No en nyt ihan aikuinen ole mutta melkeen eli 17 v.
nyt alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Suurinpiirtein kerran viikossa öisin teen jotain todella outoa unissani. Esim viimeyönä.. Luulin että sängyssäni on käärme joten olin kuulemma ihan paniikissa ja potkin peiton pois päältä ja lähdin viilettämään pitkin taloa.. Tälläistä sattuu aika usein.. Eli luulen että joku on huoneesani tai jotain vastaavaa.. Sitten meen ihan paniikkiin ja huudan tai kaikkee hölmöö. Hölmöintä tässä on se, että olen jotenkin hereillä.. eli puoliksi tajuan mitä teen ja tiedän, että ei täällä mitään ole.. SIlti tuntuu todella nololta mennä aamulla vanhempien eteen kun olen tehnyt jotain noin tyhmää... Ja olenhan jo 17. Ei tämä ole enää normaalia. Ne on vähän niin kuin kauhukohtauksia tai jotain sellasia. Tosi noloa. Kohta armeijaan meno edessä ja voi jumalauta että hävettää jos siellä teen jotain tällästä.. Ja luojan kiitos, että tyttöystävän nukkuessa vierellä en ole ruvennut tälläisiä hulluuksia tekemään.. Tämä on todella noloa.. Miten ihminen voi muuttua nukkuessaan näin hulluksi? Oireista vielä: joskus saatan vain herätä ja pistää valot päälle ja tuijotan jotain seinää vaan.. Sit pikkuhiljaa järki palailee ja tajuaa, että voi jumaleissoni mä oon tyhmä.. Mut ikäväähän tää on. Miten tästä pääsee eroon? Olisin kiitollinen avusta tai rauhoittavasta vastauksesta. Onko muilla tälläisiä?
nyt alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Suurinpiirtein kerran viikossa öisin teen jotain todella outoa unissani. Esim viimeyönä.. Luulin että sängyssäni on käärme joten olin kuulemma ihan paniikissa ja potkin peiton pois päältä ja lähdin viilettämään pitkin taloa.. Tälläistä sattuu aika usein.. Eli luulen että joku on huoneesani tai jotain vastaavaa.. Sitten meen ihan paniikkiin ja huudan tai kaikkee hölmöö. Hölmöintä tässä on se, että olen jotenkin hereillä.. eli puoliksi tajuan mitä teen ja tiedän, että ei täällä mitään ole.. SIlti tuntuu todella nololta mennä aamulla vanhempien eteen kun olen tehnyt jotain noin tyhmää... Ja olenhan jo 17. Ei tämä ole enää normaalia. Ne on vähän niin kuin kauhukohtauksia tai jotain sellasia. Tosi noloa. Kohta armeijaan meno edessä ja voi jumalauta että hävettää jos siellä teen jotain tällästä.. Ja luojan kiitos, että tyttöystävän nukkuessa vierellä en ole ruvennut tälläisiä hulluuksia tekemään.. Tämä on todella noloa.. Miten ihminen voi muuttua nukkuessaan näin hulluksi? Oireista vielä: joskus saatan vain herätä ja pistää valot päälle ja tuijotan jotain seinää vaan.. Sit pikkuhiljaa järki palailee ja tajuaa, että voi jumaleissoni mä oon tyhmä.. Mut ikäväähän tää on. Miten tästä pääsee eroon? Olisin kiitollinen avusta tai rauhoittavasta vastauksesta. Onko muilla tälläisiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun poikakaveri on sun kans samanikänen ja kertoo mulle kans aina tollasista jutuista...
Esim. eilen se sano että oli yks yö kuvitellu verisen käden siihen sängylle ja sillä oli ollu pakko lähtee juoksemaan ja laittaa mennessään kaikki valot päälle... Se asuu 2 muun pojan/miehen kans samassa kämpässä....Mutta kyllä mä uskosin että ne menee ohi. Sun kannattaa puhua noista asioista sille sun tyttöystävälle. Se varmasti ymmärtää ja osaapahan sit varautua jos sellasta tapahtuu ku se on siinä... :D
Ja voi olla että helpottaa muutenki jos puhut jollekki... Eipä ainakaan jää vaan omaan päähän pyörimään... :D
Tsemppiä! :D
Minä olen 25-vuotias nainen ja näen myös outoja unia, mm. juuri tuollaisia kuvailemiasi luuloja ja puoliksi hereillä olemista. Monesti saatan istua sängyllä ja tiedostan että on yö ja näen unta, saatan herättää miehenikin ja sanoa hänelle että näen unta, mutta en esim. pääse siitä unesta irti, vaan se jatkuu ja jatkuu.
Minä luulisin, että se on ihan normaalia kuitenkin.
Kauniita unia sinulle ;)
Juu, samassa veneessä ollaan, vaikka tuntuu ettei näitä "pavor norcturnus" kohtauksia tuu enää niin usein. Ite oon jo lähemmäs 30v, ja pahimmillaan nää tuntu olevan siinä opiskeluaikana. Stressi mulla ainakin laukasee nää ilmiöt.
Mutta joo, kaikki mitä kerroit niin ihan samat jutut mulla. Mun makkaris on kyllä yleensä hämähäkkejä, tai jotain tuttuja ihmisiä joille juttelen. Tai sit myös ku näitä "vieraita" on, niin hävettää jos on sotkusta tai nukkuu vähis vaatteis...
Ruottintv:ltä tuli dokkari tälläsistä ihmisistä, sielä oli siis ihan oikeita aikuisiakin, jotka käyttäyty näin. Niille tehtiin kaikkia unitutkimuksia ja psykoanalyysia mutta ei niistä sen kummempaa apua oo. Se johtuu jotenki aivojen rakenteesta tai jostain välittäjäaineista, ei kukaan tiä. Ei siinä auta ku kärsiä vaan, sorry!
Jotenki osaa ymmärtää ihmisiä jotka sairastaa skitsofreniaa, kun on ite kokenu sen tunteen et näkee jotain mitä ei oikeesti oo olemassa, mut täs on vaan erona et sen ite sit tajuaa.
Tsemiä sulle, ja älä sitä tyttöystävää jännitä, kyllä se ymmärtää. Sitä paitsi, sen toisen läsnäolo siinä saattaa auttaa, kun se palauttaa heti todellisuuteen, kun ei tarvi yksin pelätä ja touhuta. Ja sit luulen myös, et armeijas oot iltasin niin väsyny, ettei yöllä enää jaksa huhkia, plus sama juttu - kun sen myös tiedostaa et siellä on muita ihmisiä niin se saattaa vähä ehkäistä tiedostamatta niitä.
Älä murehdi, se ei oo siis vaarallista eikä epänormaalia - me ollaan vaan tälläsiä.
Sitä paitsi, on ihan kiva viihdyttää kavereita kertomalla näitä omia kummitteluja:)
Kiitos erittäin paljon rohkaisevista viesteistänne! Auttoi todella paljon.
KIITOS! :)
Mä olen kolmekymppinen nuorimies ja itsellä on samankaltainen probleema. Tosin, mulla homman laukaisee alkoholi. Eli kun joskus menen humalassa nukkumaan, niin saatan herätä tunnin tai kahden kuluttua ja alan unissakävellä. Kaikenlaisia kommeluksia on sattunut, kotioloissa homma vielä menee mutta ns. vieraissa paikoissa on joskus ollut selittelemistä. Kaverit ovat kyllä saaneet monet hyvät naurut, esim. kalsareissa rappukäytävässä tai pihalla käsittämätöntä mölinää päälle. Kyllä naapurikin varmaan ihmetteli, kun erään kerran möykkäsin rappukäytävässsä boxerit jalassa ja hakkasin varaston ovea. Oli muuten tosi noloa, sen jälkeen kuljin huppu päässä:) Joskus olen heitellyt tiskejä lattialle ja mennyt takaisin nukkumaan. Hetken kuluttua kuitenkin havahduin mitä olin tehnyt ja piti siinä sitten alkaa siivota palasia lattialta keskellä yötä. Yhteen aikaan sidoin itseni köydellä kädestä sänkyyn kiinni. Sitten samulla heräsin ja sänky oli siirtynyt puolimetriä, kun oli riuhtonut itseäni irti. Näitä siis sattuu silloin tällöin n. 18-vuotiaasta asti. Muutaman vuoden ne olivat välillä pois, mutta ilmestyivät taas. Toivottavasti ei koskaan satu mitään vakavampaa. Tsemppiä, yitetään pärjäillä.
Aikomukseni oli alkujaan laittaa itse kyselyä, "mikä auttaisi?" otsikolla, jos vaikka joku olisi löytänyt helpotusta uneksimisongelmaansa. Kun löysin tämän ketjun, päätinkin laittaa omia kokemuksiani asiasta, kysymysteni lisäksi. Jos vaikka voisin vähän auttaa kokemukseni kautta.
Olen itse kohta 30v, ja pidän itseäni todella aktiivisena uneksijana. Olen uneksinut n. 7 vuotiaasta, harvassa ovat yöt jolloin olen nukkunut kuin normalit ihmiset. Välillä selviää ihan pienellä höpöttelyllä, välillä kuvittelen jotain ja sählään niitä näitä, ja välillä pitää ihan huutaakin keskellä jotain kauhukohtausta.
Yksi asia on kaikkein tärkein !! Puhu asiastasi avoimesti !!
Luulin aikoinani olevani todellinen outo lintu, mutta esimerkki... kolmen tuttavapariskuntamme kanssa asiasta tuli sattumalta puhetta, kun olin kertonut asiasta avoimesti, myös kahdella muulla perheellä oli myös toisella osapuolella samoja taipumuksia, tottakai asteikko eroja on paljon, mutta yleisesti aika paljon vastaan tullutta koko uneksiminen kumminkin.
Samoin entisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa kerroin asiasta ennen ensimmäistä yhteistä yötä, mikään ei voi olla pahempaa kuin, se ettet varoita asiasta ja hän joutuu asian keskelle keskellä yötä, unenpöppörössä... ei hyvä. Armeijassa sama homma, vaikka tupa täynnä aivan outoja heppuja, oli kaikille parempi, että kerron etukäteen. Osa tajusi heti ja osa ensimmäisten yö heräämisiensä jälkeen... osa halusi jutella asiasta myöhemmin lisää ja sen jälkeen hekin ymmärsivät yskän, ettei asialle voi mitään. Nykyäänkin tapaamme armeija kavereiden kanssa joka vuosi, jolloin minun yöhölmöilyistä saadaan jälleen kerran vääntää hyvät naurut.
Älä häpeä touhujasi, käännä ne huumoriksi. ei se misään nimessä ole kivaa, olla väsynyt, puolisokin nukkuu huonosti jne... mutta minkäs teet ?
Onko jollain hyviä neuvoja, joita olet käyttänyt tehokkain seurauksin ?
Itse olen ollut aikanaan lapsena "aivo kuvauksissa", ei niissä mitää ollut, kun uneksiminen ei ole lääketieteellisesti epänormaalia. Nyttemmin olen kokeillut vyöhyketerapiaa sekä hopeopaattista hoitoa, ilman menestystä... lääkkeitä en halua syödä.
Ainoa mikä on joskus auttanut on hengitysharjoitusten kautta tehtävä rentoutuminen ennen nukkumaan menoa, eli käyt päivän läpi ennen nukkumaan menoa, samalla todella hitaasti hengittäen pitkiä henkäyksiä ulos, eli todennäköisesti tarkoituksena tyhjentää mieltä ennen nukkumaan menoa...