Potilaskertomuksen luotettavuus

Jos psykiatri (tai vaikkapa hammaslääkäri) tekee oudon kysymyksen, niin mikä estää potilasta kysymästä, mitä tarkoitusta kysymys palvelee?

Muistan kun menin joitain vuosia sitten työterveyslääkärille (entuudestaan minulle outo lääkäri) silmätulehduksen vuoksi, niin hän totesi, että sinulla on psyykenlääkitys. Johon minä vastasin vastakysymyksellä että on, mutta miten se liittyy silmiin ja silmätulehdukseen? Johon lääkäri, ettei mitenkään ja sitten hän jättikin aiheen ja kirjoitti antibioottivoidetta.

Lääkärit eivät muutu, jos potilaat eivät niitä "kouluta". Eivät ehkä sittenkään, mutta ainakin potilas voi kokea, että hän on tilanteestaan huolimatta lääkärin kanssa tasa-arvoinen kansalainen.

Käytännössä olet aina ollut hullu.

Käytännössä en ole tuo henkilö, jota lainasin siinä kirjoituksessa, enkä tiedä kuka hän on.

zxccasdcvdc kirjoitti:

Käytännössä olet aina ollut hullu.

Käytännössä mt-hoitaja tai psykiatri?

Kirjoittaja/kirjoittajat oppivat kantapään kautta.

KOSKAAN psykiatrista rikosrekisteriä, ja se on nimen omaan verrattavissa rikosrekisteriin, ei kannata paljastaa KENELLEKÄÄN: ei läheisille, ei kavereille, eikä varsinkaan työnantajille, palvelun tarjoajille tai viranomaisille. Voit menettää ystävät, kaverit, läheiset, omaiset, vanhemmat, työnpaikan, työuran, mahdollisuuksia sulkeutuu elämässä todella paljon, tulet nöyryytetyksi, väheksytyksi ja alistetuksi, sinusta tulee sylkykuppi ja niin edelleen.

Psykiatrinen leima ("diagnoosi") on stigmatisointia varten, joten miksi ylipäänsä siis kertoa kellekään koskaan, että on valtion mielestä kus*pää? Psykiatrinen "diagnoosi" eli oikeammin klassifointi tarkoittaa, että olet valtion mielestä vääränlainen ihminen. Ei sitä kannata esille tuodakaan.

Huomaa, että HS:n kirjoittaja uskoo psykiatriseen dogmaan: hän kirjoittaa, että mielestään hänelle ei ollut skitsofreniaa, mikä antaa ymmärtää, että jollain ihmisillä olisi ko. sairaus. Fakta kuitenkin on, ettei sellaista sairautta kuin skitsofrenia, kuin mitää muutakaan niin sanottua mielisairautta, ole tieteellisesti olemassakaan. Mielisairaus on metafora.

Mieli, sielu ja henki ovat abstrakteja ihmisten keksimiä konsepteja. Ne eivät ole materiaa ja VAIN materia voi sairastua (kirjaimellisesti). Suomen talouden voidaan sanoa olleen sairas ja näyttävän nyt parantumisen merkkejä, mutta talous ei voi olla sairas kirjaimellisesti. Suomen talouden parantumiseksi taloutta ei ole sorkkineet lääkärit vaan taloustieteilijät ja poliitikot. Tämä lienee ilmeistä suurimmalle osalle lukijoista, mutta pallo katoaa monelta, kun muutetaan puheen aihe taloudesta mieleen.

Sikamaisen kohtelun HS:n kirjoittaja on joka tapauksessa saanut. Sitä se psykiatria on, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Olen vakuuttunut, että oppi läksynsä.

Skitsofrenia tunnistetaan virallisestikin melko epätarkkarajaiseksi oireyhtymäksi ja monilla dissosiaatiivisen häiröin omaavilla on myös skitsofrenialle tyypillisiä oireita. Muistaakseni erään tutkimuksen mukaan sairaalahoidossa olevilla dissosiaahäiriön omaavilla yksilöillä oli nelinkertaisesti skitsofreniaoireita verrattuna muihin potilaisiin, joten ei ihme, että psykiatrit usein sekoittavat nuo diagnoosit. Onhan se ihan luonnollista, koska traumaattiset kokemukset monikymmenkertaistavat skitsofrenian ja muiden psykoosien esiintymisen, ja usein psykooseissa esiintyy myös selkeää dissosiaatiota yhdessä muiden "harhojen" kanssa. Akuutissa psykoosissa tutkitusti puolet kärsiikin dissosiaatiosta. Skitsofrenian heikosta tieteellisestä uskottavuudesta kertoo myös kaksostutkimukset, joiden mukaan skitsofrenian perinnöllisyyden osuus skitsofrenian syntymisessä vaihtelee 11-80 % riippuen ihan tutkimuksen toteutustavasta ja otoksesta. Monet luotettavammat tutkimukset, jotka varmistavat luotettavastti kaksostutkimuksissa samanmunaisuuden laboratoriotutkimuksissa, antavat skitsofrenian periytyvyydeksi noin 24 %, ei 80 %, kuten yleensä väitetään julkisuudessa. Kaksostutkimuksissa mm. se, ovatko kaksoset samaa sukupuolta vai eivät, vaikuttavat huomattavasti periytyvyyteen erimunaisilla kaksosilla. Jos näissä tutkimuksissa tutkittaisiin oikeasti geneettistä periytyvyyttä, pitäisi erimunaisten kaksosten konkordanssi pysyä samana sukupuolesta riippumatta, mutta tutkimuksissa erisukupuolisuus laskee geenien osuuden heti alle puoleen verrattuna samansukupuolisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksostutkimukset eivät todellisuudessa edes pysty erottamaan ympäristön ja geenien vaikutusta toisistaan, vaikka tällä oletuksella kaksostutkimuksia tehdään. Skitsofrenialle altistavat geenialueet ovat yhteisiä myös lukuisille muillekin häiriöille, eikä mitään aivojen rakenteellista poikkeavuutta tai välittäjäaineiden epätasapainoa ole kyetty löytämään systemaattisesti kaikilta skitsofreenikoilta paitsi silloin, jos heille syöttää vuosikausia neuroleptejä, jotka häiritsevät dopaminenergistä järjestlemää ja surkastuttavat aivoja aiheuttaen skitsofreenikoille tyypillisiä ns. negatiivisia oireita ja kognitiivisia puutteita. Huolimatta skitsofreniadiagnoosin epäluotettavuudesta ja siitä, että tutkijat eivät vuosikymmenten aikana ole löytäneet mitään systemaattista poikkeavuutta skitsofreniadiagnoosin saaneiden avioista, niiden toiminnasta tai geeneistä, skitsofreniasta puhutaan julkisuudessa aivan, kuin se olisi yhtenäinen, lääketieteellisesti luotettava ja vahvasti geneettisesti periytyvä sairaus, eikä epävalidi diagnoosikategoria, johon kuuluvilla ei välttämättä ole yhtään samankaltaista oiretta. On laskettu, että kaksi ihmistä voi saada 15 eri tavalla skitsofreniadiagnoosi omaamatta yhtään yhteistä oiretta. Uusimmassa DSM 5 on lisäksi uusi skitsofreniadiagnoosi, jonka ei tarvitse edes täyttää skitsofrenian kriteerejä, ja jonka oireiden laatua eikä kestoa tarvitse käyttää kriteerinä diagnoosia tehdessä. On oikeusmurha, että tällaisen diagnoosin voi saada edes ilman mitää selkeitä kriteereitä, koska se todellakin vaikuttaa mahdollisuuksiin työllistyä ja toimia eri ammateissa ja toimii huonona ennusteena ihmisille, joiden ainoa toimintakykyä laskeva ongelma voi liittyä ohimenevään elämäntilanteeseen, ei mihinkään kuvitteelliseen krooniseen pseudosairauteen.