Jo sanana masennus masentaa, siitä ei haluaisi puhua, mutta nyt tutkittuani itseäni, niin epäilen, että olen masentunut, ollut jo ties kuinka kauan, olen ollut ennenkin, mutta hautasin masennukseni jonnekin, peitin sen, en halunnut tietää siitä, elin niin monta vuotta, elän vieläkin. Oireita löytyy, haluan olla yksin, tosin joudun olemaan muidenkin kanssa, arvottomuuden tunne, kohtuuttumat syyllisyyden tunteet, unihäiriöt, siinä muutama.
Masentuneenakin voi elää, käydä töissä, ynm, elää päällisin puolin normaalin näköistä elämää, vaikka sisällä on tyhjyys ja pelko. Pelkään ihmisiä, sitä että he satuttavat minua, koska en kestä sitä, olen puolustuskannalla aina, ettei minua vain satuttettaisi, jokainen ihminen on "vihollinen" kunnes toisin totean.
Pelkään virheiden tekoa, koska niiden yli pääseminen kestää aina vähintään päivän, riippuen virheen suuruudesta. Pyrin virhettömyyteen, ettei minuun sattuisi.
No näistähän voisi kirjoitella, ja täällä varmaan kirjoitellaankin, näistä samoista asioista, halusin kuitenkin laittaa korteni kekoon.
Masentuneenakin voi elää, käydä töissä, ynm, elää päällisin puolin normaalin näköistä elämää, vaikka sisällä on tyhjyys ja pelko. Pelkään ihmisiä, sitä että he satuttavat minua, koska en kestä sitä, olen puolustuskannalla aina, ettei minua vain satuttettaisi, jokainen ihminen on "vihollinen" kunnes toisin totean.
Pelkään virheiden tekoa, koska niiden yli pääseminen kestää aina vähintään päivän, riippuen virheen suuruudesta. Pyrin virhettömyyteen, ettei minuun sattuisi.
No näistähän voisi kirjoitella, ja täällä varmaan kirjoitellaankin, näistä samoista asioista, halusin kuitenkin laittaa korteni kekoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa viihdyt yksin. Ei kaikki ole niin sosiaalisia ja riittää ne ihmiset joita tapaa töissä ja perheensä piirissä. Jos kaipaisit enemmän ystäviä ja kavereita, niin silloin erakoituminen on sinulle haitta.
Jos tekee pahan mokan, niin on aika se luonnollista että sitä miettii jonkin aikaa. Silloin virheistään myös oppii ja on vastuullinen toimessaan. Likaa ei tarvitse silti pelätä mokaamistaan. Voi kääntää ja selittää myös huumorin avulla.
Hienoa että kirjoitit. Kun laittaa ajatuksiaan ylös, niiden takana olevat asiat työstyvät ja tulee uusia oivalluksia ja johtolankoja. Murheet voi kirjoittaa pois mielestään ja ongelma helpottuu kun pukee sanalliseen muotoon.
Tiedän, että jotain on vialla, sillä häivähdyksen omaisesti, hetkellisesti, olen tuntenut olevani "normaali", minulla on siis vertauskohta nykyiseen olotilaani. Luulen, että oikealla lääkityksellä minusta tulisi "normaali", ja voisin elää pelotta, minuun tulisi halu esimerkiksi kohdata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan, halu tutustua muihin, tämä nykyinen tila on vienyt minut asioihin joista kärsin, koska en uskalla tehdä muuta, enkä muuttaa nykyistä, mutta tyydyn tähän, niin kauan kunnes paranen, jos paranen.
En aio enää elää samassa tilassa kuin olen elänyt, pelokkaana, hermostuneena, syrjäänvetäytyvänä, aion laittaa lääkitykseni kohdalleen niinkuin sanotaan. Olen syönyt nyt selkäkipuun kahta kolmiolääkettä, unihäiriöihin mirtatsapiinia ja melatoniinia, nukkuminen ei vieläkään ole levollista, mutta vähän parempaa. Selkälääkkeet myös rauhoittavat, ainakin toinen niistä, ja olen ollut levollisempi myös päiväsaikaan, mikä on tuntunut enemän normaalilta olotilalta. Lääkärin kanssa näistä vielä juttelen kunhan tavataan.