alkoholistin pitää jankata samoja asioita vuodesta toiseen, niin se on sairasta. Silloin ei ole tapahtunut toipumista alkoholismi-sairaudesta.

Mutta kaikesta muusta olenkin sitten kanssasi eri mieltä.
Aivan riittävästi tälläkin palstalla saa lukea esimerkkejä kuivahumalaa potevista "raitistuneista", jotka elävät ja käyttäytyvät kuin juopot mutta joiden henki ei vaan haise viinalle.
Näin käy kun annetaan "ajan hoitaa" traumat käsittelemättä niitä oikealla tavalla eli terapian avulla.

Läheisen ihmisen kuolemasta aiheutuva suru on oivallinen vertauskohta.
Asiantuntijat sanovat että läheisensä menettäneen ihmisen pitää surra suru pois, eikä peittää sitä sisäänsä, jonne se jää muhimaan vuosikausiksi rampauttaen ihmistä. Suru pitää siis surra pois.
Juopon pitää samalla tavoin käsitellä juopottelun aiheuttamat luurankonsa, eikä piilotella ja salailla niitä vuosien ajan häpeää tuntien. Silloin ne rampauttavat ihmistä ja osan ne saavat jopa lähtemään baanalle takaisin.
Se että ne "miljoonat" ulkopuoliset saavat kuulla sinun kertovan omista mokistasi, on vain hyvä asia sinulle itsellesi. Heille siinä ei todennäköisesti ole mitään uutta, sillä hehän tiesivät ne jo ennestään.
Alkoholisti on yleensä viimeinen ihminen joka saa tietää olevansa alkoholisti, ja kaikki muut ihmiset ympärillä ovat tienneet sen jo paljon aikaisemmin.

ajankuluauttaa kirjoitti:

"Ja korostan edelleen, että tässä oman juomahistorian käsittelyssä ulkopuolinen apu on todella tarpeen."

Ei ne juomishistoriassa tapahtuneet asiat siitä tekemättömäksi muutu vaikka kertoisit niistä miljoonalle ulkopuoliselle.
Ero on siinä, että itsesi ja joidekin läheistesi lisäksi miljoona muutakin tietää ne.
Lopulta löytää itsensä jankkaamasta samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Se on sairasta jos mikä.
Aika on paras terapeutti, se armahtaa ja lopulta häivyttää menneisyyden haamut olemattomiin.

Lue lisää

Et vain ymmärrä asiaa.Kyse ei ole mistään jankkaamisesta vaan terapiaa on itse puhuminen toiselle ihmiselle.Suomessa ei vain ymmärretä terapian merkitystä ja varmasti sen vuoksi tässä maassa tehdään niin paljon itsemurhia.
Tämäkin palsta kertoo kyvyttömyydestä ongelmien ratkaisuun.Osa tänne kirjoittavista kuvittelee tietävänsä jotain mutta kirjoitukset tulee tyhjästä päästä.
Tässä aloituksessa ja keskustelussa on kuitenkin enemmän mielenkiintoista asiaa kuin yleensä alkoholismi palstalta löytyy.

Pullberg kirjoitti:

Et vain ymmärrä asiaa.Kyse ei ole mistään jankkaamisesta vaan terapiaa on itse puhuminen toiselle ihmiselle.Suomessa ei vain ymmärretä terapian merkitystä ja varmasti sen vuoksi tässä maassa tehdään niin paljon itsemurhia.
Tämäkin palsta kertoo kyvyttömyydestä ongelmien ratkaisuun.Osa tänne kirjoittavista kuvittelee tietävänsä jotain mutta kirjoitukset tulee tyhjästä päästä.
Tässä aloituksessa ja keskustelussa on kuitenkin enemmän mielenkiintoista asiaa kuin yleensä alkoholismi palstalta löytyy.

Lue lisää

"Et vain ymmärrä asiaa.Kyse ei ole mistään jankkaamisesta vaan terapiaa on itse puhuminen toiselle ihmiselle."

Myönnän, etten ymmärrä, en vaikka elämäni varrelle mahtuu n. 10 vuotta niin yksilö kuin ryhmäterapiaakin. Eri pituisia jaksoja.
Ehkä oli aikoja jolloin hetken helpotti, mutta syvissä vesissä kuljin enimmäkseen.
Paljon voi myös laittaa omaan piikkiin, nyt jälkeenpäin sen ymmärrän.
En väitä etteikö eri terapiamuodot ketään auttaisi, kerron vain omasta kokemuksestani.
Niin, ja nämä terapiat liittyivät pääasiassa alkoholismini hoitoon.

ajankuluauttaa kirjoitti:

"Et vain ymmärrä asiaa.Kyse ei ole mistään jankkaamisesta vaan terapiaa on itse puhuminen toiselle ihmiselle."

Myönnän, etten ymmärrä, en vaikka elämäni varrelle mahtuu n. 10 vuotta niin yksilö kuin ryhmäterapiaakin. Eri pituisia jaksoja.
Ehkä oli aikoja jolloin hetken helpotti, mutta syvissä vesissä kuljin enimmäkseen.
Paljon voi myös laittaa omaan piikkiin, nyt jälkeenpäin sen ymmärrän.
En väitä etteikö eri terapiamuodot ketään auttaisi, kerron vain omasta kokemuksestani.
Niin, ja nämä terapiat liittyivät pääasiassa alkoholismini hoitoon.

Lue lisää

Minä kävin aikoinani pari-kolme vuotta terapioissa juomisen takia, mutta niistä sain vain syyn jatkaa juomista. Olin vain alkoholisti joka joi sairautensa takia. Lopetin sitten terapiat hyödyttöminä.

Minä sain juomiseni hallintaan myöhemmin, ja vasta myönnettyäni itselleni että minä kallistelen todellakin ihan itsekseni sitä pulloa, ei siihen vaikuta sairaudet ja/tai tutut. Hyväksyin sen ettei minulla ole mitään tai ketään jota syytän juomisestani.

Urani alkoholistina kesti 15 vuotta, ja kyllä minä uin tosi syvissä vesissä. Rehellisesti sanottuna minä olin todella itsekäs paskiainen juodessani, ja yht'äkkiä minulla ei ollutkaan sairautta selittämässä tekosiani. Se herätti.

Joku voisi ajatella että alkoholistina on turvallisempaa elää, sen takanahan voi lymytä vastuutta omista teoistaan, mutta minulle pahinta oli ajatus siitä että joku muu ajaa ja minä istun kyydissä. Hylkäämällä teorian alkoholismista, otin itse vastuun elämästäni ja siirryin kuljettajan paikalle.

holistic kirjoitti:

Minä kävin aikoinani pari-kolme vuotta terapioissa juomisen takia, mutta niistä sain vain syyn jatkaa juomista. Olin vain alkoholisti joka joi sairautensa takia. Lopetin sitten terapiat hyödyttöminä.

Minä sain juomiseni hallintaan myöhemmin, ja vasta myönnettyäni itselleni että minä kallistelen todellakin ihan itsekseni sitä pulloa, ei siihen vaikuta sairaudet ja/tai tutut. Hyväksyin sen ettei minulla ole mitään tai ketään jota syytän juomisestani.

Urani alkoholistina kesti 15 vuotta, ja kyllä minä uin tosi syvissä vesissä. Rehellisesti sanottuna minä olin todella itsekäs paskiainen juodessani, ja yht'äkkiä minulla ei ollutkaan sairautta selittämässä tekosiani. Se herätti.

Joku voisi ajatella että alkoholistina on turvallisempaa elää, sen takanahan voi lymytä vastuutta omista teoistaan, mutta minulle pahinta oli ajatus siitä että joku muu ajaa ja minä istun kyydissä. Hylkäämällä teorian alkoholismista, otin itse vastuun elämästäni ja siirryin kuljettajan paikalle.

Lue lisää

"Hylkäämällä teorian alkoholismista, otin itse vastuun elämästäni ja siirryin kuljettajan paikallle."

Hyvin kiteytetty, noin se toimii.
Ei ne alkoholistin ongelmat lopulta niin monimutkaisia ole, että niitä pitäisi vuosikaudet terapoida.
Pahimmassa tapauksessa sillä voi olla raitistumisprosessia jarruttava vaikutus.
Paikallaan junnaamisesta muodostuu kehä josta ei tahdo ulospääsyä löytyä. Sitä tarkoitin samojen asioiden jankkaamisella.
Vastuu itsestä on jokaisen otettava, kun ei sitä voi jakaa eikä toisaalle siirtää.

Tarkoitus on selventää "alkoholismin" parissa askarteleville mistä elämässä on kyse.