omaan pahaan oloon. Se on vain lisä eikä mikään tapa korjata omaa itsensään. Miksi siis ikävöidä jotakin tuntematonta miestä oman itsensä takia, koska ei kukaan kestäisi pidemmän päälle pelkkää negatiivisuutta. Suhteen tulisi antaa ja ottaa saman verran. Sen tulisi olla tasapainossa.
Ei suhde auttaisi
miksisiisikävöidä
24550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Plääh,plääh. Sama levy alkaa kiertää täällä trolleilla. Keksikää parempia tai palkatkaa mut, en viitsi enää ilmaseksi aikaani pahemmin täällä käyttää. Mutta niinkuin jo dinosaurusten aikaan, kauan, kauan sitten tiedettiin ettei kukaan toinen ihminen voi tehdä toista onnelliseksi, mutta onnettomaksi voi tehdä. Ja silti yhä tänäkin päivänä jotkut ihmiset seukkaa niinku nuoriso sanoo.
Siis suhdekin tuo mukanaan hyvää mutta myös huonoa
Esim. Riitelyä, elämäntapojen yhteensovittamista, yhteisen ajan löytämistä, toisen erilaisuuden hyväksymistä sekä pelkoa että joskus ehkä tämä kaikki hajoaa ja toisen menettää
Ei suhde ole pelkästään onnen kultamaa
Kun tulee arki tapellaan milloin siivouksesta, rahasta, ruuanlaitosta, pyykkäyksestä, yhteisestä ajasta, jos lapsia niin lasten hoidosta, mustasukkaisuus voi nousta riitoihin aiheeksi, seksi (liikaa, liian vähän, ei ollenkaan, tms) työstä, sukulaisista, kavereista tai jopa siitä miten toinen sen maitopurkin on avannut.
Hirveetä jos joku avaa sen maitopurkin sillee että tunkee sormensa sinne. Saan sydänkohtauksen. Muistu mieleen kun yks kaveri teki silleen. Nyt meni päivä pilalle....
Ei jeeesuuus että mä repesin sun kommentille :D
No mutta elämä on. Joskus noinkin pieni asia voi tulla syyksi suhdekriisille :D
Se tulee jos rakkautta ei ole. En silti riitele. Loukkaannun jos toinen lukuisista pyynnöistä huolimatta ei viitsi huomioida toista näissä pikku asioissa kun se olisi niin helppoa.
Mä kanssa repesin :D Onhan elämä tosi hirveää :) ja maitopurkkikin vielä... sekin niin kuin ei olisi jo ihan tarpeeksi muutaa :D
Tuohonkin ongelmaa helppo ratkaisu. Molemmille omat maitopurkit. Nimikirjain kylkeen tunnisteeksi.
Saa sitten kumpikin nauttia maitonsa purkista joka on mieleisellään tavalla auottu.
Ongelmanratkaisu siinä eikä suhde kriisiydy typerästä syystä
Maansa menettänyt sotavanki paketeissa katso hänen toivonsa saa palaamaan
Niin toi on sun näkemys suhteisya mitä oletkin korostanut ja tuonut julki. Mun vanhemmat ei asu yhdessä. Vaan elää omia elämiään. Mun serlut ei asu yhdessä mutta hoitavat lapset yhdessä. Mä hoidan lapset puiliksi niiden eri isien kaa saaden omaa aikaa ja pysyn näinollen sinkkumarkkinoila aina vuoroviikoin ja lapsellinenkin voi olla sinkku. Mulla on kuus jalkamiestä. Yks mies aina vetäytyy geimeistä rakastuessaan. Vähän sellainen tunteellinen höppänä mutta tässä tilanteessa ymmärrän koska jatkoa ajatellen olen kilpailija. Unohti vaan huomioida että kaikki seuraajat tulee mun puolelta..
Mulla taas ei ollut ikinä mitään ja musta ei pitänyt tulla ikinä mistään mitään :D Siis muiden mielestä. Äiti ja isä uskoi minuun, kukaan muu ei uskonut mihinkään, saatika sitten minuun :D Minä olin kai se reppana, jota odotettiin kauhulla, mitä tostakin tulee :D Taivas varjele! :D :D :D
Mut sit kuiteski olin aina se onnelinen, joka hymyili elämälle, ja koska elämä oli niin kivaa ja välillä oli epäkivaa, mutta silti aina vain nauratti :D Onnellisuus voi olla myös periytyvää luonnonvaraa vai uusiutuvaa luonnonvaraa vai miksi ne sanoo sitä, ku on sillai luonnostaan hullu :D Joka ei ikinä kukina päivänä lannistu vaan puskee eteenpäin kuin hullu puuroa :D :D
Koska iskä kaikki iskän siskot ja veljet ovat sellaisia hyväntuulen apostoleita, ne on aina nauranut paljon ja heillä on niin hyvä meininki ja geimit (miten ne nykyajan nuoret sitten sanookaan) :D :D Ne aina keksi kaikkea yhdessä ja teki kaiken aina hyvässä tuulessa ja aina hyvässä yhteistyössä. Välillä ne aina sanoi "suorat sanat", mutta sitten heti unohti ne sanat suorat, joita oli just sanonut :D :D Nyt alkoi naurattaan itteänikin, niin on pakko lopettaa, heippa!
Eiks sun isä kuollut ja siksi pidät oikeustaloa ainoana auktoriteettinasi? Naurattaahan se että vastuunottokyky on tosdakin iässä tolla tasolla.
Serkkujen vanhemmat taas jotka asuu yhdessä ovat masentuneita, mustasukkaisia ja elämäänsä kyllästyneitä. Sulla taas ei ollut isää eikä perhettä niin haluat suhteen ja miehen. Siksi yrität kertoa mulle ettet halua niitä :D mulla on niin laaja ystäväpiiri joilla on perheitä että ill bee fine voit loipettaa tänne sepustuksesi
En halua. En tarvitse ketään.
Mä tarviin moniakin.
Tulisi pärjätä yksinkin.
Ihminen, joka ei ole oppinut itsenäiseksi tai kasvanut sieltä omasta lapsuudenkodistaan ulos aikuiseksi on ihmissuhteissa vääristä syistä. Ei uskalleta kohdata omaa itseään, ei uskalleta seisoa omilla jaloillaan ja ottaa vastuuta itsestään sekä ennen kaikkea ymmärtää sitä, että itsensä kanssahan sitä ensin pitää oppia tulemaan toimeen ja tuntemaan itsensä sekä ne omat jutut, joista itse nauttii. Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mutta se oma elämä säilyy siellä aina ja siitä voi nautiskella silti, se ei jätä, vaikka joku ihminen jättääkin. Ihmissuhteet muuttuvat helposti riippuvuuksiksi niille, jotka eivät osaa olla yksin.
Joo tätähän mä sulle hoinkin mutta kuolintilastojen kasvaessa oli etsittävä jotain seuraa missä viihtyy..tää kirjoittelu varsinkin kun kukaan ei näitä yleensä lue on vähän sattumanvaraista. Loukkaanko sua turhaan jos et luekaan mitä yritän ni vakavana kertoo :D vapaus tuntuu ihanalta.
Niin no. Jokainen meistä on keskentekoinen jollain tapaa. En menisi arvostelemaan tai arvottamaan tuolla tavoin.
Ap:n kanssa samaa mieltä.
Ja jokaisella niin sanotusti omat läksyt luettavana. Mulla oli mies joka itki vieläkin lasten äidin perään, ja jonka kaikki halus, ihan kaikki. Eikä halunnut mua lastensa elämään eikä tulla mukaan mun elämåän. Mitä siitä opin niin sen että tuntuu jännältä kun on jonkun kaa joka on suosittu. Sekin aiemmissa suhteissa kävi töissä ja sitten kotona kiltisti mutta riippuu varmasti puolisosta mitä sillä on annettavaa. Esim kun on vähän menevämpi niin kiinnostus pysyy yllä. Kukahan sen fabeen nyt kirjoitti. Mulla ei oo tota korttii
Et saa nut enää vaimoasi takaisin mut saat pitää sen elämässäs mukana. Mulle kävi samalla tavalla. Lisäks aattelin et olin menettänyt yhden toisenkin ihmisen ja vietin jo sen hautajaisiakin mutta nyt toivo on syttynyt sen suhteen taas. Mähän tosiaan lähdin vaan matkalle. Sulla noi kax juttuu menee eri tavalla mut sun vaimo ei pitänyt sun kavereista eikä meikannut ja on jo siinä iässä ettei kykene lisääntyyn niin löysit hyvän vaimoehdokkaan. En o ite vielä ees miettinyt kenen kaa lisäännyn. Pakastan vaa munasoluja varuiksi.
Mites sää selvisit neljällä viikolla
Onko se jatkuva kirjoittelu sitten korvikeena jotain puuttuvasta elämästä? Vie ajatuksen pois tylsästä elämästä? Jännityksen vai rakkauden hakemista tai ikävän unohtamista.
Mähän lopetin sen. Muisyan kun itkin elielillä ja annoin 2€ kerjäläiselle et pääs veljensä luokse kouvolaan. Muakin neuvottiin kolmesti lopettaan kirkoittelu. Mut nyt jatkan sitä kolmeen paikkaan, muutan kouvolaan ja sain veljeni takasin. Sinä tipuit pelidtä pois.
En kylläkään kerro mitä itkin koska olin silloinkin kiinnostunut toisesta