roikuin vuosikymmenen huonossa työpaikassa, jossa oli jokainen työpäivä läsnä kamala ahdistus. Vapaalla oli myös sama ahdistus kun työhön paluu väistämättä läheni. Työpaikassa esiintyivät kaikki negatiiviset ilmiöt työpaikkakiusaamisesta, älyttömään työkuormaan. Vuosia sitä meni vain väkisin, kunnes lopulta päätin uskaltaa ja otin lopputilin. Nyt mennyt vuosi, enkä ole päätöstäni katunut, ainoa katumus on se, että olisi pitänyt lähteä huomattavasti aikaisemmin pois.
Töitä varmasti saisin heti jos haluaisin, mutta jotenkin mennyt maku kaikkeen työhön. Tulen toimeen vallan mainiosti, en tiedä aionko mennä koskaan enää töihin.
Töitä varmasti saisin heti jos haluaisin, mutta jotenkin mennyt maku kaikkeen työhön. Tulen toimeen vallan mainiosti, en tiedä aionko mennä koskaan enää töihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa kohtalotoveri
Kaikella on aikansa.
Minä irtisanouduin 2015. Olin vuoden 2014 pois töistä ennen irtisanoutumista, mutta irtisanoutumisen jälkeen toipuminen vasta alkoi.
Olen palannut tämän vuoden aikana työelämään. Välillä on työttömyysjaksojakin.
Kaikella tällä on ollut elämässäni suuri siunaus. Kaiken tämän jälkeen osaan arvostaa ilon aiheita paremmin ja arvot ovat muuttuneet.
Ota rauhassa oma aikasi. Lämpöisiä ja kannustavia ajatuksia sinulle.
että, asiasi ovat järjestyneet! Itsekin olen alkanut huomaamaan tunnelin päässä valoa, mutta aika kaukana työkykyisestä olen vieläkin. Pahin mahdollinen on jäädä väkisin työhön, pitäisi vain olla sitä älliä lähteä, oli tilanne sitten mikä tahansa. No ehkä tämä vielä tästä.