Isäni kuoli talvella ja meitä jäi kaksi poikaa.Testamentti oli tehty ja toinen sai metsää ja toinen asunnon.Perunkirjoituksessa oli omaisuuden arvo oli n.100000e.
Metsän arvo oli n.55000 ja asunnon n.39000.Rahaa jäi n.15000.Kuinka raha jaetaan kun siitä ei ollut mainintaa testamentissä ? Täytyykö isomman osuuden saanut maksaa tasoitusta vai rahat puoliksi? Testamentissä oli maininta että perntökaaren mukaan ja molemmat hyväksyi testamentin.
Metsän arvo oli n.55000 ja asunnon n.39000.Rahaa jäi n.15000.Kuinka raha jaetaan kun siitä ei ollut mainintaa testamentissä ? Täytyykö isomman osuuden saanut maksaa tasoitusta vai rahat puoliksi? Testamentissä oli maininta että perntökaaren mukaan ja molemmat hyväksyi testamentin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Rahat jaetaan tasan: molemmille n. 7.500.
onkohan varmaa tietoo?
Se tulisi selvittää, mikä oli testaattorin tahto. Jospa kertoisit, miten tuo maininta "perintökaaren mukaan" kokonaisuudessaan sanasta sanaan kuului.
omistusoikeus omaisuuteeni on menevä perilliselleni perintökaaren mukaan siten että toinen saa asunnon ja toinen metsän.
No niin. Kun testamentin teksti onkin tuollainen, ei tasajako ole enää ihan varma.
Asunto ja metsä ovat esineistä juridisesti, asunto joko irtainta (osake) tai kiinteää (tontti yms.). Testamentti olisi siten ns. legaatti eli esinekohtainen määräys. Tällöin niiden arvolla ei sinänsä olisi merkitystä. Yksi perillinen saa toisen esineistä ja toinen saa toisen. Yksinkertaista. Täsätä syystä loput eli rahat tulisi sitten jakaa lain mukaisesti tasan kahdelle perilliselle.
Mutta: koska testamenttiin on kirjattu ilmasu perintökaaren mukaan jakamisesta, se viittaisi siihen, että testamentin tekijä on ajatellut mainittujen esineiden olevan samanarvoisia keskenään. Perintökaaren mukaan jäämistö jaetaan suorassa polvessa oleville jälkeläisille tasan pääluvun mukaisesti.
Jos siis testamentin tekijä on tarkoittanut sanamuodolla sitä, että "omistusoikeus omaisuuteeni on menevä perilliselleni pääluvun mukaisesti tasajakona siten, että toinen saa asunnon ja toinen metsän", tarkoittaisi tämä sitä, että asunto ja metsä on arvioitava käypään jakohetkiseen arvoonsa ( ei siis käytetä perukirja-arvoja) ja jaettava rahavarat siten, että mahdollisuuksien mukaan perillisten arvomääräinen osuus menisi tasan.
Luultavasti asunnon saanut perillinen saisi kaikki rahat omaan osuuteensa riippuen asunnon ja metsän arvosta.
Eihän sitä tiedä mitä testamentin tekiä on ajatllut kun on kuollut ja siinä perunkirjassa oli kohta että vaadin lakiosaani johon molemmat suostuivat.
Se on totta, että jälkeenpäin on aina mahdoton tietää mitän testamentin tekijä on ajatellut. Mutta lakitieteen mukaan testamentin tekijän tahto käy ensisijaisesti ilmi testamentin tekstistä.
Isä määräsi ensimmäiseksi, että omaisuus on menevä perillisille perintökaaren mukaan, eli 50 / 50 jokaiselle. Sitten isä määrää toiseksi, että lapsi A saa asunnon ja lapsi B metsän. Mutta koska on jo määrätty, että perintö menee tasan lasten välillä ja kun ei kaikesta omaisuudesta ole määrätty (rahat jäi), niin tämä toinen määräys on siis jako-ohje. Eli kumpikin lapsi saa puolet perinnöstä, mutta yhden puoliskoon kuuluu asunto ja toisen lapsen puoliskoon metsä. Käytännössä, koska asunto on vähäarvoinen eikä rahaa ole paljon, niin asunnonsaaja saa kaikki rahat.
Lakiosilla ei ole tässä asiassa väliä kun kumpikin lapsi saa missä tapauksessa tahansa yli neljäsosan kokonaispotista.
Kun testamentti sisältää vain sen metsän ja asunnon ja kun testamentti on hyväksytty niin loput mitä jää jäljelle jaetaan tasan.
joo näin mäkin ymmärtäisin mutta velipoika on vähän eri mieltä.
Isäsi oikeus oli testamentilla määrätä omaisuudestaan 50 prosentin osuudelta, toinen 50 prosenttia on jaettava rintaperillisten kanssa tasan, eli teidän kanssanne. Tässä tapauksessa 50 000€ on jakokelpoista perintöä. Toisella veljeksistä perintöoikeus on ylittynyt 30 000€ toisella 14 000€. Tässä tilanteessa toisen veljeksistä tulee saada 15 000€ jäljelle jääneestä perinnön osasta, ja toisen veljeksistä on luovutettava toiselle veljelle 500€.
Ilmaisia lakipalveluita löytyy netistä, soita sellaiseen ja tule kertomaan lopputulema tänne.
pesän säästö 100k,toiselle tulee 55k ja toiselle 39k plus tietysti rahavarat.
Ei ole olemassa testamenttia joka loukkaa lakiosuutta.
Voiko lakiosuutta edes vaatia jos testamentti ei sitä oikeutta loukkaa..Ei voi.
Testamentin tulkinnan mukaan mennään,olen sen kannalla että rahavarat menevät puoliksi kun niistä ei ole erikseen määrätty.
Näyttäkää testamenttia lakimiehelle ja pyytäkää että hän tulkitsee sitä ja edetkää sen mukaan eli jakakaa rahat sen mukaan mitä lakimies sanoo.
Varmuuden vuoksi näyttäkää testamenttia kahdelle lakimiehelle.
Maksaa pari satkua,ei paha.
"omistusoikeus omaisuuteeni on menevä perilliselleni perintökaaren mukaan siten että toinen saa asunnon ja toinen metsän."
Onnibonnin tulkinta vastaa parhaiten oletettua testaattorin tahtoa.
"Perintökaaren mukaan" = yhtä suurin osuuksin. "Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä." (PK 2:1)
"Siten, että A saa asunnon ja B saa metsän" = A:n osuuteen koko potin jaosta sisältyy asunto ja vastaavasti B:n osuuteen metsä. Muut varat eli rahat jaetaan siten, että A:n ja B:n osuudet koko potista tulevat arvoltaan saman suuruisiksi. Jos omaisuuden käyvät arvot jakoajankohtana ovat ilmoitetut metsä n.55000 ja asunto n.39000 sekä rahaa jäi n.15000, yhtennsä 109000, niin perintökaaren mukainen perintöosa on 54500. Tällöin A saisi metsän (55000) ja B asunnon rahat (54000). A:n ei tarvitse suorittaa B:lle perintöosan täydennystä (500).
Mitä hyötyä sitten on testamentistä kun on kaksi jakajaa kun kumminkin menee puoliksi ?
Hyöty on siinä, että perinnönjättäjä päättää miten perintö jaetaan, eikä perilliset pääse riitelemään asiasta. Ja jos perilliset pääsevät yhdessä parempaan sopimukseen ei kenenkään tarvitse vedota testamenttiin. Samoin vaikka tilanteessa syntyy pieni ero perintöjen välillä, ei tarvitse synnyttää joskus hankalaa yhteisomistusta tai maksaa erotuksia. Tietenkin sanamuodoissa pitää olla tarkkana.
Perillisten mahdollisesti mieltämää mielipahaa tuo ei tietenkään poista mutta sitä ei aina voi välttää.
Kuten Onnibonni on todennut, testamentisanmuot voidaan tulkita JAKO-OHJEEKSI. Muuten testamnetin tekijä on voinut tarkoittaa, että jäämistö jaetaan tasan perintökaaren mukaan, mutta että toinen pojista (A) saa metsää ja toinen (B) asunnon.
Koska A osuus on yli hänen perintökaaren mukaisen osuutensa, jos perukirjan mukaiset arvot on arvostettu käypään arvoonsa. Muutoin jaossa käytetään jakohetken arvoja.
Jako-osuus on kummallakin 54.500 (= puolet jäämistöstä 109.000).
A saa siis metsää 55.000 arvosta, ja siten yli osuutensa.
B saa asunnon 39.000 ja rahavarat 15.000 = 54.000.
A ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan lunastusta B:lle, ellei testamentissa niin määrätä. Perintökaaressa ei ole omaiuuden lunastamista koskevia säädöksiä.
Tårta på tårta. Kaiken tuon oli kertonut tänään klo 0:42. Minä viittasin Onnibonniin. Sinä olisi voinut viitata minuun. Mutta kyllähän digitaivaassa tilaa on, joten siitä vaan, jos kirjoitushaluja riittää.
Pikku terminologinen tarkistus vielä:
"Perintökaaressa ei ole omaiuuden lunastamista koskevia säädöksiä."
Perintökaari on säädös.
Perintökaaren 1 luvun 1 §:n teksti ("Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.") on säännös.
Huom 00530!!!
Minä kirjoitin jo saman asian 6.8.2017 klo 18:47, johon käsitykseeni Onnibonni sitten yhtyi. Olisit voinut viitata minuun.
Hieno tarkennus. Unohdit kuitenkin korjata kirjoitusvirheeni siteeratessasi minua: "Perintökaaressa ei ole omaiuuden lunastamista koskevia säädöksiä." -> "Perintökaaressa ei ole omaisuuden lunastamista koskevia säädöksiä."
Pieni tarkennus 00530 kirjoittamaan kohtaan: "A:n ei tarvitse suorittaa B:lle perintöosan täydennystä (500). "
Kysymyksessä ei olisi perintöosan täydennys. Sellaisesta voitaisiin puhua ainoastaan ennakkoperintöä käsiteltäessä. Esim. PK 6:6 "Jollei kaikkea sitä, minkä perillinen on ennakkona saanut, voida vähentää hänen perintöosastaan, ei hän ole velvollinen palauttamaan erotusta, ellei niin ole määrätty ennakkoa annettaessa."
Kysymys tässä tapauksessa on nimenomaan lunastuksesta, josta Perintökaaressa ei ole säännöksiä. Lunastusta ei voida perilliseltä tai testamnetisaajalta vaatia, ellei testamentissa toisin määrätä.
Tarkennan vielä sen verran, kun nyt kerran ryhdyttiin tarkennuksiin, että Perintökaaressa KYLLÄ ON omaisuuden lunastamista koskeva säännös, nimittäin PK 3:5,1
Mainittu pykälä kuuluu: "Viimeksi kuolleen puolison pesää jaettaessa on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada osalleen mitä haluavat siitä omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut tälle puolisolle. Vastaava oikeus, myös sen omaisuuden osalta, mikä on saatu ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, on viimeksi kuolleen puolison perillisillä. -->Kiinteistö saadaan ottaa pesästä, vaikka sen arvo ylittäisi osuuden arvon, jos annetaan rahaa toisen puolen osuuden täytteeksi.<--"
Tämä säännös koskee lunastusta siinä tilanteessa, että aviopuolisoista toisen kuoltua ennen toista puolisoa viimeksi eloon jääneeltä jäänyttä perintöä jaettaessa, hänen perillisillään on oikeus ottaa kiinteää omaisuutta yli osansa, mikäli he maksavat lunastusta ensiksi kuolleen puolison perillisille (joita sanotaan ns. toissijaisiksi perillisiksi).
Perintökaaressa ei kuitenkaan ole YLEISIÄ lunastusta koskevia säännöksiä.
No niin.Soitin kahdelle lakimiehelle ja molemmat oli sitä mieltä että rahat jaetaan puoliksi koska niistä ei ollut mainintaa testamentissa.Toinen ei ollut kuullutkaan mistään tasoituksista tämmöisissä asioissa.Niitä maksetaan kai vain jos leski jää elämään tai avioerossa.Toivotaan että asia on näin.
Niin, lakimieheltä yleensä saa sellaisia vastauksia kuin toivookin. Mitähän faktoja kerroit heille ja mitä jäi kertomatta?
Ainoa, mitä varmuudella voi asiasta sanoa on nimittäin, että asian ratkaisee se, mitä tulkitaan testamentin tekijän tarkoittaneen sanamuodollaan "perintökaaren mukaisesti". Se on niukka ja tulkinnan varainen ilmaisu. Tarvitaan muutakin näyttöä, mitä hän mahdollisesti olisi tarkoittanut. Se lopulta ratkaisee jutun, jos siis riitaa tulee asiasta.
Mietin vain että kukahan niitä tulkitsee ja muutahan näyttöö ei ole kuin testamentti ja perunkirja jonka tiedot lakimiehet ovat nähneet.Ei kai tässä voi itse alkaa tulkitsemaan jos suomen laki on sellainen.Onkohan neitiQQ:lla jotain omakohtaista tietoa asiasta?
"että Perintökaaressa KYLLÄ ON"
Lisää pienen pieniä tarkistuksia: lait kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, siis perintökaari.
Huomaan, että neiti on kyllä kirjoittanut perintökaaren muualla pienellä, joten tässä oli kyseessä vain vaihinko.
En "unohda" korjata kirjoitusvirheitä, kun siteeraan jotakuta, se ei kuulu minulle. Keskityn oleelliseen eli kertomaan, mikä on säädös ja mikä on säännös. Kirjoitusvirhe ei ole terminologinen virhe, mistä oikaisussa oli kysymys.
No niinpä näyt tosiaankin kirjoittaneen jo 6.8.2017 klo 18:47. Olisi pitänyt viitata Onnibonniin ja neitiin. Sorry!
Tarkennan vielä, että tarkensit siis omaa kommenttiasi. Hyvä!
Neiti:
"Pieni tarkennus 00530 kirjoittamaan kohtaan: "A:n ei tarvitse suorittaa B:lle perintöosan täydennystä (500). "
Kysymyksessä ei olisi perintöosan täydennys.
Kun B:n perintöosa on 54500 euroa, mutta B saa vain 54000 euroa, niin JOS A olisi velvollinen (saadakseen testamentin hyväkseen) suorittamaan B:lle 500 euroa, niin kysymys olisi nimenomaan perintöosan täydennyksestä. - Aivan toinen asia on, että perintökaaressa tällaisesta täydennyksestä ei mitään säädetä, joten se tässä tapauksessa on puhdasta teoriaa. Siellä kylläkin säädetään lakiosan täydennyksestä, mutta se on ihan oma juttunsa.
Väärin. Kysymys ei ole perintöosan täydennyksestä, josta säädetään ennakkoperintöä koskevassa 6 luvussa . Lakiosan täydentämien on aivan oma asiansa, kuten totesit.
Lunastus on ilmeisesti tuntematon 00-agentille?
>>Tarkennan vielä, että tarkensit siis omaa kommenttiasi. Hyvä!
Kyllä. Se oli tarpeen, koska et ollut omassa tarkentavassa kommentissa huomannut sitä olennaista asiaa, että perintökaaressa on lunastusta koskeva säännös, vaikka olin todennut, ettei sellaista ole. Tarkennuksesi säädös -> säännös kohdistui siis lillukanvarsiin eikä mihinkään oleelliseen, toisin kuin edellä kommentissasi väitit.
Sen vuoksi ivailin sinulle, että et ollut huomannut kirjoitusvirhettäni (mikä on epäolennainen asia), mutta tämä ei ilmeisesti mennyt ihan perille asti. No, kaikilla ei hissi kulje ylös asti. :D
Neiti sekoilee nyt niin pahasti, että omasta puolestani jätän neidin rauhaan ja toivotan mukavaa kohta alkavaa syksyä
Neiti innostui, kun löysi lunastusta koskevan säännöksen - ja korjasi sitten omaa tekstiään. Ihan hyvä!
Neiti iskee kirveensä kiveen, kun yhdistää lunastusinnostuksensa minuun. Minä en missään vaiheessa ole ottanut kantaa lunastukseen. Minun tarkennukseni koski vain - olkoon lillukanvarsi tai ei - neidin virheellistä terminologiaa säädös-termin osalta. - Hyvää kohta alkavaa syksyä!
Metsä ja talo on legaatti,loput menee perintökaaren mukaan.
Voi olla legaatti tai voi olla olematta ja onkin kysymys jako-ohjeesta.
Testamentissa ei lue, että loput jäämistöstä legaattimääräyksen jälkeen menee perintökaaren mukaan vaan "omaisuus jaetaan perintökaaren mukaan". Tällöin tulkinta voi olla, että perittävä on tahtonut jakaa omaisuuden kuten lain pääsääntö sanoo (tasan) antaen vain esinekohtaisen jako-ohjeen, kumpi kahdesta perillisestä saa metsän ja asunnon osuudelleen.
Puupäistä logiikkaa. Neiti on tässä kohden loogisempi! Kysymys on testaattorin oletetun tahdon löytämisestä.
"Mietin vain että kukahan niitä tulkitsee ja muutahan näyttöö ei ole kuin testamentti ja perunkirja jonka tiedot lakimiehet ovat nähneet.Ei kai tässä voi itse alkaa tulkitsemaan jos suomen laki on sellainen.Onkohan neitiQQ:lla jotain omakohtaista tietoa asiasta? "
Kyllä se on perillisten ihan itse testamenttia tulkittava. Kukapa muukaan sen viimekädessä tekisi, ellette vie asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Asiassa voidaan tehdä myös kompromissi ja sopia juttu ilman riitaa. Yleensä pelkästä rahasta, kuten tässä tapauksessa, siitä on helppoa päästä sopuun.
Nimen omaan rahastahan tässä on kyse ja erimielisyyttä ja ei se tunnu helppoa olevan.
Ihmettelen että alunperin perunkirjaan ei ole merkitty.mitään rahavaroja? Miten se on mahdollista? Laki on yksiselitteinen siinä ja sanoo että KAIKKI omaisuus ja rahavarat ym tulee merkitä testamenttiin. Oliko alunperin tarkoitus pimittää verottajalta jotain? Miksi perunkirjoittaja ei vaatinut tiliotteita perunkirjaa varten? Oletan että rahavaroja on ollut jossain muualla kuin pankissa (esim piirongin laatikossa) jolloin niistä ei perunkirjoittaja siis välttämättä tiedä.
Perinnön jättäjä on määrännyt miten metsä ja asunto jaetaan eli tavallaan se on siis legaatti. Muu omaisuus jaetaan testamentin mukaan 50/50.
Tässä tapauksessa suosittelen että rahat jaetaan perillisten kesken 50/50 kuten muukin omaisuus on jaettu. Silloin vältytään suuremmilta riidoilta eikä tarvita edes lakimiehen apua.
Miten niin rahaa ei ole mainittu perukirjassa? Mistäs sellaisen tiedon sait?
Minä kyllä tulkitsisin testamentin säännöstä "omistusoikeus omaisuuteeni on menevä perilliselleni perintökaaren mukaan siten että toinen saa asunnon ja toinen metsän." niin, että omaisuus menisi puoliksi poikien kesken, mutta kuitenkin niin, että toisen perintöosuuteen kuuluisi asunto ja toisen metsä. Miksi testaattori mainitsisi "perintökaaren mukaan" ellei tarkoittaisi, että tasan perillisten kesken jaettaisiin?
Siihen, miksi metsä on määrätty toiselle ja asunto toiselle, voi olla monta syytä, jotka vain testaattori tiesi tai ehkä myös läheiset. Ehkä toinen pojista osaa metsähommat paremmin, toinen tarvitsisi asuntoa enemmän tai on siihen kiintyneempi tai sitä hoitanut? Tai ehkä oli hyvä selkeästi määrätä näistä asioista, jotta poikien ei tarvitsisi miettiä yhteisomistusta tai mahdollisesti riidellä siitä, myydäänkö saatu metsä tai asunto vai jätetäänkö se omaan omistukseen.
Tässä tapauksessa raha menisi mielestäni siis sille pojalle, joka sai asunnon, jotta kummankin perintöosuus olisi yhtä suuri. Siihen en osaa ottaa kantaa, tulisiko metsän saavan pojan maksaa asunnon saavalle tasoitusta vai ei.
Otsikko jo kertoo ettei rahaa ole merkitty testamenttiin. Eihän se muuten olisi otsikolla " testamentin ulkopuolelle jääneet rahavarat". Jos testamentti olisi laadittu oikein siinä olisi mainittu myös rahavarat ja sen jakamisen suhde tai sitten keskustelun aloittaja on erheellisesti tuonut asian esille. Pääsin kyllä heti käsitykseen ettei rahoista ole alunperinkään ollut mitään mainintaa testamentissa. Oli miten oli niin jälkeenpäin jakamisessa on riskinsä. Siinä ollaan varmaan jokainen oikeasssa että testamentin jättäjällä on ollut omat syynsä miksi on halunnut omaisuuden jaon noin menevän. Siihen ei siis voida lähteä kommentoimaan sen oikeellisuutta tai vääryyttä. Se on vainajan TAHTO. Henkilökohtaisesti tiedän tapauksia jossa toista lasta on perinnössä suosittu selvästi enemmän kuin toista. Syytä en tiedä miksi niin on menetelty mutta perunkirjan nähtyäni olen 100 varma ettei kaikkea omaisuutta (siis rahavaroja) ole varmasti mainittu perunkirjassa koska siinä oli maininnta vain vaatimattomasta summasta pankkitilillä. Silti perinnönjaon jälkeen suositumpi lapsista on pystynyt mm hankkimaan uutta autoa tai asuntoa vaikka perunkirjan mukaan se ei olisi ollut mahdollista.
"Otsikko jo kertoo ettei rahaa ole merkitty testamenttiin."
Niin, testamentissa ei ollut mainittu, mutta sinä puhuit perukirjasta.
Kaksi aivan eri paperia.
meni taas saivarteluksi, jos kaikki luetaan kirjaimellisesti, testamentissa oli maininta: Kaikki muu omaisuus jaetaan 50/50 (siis myös rahavarat). Eli yksiselitteinen vastaus on että rahat on jaettava puoliksi.
"meni taas saivarteluksi, jos kaikki luetaan kirjaimellisesti, testamentissa oli maininta: Kaikki muu omaisuus jaetaan 50/50 (siis myös rahavarat). Eli yksiselitteinen vastaus on että rahat on jaettava puoliksi. "
Saivartelua tai ei mutta noin siinä ei lukenut kun väität, vaan siinä lukee Ap:n kertomana " omistusoikeus omaisuuteeni on menevä perilliselleni perintökaaren mukaan siten että toinen saa asunnon ja toinen metsän." Jos sisältö tai sanat ovat eri niin se on sitten eri asia.
Eli tuon mukaan omaisuus puoliksi mutta niin, että toinen saa asunnon ja toinen metsän. Ja kun muu ei riitä saa toinen metsän ja toinen loput. Ei sitä sisältö ihan miten vain voi tulkita.
Sinun esittämä olisi vaatinut että lukisi esim. Toinen saa asunnon ja toinen metsän ja loput puoliksi.