lapsille pitää tehdä ruokaa, pitää olla puhtaita vaatteita, pitää hankkia kokoajan uusia talviurheuluvälineitä. Kaikki aika ja rahat menee niiden hankkimisessa. Rakastan lapsiani, mutta.. onneksi he ovat Pieksämäellä 4x/vuodessa mummolassa. Ois kait pitänyt vähän enemmän harkita, mutta eihän sitä nuorena tiennyt että vanhana olisi näin kypsynyt/ väsynyt.
Aina vaan lapset lapset
totaalisen kypsä
141365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
joku joka ei edes yritä leikkiä superäitiä tyyliin; minun lapseni on niin ja niin pitkä ja painaa sen verran ja lapsetlapset, voi mulla on niin ihanat lapset enkä väsy niihin ikinä! Siis huhhuh! Tottakai minäkin olen hyvä äiti ja rakastan lastani mutta väsyn aika nopeaa ja olen onnellinen kun se on joskus mummolassa. Enkä jutellessani ihmisten kanssa keskitä jutunaihetta lapseeni! Ärsyttävää! Erittäin! Muutakin elämää on.
Miksi ylipäätään ootte hankkinu lapsia?
Miten joku voi ajatella omista lapsistaan noin ja silti sanoa rakastavansa?
Moni lapsensa menettänyt äiti tekisi varmaan mitä tahansa jos saisi lapset takaisin elämään.
Ei lapset ole mitään kertakäyttötavaraa jotka voi aina laittaa kaappiin kun kyllästyttää,vaikka sitä ehkä toivoisitte.
Toki joskus kaipaa omaa aikaa ja omia juttuja ,mutta sitä se perhe elämä on,pyykkiä,ruuanlaittoa,siivousta.
Ja voihan lapsen tietysti antaa sijaiskotiin tai lastenkotiin niin sitten on omaa aikaa yllin kyllin.
Perhe elämää voi rikastuttaa myös keksimällä kaikkea kivaa puuhaa yhdessä.
Mun lapsi on mulle koko maailmani enkä ikinä voisi ajatella noin.
Hänenstä saan voimaa ja iloa elämääni.
Toivottavasti lapsesi laittavat sinut vanhana mummuna vanhainkotiin eivätkä käy koskaan katsomassa.
Niinpä usein toivon että ne otettais huostaan tai pahempaa. Sitten ajettelen miten kaameeta se olis jos niitä oliskaan.
Jos nyt saisi olla realisti??!
Mulla on neljä lasta, alkuperäisellä on yhtä useampi ilmeisesti hänelläkin. Meidän tilannettaan en tiedä, omastani vain voin kertoa.
Ei arki ihan oikeasti ole aina vaalenpunaista, ihanaa.... Vaan lapset osaavat olla teodella vaativia, raivostuttavia, tottelemattomia pikku riiviöitä- välillä. Eivät onneksi aina.
Kyllä jokaisella äidillä saa olla oikeus joskus kyllästyä koko lapsisakkiin- ilman että heti ollaan kauhistelemassa ja voivottelemassa, että mitäs teit lapsia. Voi voi, olisit jättänyt tekemättä.
Ei äitiys todellakaan ole aina vain ihanaa ja vaaleanpunaista- kun lapsesi kasvaa, tulet huomaamaan tämän. Mutta uskallatko silloin "päästää höyryjä ulos" julkisesti, siinä pelossa että joku heti tuomitsee sinut, et rakasta lastasi kun uskallat sanoa hänen joskus olevan RASITTAVA?
p.s. Omista lapsistani joka ikinen on haluttu ja rakastettu, ja joka päivä osoitan sen heille. Siitä huolimatta että toisinaan palaa pinna.
Voi vittu mitä jeesustelua! Onneksi tällä palstalla käy jotain sellaisiakin ihmisiä, joilla on realiteetit kohdallaan ja jotka eivät ole täydellisiä. Mikään ei ole raskaampaa kuin lukea tuollaista sepustusta tähän aikaan aamusta.
Olen huomannut, että monet nuoret äidit ovat helvetin herkkiä kaikella. Lapsista ei saisi yleisellä tasolla sanoa mitään pahaa, vaikka ne olisivat juuri sytyttämässä naapuritaloa tuleen (karrikoitu esimerkki). Pitäisi vaan todeta, että eihän meidän lapset... Ei saisi sanoa, että tuo joku tietty pentu on ihan mielettömän ärsyttävä, kun se kiusaa koko ajan muita ja kiljuu. Nämä kun on sellaisia asioita, joista pitäisi vaieta.
Käyttäkää nyt aikuiset ihmiset järkeänne näissä asioissa. Kyllä vanhemmilla on täysi oikeus kyllästyä ja väsyä välillä lapsiinsa ja heidän kiukutteluihinsa, samoin kuin oman puolisonsa. Se ei tarkoita sitä, etteikö rakastaisi, päinvastoin. On tärkeää, että tämän myöntää itselleen. Paljon vaarallisempaa se on, jos sitä ei myönnä. Ja uskon, että tällaiset vanhemmat ovat paljon realistisempia ja järkevämpiä kasvattajia, kuin sellaiset, jotka eivät näe realiteetteja.
Siis ihan oikeesti, oletko tosissasi !?
Voi herrajumala jos olet. Mitään noin kuvottavan paatoksellista ja omahyväistä en ole kyllä näillä palstoilla tavannut, taidat olla naispuolinen jeesus.
Että äidit eivät saa väsyä omiin lapsiinsa !!!
Eikä äideillä saisi olla kaipuuta tai tarvetta omaankin elämään !?
Kuule, rupea uudeksi Äiti Teresaksi kun olet olet jo pyhimys ja täydellisen uhrautuvainen.
Lyön vetoa että miehesi ( jos kukaan nyt tuollaista naista kestää ) käy vieraissa tuhkatiheään.
Herra, Jumala, Jeesus, Äiti Teresa, Pyhimys. Mitä vielä?
just joo miks ootte hankkinut lapsia? Joopa joo ensiksi kysyisin sulta että hoidatko ihan itse lapsesi eli et vie niitä ikinä yöksi tai hoitoon vanhemmillesi, siskollei ym....tai tarhaan tai ylipäätänsä minnekkään vaan lapset kulkevat aina mukanasi joka paikkaan? Näin on kuule meillä kun ei ole tukiverkkoa sukulaiset asuvat jossain hevonkuusessa, minä koen olevani ainakin täysin oikeutettu väsymään/kyllästymään lapsiini, ei vanhemmillakaan mikään "ikuinen" pinna ole!? Joten ennen kuin auot päätäsi täällä niin mieti ihmisten eri elämäntilanteita äläkä yleistä! Äläkä valita jos sinulla on vain YKSI lapsi, yhden lapsen minäkin hoitaisin vaikka unissani, mutta entäs monikkoperheet muut lapset siihen päälle vielä?
Ole kiitollinen että on isovanhemmat jotka hoitaa.Meillä ei ole koskaan hoitaneet,ei ole sukulaisia jotka ottais hoitoon,ei ystäviä.Maksullisiin hoitajiin ei ollut varaa.
Mutta sitten otin avioeron ja voit uskoa miten onnellinen olen joka toinen viikonloppu kun saan lähettää exälle nuo lapset ja saan olla rauhassa perjantai-ilta klo 19.00 sunnuntai-ilta klo 18.00 asti.
Menen aikaisin perjantaina nukkumaan ja nukun hyvin ja herään lauantaiaamuna myöhään pirteänä ja levänneenä.Keitän aamukahvit ja nautin kun kukaan ei vaadi mitään ja saan juoda kahvini kerrankin lämpimänä.Luen kirjaa ja saan tehdä sen keskeytyksettä.Minun ei tarvitse laittaa ruokaa vaan saan soittaa pizzataksin.Illalla menen suihkuun ja olen siellä kauan,pesen ja puunaan itseäni oikein hartaudella.Kukaan ei huuda oven takana että pitää päästä vessaan.
Meni 10 vuotta etten ostanut itselleni vaatteita,ei voinut kun aina joku lapsista tarvitsi jotain.Nyt kun saa yksinhuoltajaedut ja korotetut lapsilisät niin saa itselleen joskus jotain uutta.
Olen vuosien aikana itkenyt väsymystäni usein,mies ei osallistunut mihinkään koskaan.Nyt otan irti kaiken siitä 4 päivästä kuukaudessa minkä saan omista lapsistani lomaa ja lepään.
Edessä on sitten taas kaksi viikkoa täyttä työtä.
Rakastan lapsiani ja olen hyvä äiti,ajattelen lapsia ennenkuin itseäni.Asetan heidät aina etusijalle.Ensimmäinen lintu on aikeissa lentää pesästä kesällä,jää neljä kotiin.Pikkuhiljaa kaikki lentävät pois pesästä.Silloin minulla on aikaa itselleni.
Sinun pitääkin nauttia siitä vapaasta ajasta mitä sinulla nyt on. Ja jos tähänkin joku vielä tulee viisastelemaan jotakin, niin täytyy olla tyhjä päästään.
Eihän äitiys nykymaailmassa ole mikään uhrautumisriitti, jossa väsytetään itsensä arkipäivän huolilla ja uurastamisella niin, ettei elämää enää oikeastaan enää ole. Äidillä, siis.
Voin ihan sieluni silmillä kuvitella kuinka nautit kun saat välillä vähän elää vain itsellesi.Ja sehän ei ole lapsiltasi pois, kaikillahan on silloin parempi olla jos äitikin on saanut vetää henkeä välillä.
Hyvää jatkoa sinulle ja aurinkoista tulevaa kevättä !
leikin marttyyria "kun ei koskaan päästä mihinkään miehen kanssa viikonlopuksi kahdestaan"
kun eräs tuttavamme "kehui" miten lapset olivat taas jossain viikonlopun.
Minä siinä tokaisin että onhan se kiva kun jollain on sitä jo neuvolassa paasattua kahdenkeskistä aikaa.
Meillä ei sitä ole kahteentoistavuoteen ollut.
Ehkä ennenkuin seuraavat 12 vuotta on mennyt voisi olla toivoa.
Ei sillä,kyllä kai hätä keinot keksii jos oikein olisi haluttanut...
Kyllä minusta äidillä on oikeus väsyä,ei se saa vähentää hänen rakkauden määrää muiden silmissä.
Kyllähän lapsia on kautta aikain "myyty mustalaisille" ja muuta semmosta.
Mistä se muusta kielii kuin äidin väsymyksestä tai kyllästymisestä hetkellisesti sen hetkiseen elämään.
Onneksi ei ole lapsia! Tällaisia kun lukee, niin on onnellinen, että tähän ikään (34) mennessä niitä ei vielä ole siunaantunut. Eikä kait kohta siunaannukaan, koska ikä alkaa tulla vastaan. En halua olla ikäloppu äiti.
onneksi ei ole lapsia, et tiedä mitä menetät.Voin sanoa että parasta maailmassa on olla ÄITI :)
eivät kaikki todellakaan HALUA LAPSIA, siis todella eivät niitä halua!!!! Tässä maailmassa eletään vaan kerran, ja pitää tehdä jokaisen niin kuin hyvältä tuntuu. Kyllä täällä kärsimystä riittää. Tunnen ihmisiä, jotka ovat omasta halustaan lapsettomia, ja varsin onnellisia ihmisiä ovatkin.