Tämmöisiä on kirjoiteltu molemmista näkövinkkeleistä paljon ennekin, mutta kerronpa minäkin tarinani ja saatte kommentoida, mitä kannattaisi tehdä?
Minä olen meidän suhteessa (kohta 6 vuotta täynnä) se lahna ja kärsin asiasta kovasti.
3 ensimmäistä vuotta meni ihan jees ja aktiivisesti, sitten sen jälkeen olenkin ollut käytännössä täysin haluton. (Ei ole myöskään muihin miehiin kohdistuvia mielikuvia, vaikka n. kerran viikossa leikinkin itsekseni hieromasauvalla tai joskus leikkii poikaystäväkin, mutta en pysty silloinkaan kohdistamaan eroottisia ajatuksia "meihin"...)
Pitkään annoin poikaystävälleni haluttomuudesta huolimatta melko usein, mutta koska en yhtään kiihotu, en kostukaan ja yhdyntä on kivuliasta ja ankeaa. Liukuvoiteet ei tarpeeksi auta ja sitä paitsi vievät mieheltä tunnon.
Pillerien vaihtoa olen kokeillut -ei apua. Lopettamista ei voi kokeilla, koska kumilla ei mies tunne mitään. Oraaliseksiä annan aina, kun mies haluaa, annan laueta rinnoille, poseeraan jne. ja viime aikoina ollaan puuhailtu tekovaginankin kanssa. Kaikenlaisia parisuhdeoppaiden jippoja on myös yritelty tuloksetta. Olen tarjonnut poikaystävälle rakastajattarenkin ottamista, mutta en kai täysin vakavissani...
Eli yritän kyllä omasta puolestani ja poikaystäväkin on ollut pitkämielinen minun suhteeni, mutta murjottaa kyllä aika usein asiasta. (Mutta enpä kai ole päivänsäde minäkään...)
Itse en mielestäni saa tarpeeksi ei-seksuaalista hellyyttä, eikä tilanteeseen ole keskustelemalla tullut muutosta.
Muuten suhde on kohtlailla kunnossa. Yhteisiä tekemisiä/kiinnostuksen kohteita ei kyllä juuri ole, ja minä niitä kaipaisin (mies ei). Lapsia ei ole, enkä niitä tähän tilanteeseen halua, vaikka poikaystävällä onkin vauvakuume. Arvostan poikaystävääni ja haluaisin hänen olevan onnellinen. Ja tietysti haluaisin itsekin olla onnellinen, enkä ole enää varma onko halukkuuden paluusta mitään toiveita ja pystymmekö yhdessä onnellisuuden saavuttamaan. Erostakin on puhuttu, muttei vielä kovin vakavasti. Välillä tuntuu, että näin molempien elämä menee hukkaan, kun haluttomuuteni tuntuu olevan kaiken keskipisteenä.
Mitä suuri raati antaisi ohjeeksi? Onko meillä toivoa ja mitä kannattaisi vielä yrittää?
Minä olen meidän suhteessa (kohta 6 vuotta täynnä) se lahna ja kärsin asiasta kovasti.
3 ensimmäistä vuotta meni ihan jees ja aktiivisesti, sitten sen jälkeen olenkin ollut käytännössä täysin haluton. (Ei ole myöskään muihin miehiin kohdistuvia mielikuvia, vaikka n. kerran viikossa leikinkin itsekseni hieromasauvalla tai joskus leikkii poikaystäväkin, mutta en pysty silloinkaan kohdistamaan eroottisia ajatuksia "meihin"...)
Pitkään annoin poikaystävälleni haluttomuudesta huolimatta melko usein, mutta koska en yhtään kiihotu, en kostukaan ja yhdyntä on kivuliasta ja ankeaa. Liukuvoiteet ei tarpeeksi auta ja sitä paitsi vievät mieheltä tunnon.
Pillerien vaihtoa olen kokeillut -ei apua. Lopettamista ei voi kokeilla, koska kumilla ei mies tunne mitään. Oraaliseksiä annan aina, kun mies haluaa, annan laueta rinnoille, poseeraan jne. ja viime aikoina ollaan puuhailtu tekovaginankin kanssa. Kaikenlaisia parisuhdeoppaiden jippoja on myös yritelty tuloksetta. Olen tarjonnut poikaystävälle rakastajattarenkin ottamista, mutta en kai täysin vakavissani...
Eli yritän kyllä omasta puolestani ja poikaystäväkin on ollut pitkämielinen minun suhteeni, mutta murjottaa kyllä aika usein asiasta. (Mutta enpä kai ole päivänsäde minäkään...)
Itse en mielestäni saa tarpeeksi ei-seksuaalista hellyyttä, eikä tilanteeseen ole keskustelemalla tullut muutosta.
Muuten suhde on kohtlailla kunnossa. Yhteisiä tekemisiä/kiinnostuksen kohteita ei kyllä juuri ole, ja minä niitä kaipaisin (mies ei). Lapsia ei ole, enkä niitä tähän tilanteeseen halua, vaikka poikaystävällä onkin vauvakuume. Arvostan poikaystävääni ja haluaisin hänen olevan onnellinen. Ja tietysti haluaisin itsekin olla onnellinen, enkä ole enää varma onko halukkuuden paluusta mitään toiveita ja pystymmekö yhdessä onnellisuuden saavuttamaan. Erostakin on puhuttu, muttei vielä kovin vakavasti. Välillä tuntuu, että näin molempien elämä menee hukkaan, kun haluttomuuteni tuntuu olevan kaiken keskipisteenä.
Mitä suuri raati antaisi ohjeeksi? Onko meillä toivoa ja mitä kannattaisi vielä yrittää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensin kysyisin mitä teet työksesi? Toiseksi oletko nuoruudessa kokenut seksuaalista lähentelyä? Oletko ja tunnetko olevasi tällä hetkellä terve?
Valmistun kohtapuoliin yliopistosta. Ei mitään traumatisoivaa seksuaalihistoriaa takana. Tällä hetkellä olen terve, mutta takana (toivottavasti) on rankka tauti rankkoine hoitoineen, jota olen joskus miettinyt mahdolliseksi haluttomuuden syyksi...
Mutta henkinen kantti on ajoittain koetuksella, kun poden kovaa syyllisyyttä poikaystävän seksuaalisesta turhautumisesta. Pitäisihän nuoren miehen muutakin saada kuin sitä lahnaa.
Psykologillakin olen käynyt pariin kertaan haluttomuuttani valittamassa (ohjeena oli: erotkaa?!). Gynekologikaan ei mitään erityistä apua keksinyt.
Oleppas nyt ihan rauhallinen ja mieti noita kahta viimeistä riviä kirjoituksessasi, sieltä löytyy sinun haluttomuutesi syy. Olet ollut kovilla opiskelusi vuoksi,etkä ole tietämättäsi levännyt riittävästi,koska olet samalla paininut kotiasioittesi kanssa.Mene ensimmäiseksi oikealle lääkärille,pyydä häneltä lähete perusteelliseen veritestiin,jossa näkyvät myöskin kaikki vitamiini arvot,kysy lääkäriltäsi mitkä arvot ovat kriittisiä tai alhaisia ja mitä niille voidaan tehdä,sinulla ei ole elimellistä vikaa,vaan kaikki johtuu minun mielestäni liian kovasta henkisestä kuormasta.Kun saat opiskelusi valmiiksi pidä kunnon loma älä missään tapauksessa mene minnekään aurinko rannikolle,vaan hiljaisuuteen jossa saat nukkua ja nukkua,lepoa tarvitset runsaasti.
Hmm.. itsestä tuntuu, että koulu pikemminkin kärsii kotimurheista, kuin koti koulumurheista. Valmistun unelma-ammattiini ja opinnot ovat mielestäni olleet erittäin kiinnostavia, eivätkä liian vaativiakaan, joten siltä puolelta ei varsinaista stressiä ole. Mutta viime syksynä oli kouluun keskittyminen hieman huonompaa, kun haluttomuus on niin kovasti ollut tapetilla ja mielessä... Nyt taas kouluun on löytynyt enemmän tsemppiä.
Voisitte tosiaan keskittyä suhteessanne siihen ei-seksuaaliseen puoleen.
Keksikää yhteisiä harrastuksia, kerro että haluat enemmän halauksia yms.
Eihän se todellakaan mene noin, että yhdessä ei tehdä mitään muuta kuin harrastetaan seksiä!
Ei ainakaan naiselle vain se riitä.
Pistä nyt se mies selkä seinää vasten ja kerrot mitä haluat, kokemuksesta tiedän että pelkällä odottelulla tilanne ei parane, vaan lopulta johtaa eroon..
Minustakin ongelmana taitaa olla läheisyyden puute. Seksi ei ole ainoa tapa olla toisen lähellä. Läheisyyden tunne suhteessa on edellytys hyvälle seksille, tai edes haluille. Ehkä miehesi ei halua läheisyyttä, vaan ainoastaan naida.
Minusta sinun tulisi lukea tarkemmin tämän lahnan kortomus ja neuvoa vasta sitten, kieltämättä ohjeessasi on vinhaa perää mutta mutta.Siellähän on selvästi ensin sairastettu vaikea sairaus,sitten opiskelu ja vielä henkinen ahdistus "syyllisyys" kyvyttömyydestä partneria kohtaan ja pösilön psykoloogin mieletön kuorman lisäys?
Alkaako sairautesi C:llä?
Luullakseni sinulla on toivoa, koska olet syventynyt ajattelemaan asiaa (haluttomuutta), eli olet tunnustanut itsellesi ongelman olemassa olon. Lepoa, rauhaa, hyvää ruokaa ja aikaa. Siinä reseptini. Toivoa ehdottomasti siis on!
C:llä? Englanniksi kyllä, eli joo, syövästä on kyse.
Taudista on kumminkin aikaa jo yli 3 vuotta ja seurannoissa ei ole mitään ilmentynyt, ja koen, että se on takana päin henkisesti, enkä enää sen suhteen kovasti stressaile. Haluttomuus kuitenkin alkoi taudin/hoitojen jälkeen, joten olen alitajuista vaikutusta tai jopa ihan fyysistä (hoitojen takia) miettinyt.
Miksi jätit alkuperäisessä tekstissä mainitsematta asiaan ratkaisevasti vaikuttavia seikkoja. Aika hyvä oivallus häneltä joka syöpää epäili.
Minusta olet suhtautunut varsin huolehtivaisesti miestäsi kohtaan ja näytät oleva itsekin huolestunut haluttomuudestasi. Minusta teillä on hyvät edellytykset edistyä asiassa mutta neuvoa en osaa antaa kun meillä toisella osapuolella ei ole edes halua ratkaista ongelmaa.
..etten ole aivan varma taudin osuudesta haluttomuuteen, vaikka se siinäkin toki voi olla. (Onkologinkin kanssa olen muuten haluttomuudesta keskustellut, mutta eihän hänkään tietenkään pysty sanomaan mitään varmaa syy-seuraus suhteesta. Onkologi muuten myös kehotti eroon, kuten psykologi! Olisikin kiinnostava tietää, miten haluttomuuden takia eroon päätyneet parit myöhemmin näkevät päätöksensä. Ehkä se tosiaan olisi parempi? Haluttomuus on kestänyt niin kauan ja niin monenlaista on kokeiltu avuksi, tuloksetta...)
Koen siis kuitenkin olevani parantunut ja ajattelen sairautta harvoin.
Ihmiset kärsivät kuitenkin haluttomuudesta ilman dramaattisia sairauksiakin ja minusta itsestäni melkein tuntuu, että henkilökemiasta voisi sittenkin se perimmäinen syy löytyä. Mutta saadaanko kemioita kohdalleen...?
Minulla on sinulle kysymys: Rakastatko enää miestäsi ja haaveiletko kenties muista miehistä seksuaalisesti?Tai sitten masturboitko edes?
Minusta tuo teidän ongelmanne on monien asioiden summa. Sinulla on valtava halu miellyttää häntä, mutta onko hänellä sitä takaisin päin? Minusta se, että hän ei tunne esim. kumin kanssa mitään on täyttä puppua. Kummallista, että hän sanoo niin. Eihän se tietenkään kaikille ole miellyttävä ehkäisymuoto, mutta kuitenkin.
Jos et saa häneltä hellyyttä, niin se voi todellakin olla yksi syy, miksi seksikään ei kiinnosta. Syy voi myös olla miehesi tavoissa kohdella sinua tai miten hän toimittaa esileikin. Ihmetyttää, että hän on valmis sorkkimaan sinua, vaikka olet kuiva?Minun mieheltäni ainakin menee maku koko asiaan siinä vaiheessa, jos huomaa minun olevan kuiva, eli ei sitten yritä kyllä väkisin rakastella.
Sinun pitäisi tarkastella elämääsi kokonaisuudessaan, eli oletko siihen miten tyytyväinen ja saatko poikaystävältäsi sitä mitä haluat.
lueppa kylmän,...... jutut eikös hän hae apua omaan asiaansa
Minusta tässä kaikessa tulisi jättää eiliset taakse ja aloittaa rakentamaan ongelmaa tämän päivän kohdalta,Ei hänen pidä syyllistää itseään mistään, sillä jo itsestään vakava sairaus ovat vieneet halut,opiskelu siinä sivussa,huoli ja masennus,olla lämmin ja vastaan ottavainen.
Hänen tulisi nyt vain keskityä itseensä, kaikilla voimavaroillaan,puhu miehesi kanssa, kyllä se siitä paranee,kun elämä asettuu uomiinsa
Ei poikaystäväni mitenkään pakota minua kuivana yhdyntään. Itse pitkään siedin tilannetta liukuvoiteen kanssa, ja toivoin vaan mahdollisimman lyhyttä yhdyntää. Kun sitten kerroin hänelle, että seksi sattuu, yhdynnät jäivät aika pian kokonaan, koska hän ei halunnut satuttaa minua. (Nyt joku 4 kk ollut ilman yhdyntöjä, vaan olen yrittänyt tyydyttää häntä muilla keinoilla.) Olisi kai pitänyt puhua tästä aiemmin, niin ei olisi tuo kivuliaisuus niin voimakkaasti assosioitunut seksiin ja olisi voitu pitää siinä tauko aiemmin.
Kumista... miehiä on kai monenlaisia. Ainakaan hän ei kondomiyrityksissä pystynyt saamaan orgasmia, koska sanoi, ettei kumin läpi stimuloi tarpeeksi.
Viimeiseksi... ei, en ole tyytyväinen elämään tällaisenaan, enkä rehellisesti sanottuna saa suhteesta sitä kaikkea mitä toivoisin. Mutta itsenihän minun olisi ratkaisu keksittävä ja vaikka sitten vihellettävä koko peli poikki, mutta en millään osaa päättää toivoessani, että haluttomuus jotenkin hoituu ja onni palaa. Näyttää vaan aika heikolta. Fantasiatkin on lähellä nollaa, vaikka joskus masturboin.
Tarkastele kuule itse omia neuvojasi ensin ennen kuin muita arvostelet.
Kuitenkin käsket hänen miettiä omaa parastaan, vaikka tuomitset kaikki, jotka yrittävät seksiongelmista sälyttää vastuuta myös miehelle.
Kyllä se niin on, että nainen tarvitsee myös muuta kuin seksuaalista läheisyyttä, joten myös siinä miehen käytöksessä voi olla parantamisen varaa.
Kyllä sitä toisen ihmisen tukea tarvitaan, eikä neuvoksi riitä odottaa, että elämä asettuu uomiinsa.
Kyllä sinun täytyy kuitenki keskittyä oman elimistösi korjaamiseen. Mene verikokeeseen jossa selvitetään veren kuva,sieltä saattaa löytyä syy miksi olet haluton.Tehkää radikaali ratkaisu,anna miehellesi lupa mennä vieraisiin,
hänkään ei voi loputtomiin pidätellä.Mutta jos ymmärrätte toisianne ja olette lujassa suhteessa se kestää tämänkin,sinun kirjoituksesta päätellen hän on kuitenkin sisukas kun on jaksanut rinnallasi..
Melko epätodennäköistä, että laboratoriokokeista tähän löytyy vastaus... Minua on tutkittu lukemattomilla tavoilla viime vuosien aikana, ja elimistö on ihan kunnossa niiltä osin, mikä testeissä näkyy.
En halua mieheni seksittömyyden jatkuvan ikuisuutta ja olen hänelle vieraissa käyntiäkin tarjonnut, mutta en aivan tosissani. Molemmat olemme kuitenkin uskollisia luonteita, joten en usko, että se olisi vaihtoehto,jonka kanssa pystyisimme elämään. Joko kokonaan yhdessä tai kokonaan erikseen. Ystävinä kuitenkin haluaisin säilyä, vaikka ero tulisikin.
Ehkä ongelma ei ole fyysinen vaan henkisellä puolella...
Tässä yhteiskunnassa tuntuu olevan semmonen medikalisoimisbuumi käsillä: kaikkiin ongelmiin löytyy lääketieteellinen ratkaisu...?
Terve sielu terveessä ruumiissa! sanottiin joskus. Kuulostat ainakin vähän flegmaattisen oloiselta tai semmoselta, melankoliselta. Miksi?