Tuossa alempana viestiketjuissa ylistettiin
850:stä eri malliversioina "ultimate BMW":ksi
ym., ja muistan itsekin hyvin ajan, kun se
markkinoille tuli.
Mutta kun on tuo kilpaileva merkki vienyt minut
mennessään, niin ei tullut silloin (eikä sen
jälkeen) kiinnitettyä huomiota siihen, että mikä
tuossa tyypissä oli niin
ihmeellistä/käänteentekevää, niin kysynkin sitä
nyt täältä. Mikä tekee siitä sen, että sitä -
erästä kirjoittajaa lainatakseni- voidaan pitää
ajan kuluttua eräänä autoilun kulmakivenä?
850:stä eri malliversioina "ultimate BMW":ksi
ym., ja muistan itsekin hyvin ajan, kun se
markkinoille tuli.
Mutta kun on tuo kilpaileva merkki vienyt minut
mennessään, niin ei tullut silloin (eikä sen
jälkeen) kiinnitettyä huomiota siihen, että mikä
tuossa tyypissä oli niin
ihmeellistä/käänteentekevää, niin kysynkin sitä
nyt täältä. Mikä tekee siitä sen, että sitä -
erästä kirjoittajaa lainatakseni- voidaan pitää
ajan kuluttua eräänä autoilun kulmakivenä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä vittua!! Ylipainoinen alitehoinen vitun ruma
nissan zx 300 näköisauto....
Kun kirjoitin 850:n erinomaisuudesta
lähtökohtanani oli aika, jolloin se esiteltiin -
1990. Siten baijerin iso coupe'a tulee
tarkastella jo historian vinkkelistä.
Samaten nykyisin huippukuntoiset 80-luvun 600-
sarjalaiset ovat keräilytavaraa. Yhtä hyvin
niistäkin voitaiasiin sanoa, "että tehottomia
viitossarjan pohjalevylle kyhättyjä romuja".
Kun 850-mallin suunnittelu- ja tuotantopäätös
tehtiin, niin tavoitteena oli luoda laadukas
touring coupe hieman varttuneemmalle
asiakaskunnalle. BMW ei koskaan aikonutkaan 850-
malilla tavoitella italiaanojen kireitä
superautoja saatika omaa urheilullista M5-
malliaan. Näillä lähtökohdilla en sanoisi 850stä
ylipainoiseksi välimalliksi.
Tehdas näki 850:n kilpailijaksi Jaguarin
ikääntyneen JXS-mallin sekä tietysti tuolloin
niin ikään jo vanhan Mersun SEC-mallisarjan.
Uskottiin, että uuden ja (taas) tuolloin
teknisesti edistyksellisen auton avulla
valmistaja saisi isojen touring-autojen Euroopan
ykköstilan haltuunsa.
Mutta toisin kävi: korskea juppiaika päättyi kuin
iskusta ja kyseisille elintaso-osoittimille ei
ollutkaan kysyntää. Mallista ei siten tullutkaan
mitään menestystä.
Olen silti varma, että ajan kuluessa (eikä taida
mennä kovin pitkään) 850:stä tulee haluttu
keräilyharvinaisuus. Aikalaisissa
lehtiartikkeleissa 850 kehuttiin melko
estottomasti. Jos auto on jonkun mielestä ruma,
niin se on makuasia. Minusta se kyllä vallan
kaunis.
..pitänee etsiä kirjastosta kyseinen lehti
lainaan, itsekin muistan tuon otsikon ja hopean
850:n kansikuvassa. Kiinnostaa ne tekniset
yksityiskohdat..
Olet näemmä siirtynyt BMW-palstalle sinäkin.
Ei ihme, kun katsoo mesomista MB-foorumilla.
No, yritän pärjäillä täällä. Entisenä
täyspäiväisenä, nykyisenä silloin-kun-ei-muuta-
ole-vapaana-bemaristina...
Edellinen vastaus oli melkein kuin omasta
suustani. Tuo 850 on ikään kuin päätös
juppiajalle, eikä mitenkään vaatimaton päätös.
Muistaakseni TM otsikoi tyypit 850:sta aikanaan
jotenkin tyyliin "Kulttuurishokki", ja sitähän se
taisi olla. Oli V12-myllyä, melkoisen radikaali
muoto muihin bemareihin nähden, ja lisäksi
kyseessä oli tosiaan viimeinen ns. superauto
pitkään aikaan.
No, okei: MB esitteli uuden S-sarjansa V12-
koneineen keskellä syntynyttä lamaa, mutta eipä
se soraäänittä käynyt.
BMW oli ikään kuin viimeinen "yleisesti
hyväksytty" iso, kallis ja nopea menopeli.
Se taas, onko auto esimerkiksi muotoilultaan NIIN
ylivoimainen, on toinen juttu. Itse pidän enemmän
600-sarjalaisista ja vanhana E28-kuljettajana
tietysti niistä myös.
Pengoin lehtikasojani ja löysin manitsemasi TM:n
vuodelta 1990, jossa Mauri Salo
otsikolla "baijerilainen kulttuurishokki" ylisti
tuoreen 850:n taivaisiin. Samoin kirjoitettiin
useissa ulkomaisissa autolehdissä. Ja ennen
menystarinan alkua se juppiaika päättyi.
Varmaan tehtaalla oltiin pettyneitä, ainoana
lohtuna se, ettei pahimmalla kilpailijallakaan
hyvin mennyt (Mersun uusi S-sarjahan oli lama-
aikana jättitappio). Bemari toivoi 800-sarjasta
hyvin menestyneen 600:n pitkäikäistä
manttelinperijää. Ei ollut auton vika, että homma
meni poskelleen.
1980-luvun alussa Saksassa klassisia Jaguarin XKE-
tyyppejä myytiin pilkkahintaan jos sattui
jollekin kelpaamaan. Vuosikymmenen lopulla juuri
juppiaikana niistä maksettiinkin jo kovia summia
arvohuutokaupoissa. Nyt E-type on pysyvä
klassikko.
Väitän, että kun 800-sarjan "manallemenosta" on
kulunut vajaa kymmenkunta vuotta on tilanne
senkin osalta sama. Ja nyt niitä saisi
Saksanmaalta pilkkahintaan (vanha ylipainoinen
rohjo, joka on vielä sikakallis ylläpitää). Mutta
kun on meillä nämä verot...
Turvallista syksynjatkoa kaikille bemaristeille
ja tietty muillekin autoilijoille.
www.clube31.com