Asumisuralla pakittaminen

Olemme edenneet asumisurallamme perinteisen kaavan mukaan: ensin tuhnuna opiskelija-asunnossa, sitten edelleen tuhnutellen ahtaassa kerrostalokopperossa, sitten omistusasujana vähän isommassa velkaisessa kerrostalokämpässä, ja nopean rivarivaiheen jälkeen olemme jo pitkään asuneet omakotitalossa.

On hienoa, siis kerta kaikkiaan upeaa nukkua yönsä rauhassa, keitellä aamulla kaffeet ja elellä onnellista perhe-elämää tilavassa kodissa, jossa on oma tupa ja oma lupa.

Mutta jonain päivänä mekin olemme niin vanhoja ja/tai huonokuntoisia, että joudumme takaisin kommuuniin. Se on vähän sama kuin kenraalista tehtäisiin kersantti, tuskin yhtäkään kentsua enää kiinnostaisi ryömiä pusikoissa kun tottunut komentamaan isoja joukkoja upseerikerhon 3D-näyttöpäätteeltä käsin, X.O:ta nauttien, can-can -tyttöjen piirittämänä.

Onko kukaan palstan asiantuntijoista joutunut pakittamaan asumisurallaan? Miltä tuntuu siirtyä kasarmille takaisin? Kehtaako sitä edes kertoa tutuille, vai onko parempi vaihtaa nimi samalla? Entä korvatulpat, ahtaus, Mombasa tahattomassa kaanonissa, juopot parvekkeilla norttia vetämässä, kaiken kieltäminen mikä ei ole erikseen sallittua, makkaran valmistaminen mikroaaltouunissa?

Voiko sellaisesta selvitä järjissään, yhtenä kappaleena?
7181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hauska kirjoitus. Joo, sillä tiellä olemme me monet.
Toistaiseksi olen vielä ok-statuksella, mutta muutos on alkanut tuntua järkevältä, koska ei näitä hommia kohta enää jaksa.
Ehkäpä hidas liudentaminen on paras: takaisin rivariin ja siitä sitten kerrostalon huomaan. Lopuksi soluun ja viimeiseksi kuoppaan.

Äänestä
  • En itse muuttaisi rivariin enää mistään hinnasta. Jos kuulo menee huonoksi, ehkä voisin ajatella asuvani kerrostalossa jossain, missä olisi avarat maisemat. Jos näkö reistaa myös, niin sittenhän silläkään ei ole väliä.

    Parasta toki olisi jos pääsisi suoraan monttuun täältä grillivartaiden ääreltä. Se vain ei monellakaan toteudu.

    Äänestä

joopa joo; kyllä omakotitalosta siirtyminen kerrostaloon on karseesta! ja meitä, jotka avioeron takia joudutaan luopumaan kaikesta hyvästä asumisesta; ei ole varaa kuin homeisiinkopperoihin ellei halua juosta asunnon perässä utsjoelle; eli jonnekin missä ei ole yhtään tuttua jne. EI VOI MUUTA SANOA, 60 VUOTIAANA JÄTETTY, PIENITYÖELÄKE; PANKKI EI MYÖNNÄ LAINAA KUN ON PIENET TULOT MUTTA VUOKRAA SAA MAKSAA 800 EUROA! Joo, tekisi mieli hävitä korpeen, sulkea somet ja olla joku muu,.......

Äänestä
  • Etkö saanut erossa edes puolet talon myyntihinnasta? Voin ymmärtää tilannettasi, itsellänikin vähän samanlainen kuvio on ollut meneillään. Onneksi sain erossa pienen pesämunan, jolla kykenin muuttamaan kauaksi ja halpaan mökkiin. Mutta, juuri kuten sanot: ei tuttuja, ei ystäviä, ei sukulaisia.
    Haluan nyt takaisin tutuille seuduille, mutta kun raha ei riitä. Liian pienet tulot lainaan ja muutenkin elämiseen. Ei hyvä.

    Äänestä

  • Kuulostaa vakavalta tilanteelta. Sen lisäksi, että jouduit pois omakotitalosta, jouduit vielä vuokralle. Huh, sen täytyy tuntua pahalta.

    Etkö ollut naimisissa vai miten näin pääsi käymään? Entä ukkosi, asuuko edelleen omakotitalossa, kenties vanhassa kodissanne?

    Kauan ei kannata tuhnutella vuokralla, vaan ryhtyä tuumasta toimeen ja yrittää löytää jostain ok-asukki, joka on jäänyt leskeksi tms.

    Äänestä

Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa vanhana pois ok-talosta? Rahalla saa ulkoistettua lumenluonnit ja nurmikonleikkuut.

Äänestä
  • Vaikka sairauden takia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ok-kenraali kirjoitti:

Olemme edenneet asumisurallamme perinteisen kaavan mukaan: ensin tuhnuna opiskelija-asunnossa, sitten edelleen tuhnutellen ahtaassa kerrostalokopperossa, sitten omistusasujana vähän isommassa velkaisessa kerrostalokämpässä, ja nopean rivarivaiheen jälkeen olemme jo pitkään asuneet omakotitalossa.

On hienoa, siis kerta kaikkiaan upeaa nukkua yönsä rauhassa, keitellä aamulla kaffeet ja elellä onnellista perhe-elämää tilavassa kodissa, jossa on oma tupa ja oma lupa.

Mutta jonain päivänä mekin olemme niin vanhoja ja/tai huonokuntoisia, että joudumme takaisin kommuuniin. Se on vähän sama kuin kenraalista tehtäisiin kersantti, tuskin yhtäkään kentsua enää kiinnostaisi ryömiä pusikoissa kun tottunut komentamaan isoja joukkoja upseerikerhon 3D-näyttöpäätteeltä käsin, X.O:ta nauttien, can-can -tyttöjen piirittämänä.

Onko kukaan palstan asiantuntijoista joutunut pakittamaan asumisurallaan? Miltä tuntuu siirtyä kasarmille takaisin? Kehtaako sitä edes kertoa tutuille, vai onko parempi vaihtaa nimi samalla? Entä korvatulpat, ahtaus, Mombasa tahattomassa kaanonissa, juopot parvekkeilla norttia vetämässä, kaiken kieltäminen mikä ei ole erikseen sallittua, makkaran valmistaminen mikroaaltouunissa?

Voiko sellaisesta selvitä järjissään, yhtenä kappaleena?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu