Mietin sinua usein, mies. Mietin hiljaisuuttasi, mietin ajatuksiasi, joiden hahmoa vain arvailen. Elokuu on meille kummallekin raja. Askel uuteen vuoteen, jo kolmekymmentäkuusi taakse jätettyä. Se oli myös elokuu kun sinut kohtasin ensimmäistä kertaa. Viisi vuotta sitten. Miten kauan sitten se jo onkaan ja miten paljon elämämme ovatkaan sen jälkeen muuttuneet. Osa minusta yhä kapinoi sitä vastaan, että tämä olisi tämän tarinan päätös. Hidas ja hiljainen hiipuminen, ikuisuuteen haalistuvat värit, mutta se on vain minun sydämeni, joka ei suostu lannistumaan, sillä se ei tunne tällä hetkellä ketään muutakaan. Se on tyhjyys mikä pelottaa. Tunne siitä, että jotain minusta kuolisi pois, jotain mitä rakastin itsessäni kuten sinuakin. Kaikki muutos ei ole hyvästä.
Elokuun yöt
tyyni.koski
231241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se side on rikkumaton olemme vain eri paikoissa.
Hienoa että olet löytänyt noin tärkeän ihmisen .
Mukavaa päivää, aurinko antaa hyvää mieltä.
Hei.
Mikään ei ole rikkumatonta automaattisesti, sen eteen pitää tehdä työtä ja arvostaa sitä mitä jonkun kanssa on koska kaikki eivät koskaan kohtaa sellaista ihmistä.
Kuvaa hyvin tätä tilannetta. Jokin aina säilyy kaikesta huolimatta.
Haikeaa, on niin pimeää jo hetken, sadekin ja tuulee, tule viereen tuhisemaan,
Mikä raja tämä elokuu on teille molemmille ja oletteko nähneet tämän mainitun viiden vuoden aikana.
Molempien syntymäpäivät ovat elokuussa. Ja tietenkin olemme nähneet.
Tämä sai minut niin surulliseksi.
Mulle tulee niiin iso ikävä.
Sanoisin että silloin on asiat todella hyvin kun muuta ikävää ei oo kun ikävöidä tuntematonta ihmistä.
No viesti nyt sai minut vain ajattelemaan omaa rakastani, häntä jota ikävöin. Ollaanpas sitä ärtsyjä täällä taas. Noustu väärällä jalalla ylös, tänäänkin.
Että se on puhdasta realismia. Tuskin sinun rakkaallasi sama tilanne on kuin aloittajalla.
Niin, palstallahan kaikki viestit onkin niin jumalattoman rehellisiä ja realistisia kaikin puolin ETTÄ. Ja etenkin viestien kirjoittajat.
Osa on ja osa ei, miksi sinulla meni herne nenuun asiallisesta kommentista. Minua täällä ihmetyttää aina se että kaikki vittuilut ja älyttömyydet on ok mutta kun joku sanoo rehellisesti jotakin niin kylläpä onkin paha juttu. Esimerkiksi sinä nyt siinä.
Mitenhän sinä voit tietää miten rehellinen kukakin on mihinkäkin kommenttiin vastatessaan? Juuri niin. Et mistään. Sä vain OLETAT.
Sitä paitsi ei kaikki täällä ole aina sitä miltä näyttää vaikka haluaisit ajatella niin. Rehellisyydellä jeesustelijat voisivat ihan pitää vaikka turpansa tukossa eikä arvottaa kommentteja.
Ihmiset tekee aika paljonkin asioita oletuksilla ja niinhän se vaan on, sillä kukaan ei tiedä kaikista asioista ja ihmisistä kaikkee jos mitään. Entä sitten, jos joku on epärehellinen niin sitten se on, ei sille muut mitään voi. Tosiasiahan on, että epärehellisyys on satuttavinta läheisessä suhteessa ja suhteissa joissa toiseen ihmiseen luottaa tai rakentaa luottamusta.
Oikeus sanoa mielipiteensä kuin sinullakin. Kovasti kolahti minustakin asiallinen kirjoitus sinuun, ihan ihmetellä täytyy.
Tottakai on. Teillähän sitä ihmeteltävää riittää, näillä palstoilla. 😅
Leukojen louskutusta.
hyvin näytät itsekin viihtyvän palstoilla :))
Noita elokuun öitä
https://youtu.be/0E_Xx8XF8oc
Se kaipuuni tunne ei koskaan katoa, vaikka et jaksanut odottaa kesään.
Toivon usein, että voisin puhua sinusta jonkun kanssa. Tästä tilanteesta, kaikesta, ihan vain sanoa mitä ajattelen tai tunnen ja ilman turhia neuvoja. Mutta yleensä aina kaikki sanovat samat asiat ja täysin pyytämättä - unohda, löydät jonkun toisen, voi kunpa tapaisit jonkun uuden, enkä voi sanoa tai kertoa kaikkea, yleensä sanaakaan. Tarkoittavat hyvää, mutta en halua tyhjiä neuvoja, sanoja, jotka kuuluu näissä tilanteissa sanoa.
Ehkä siksi minä kirjoitan. Ja saan samat neuvot, jätän sanomatta osan. Osa minusta haluaisi myös yhä tietää tunsitko missään vaiheessa samoin, vai olinko se vain minä, mutta sen kysyminen suoraan - elämä ei anna tilaisuutta.
Vuosi sitten mietteet samat. Olen huono päästämään irti.
Olen vain entistä enemmän jumissa. Tuntuu siltä, etten osaa enää kirjoittaakaan. Sanat vain kuolevat näppäimistölle ja työt eivät etene. Tarvitsen tulta ja tunnetta. Intohimoa.