Elätkö mielitekojesi /halujesi

Pyrin täyttämään kaikki mielitekoni, jos suinkin mahdollista. Mieli tekisi lopettaa tupakointi, mutta halu tyrmää sen mahdollisuuden.

Teen sitä mikä miellyttävä, entä itse teetkö vastoin tahtoasi.

Tuo "orja"-sana pikkusen iski silmiin.
Sanoisin niin, että kyllä elän mielelläni mielitekojeni/halujeni mukaan.
En orjallisesti, vaan luontevasti kuuntelen itseäni, mitä mieli sanoo, ja jos hyvää sanoo, niin alan toteuttamaan sitä halua.
Hemmottelen itseäni.
Nautin pienistä asioista. Ja suurista tietysti.
Aina ei tietenkään voi siinä silmän räpäyksessä ruveta itseään "hoitamaan", mutta pikimmiten heti kun on mahdollisuus.

Jos aina söisi mielihalujensa mukaan, niin varmasti lihoisi. Tottakai pitää itsehillintää olla muissakin mielihaluissa. Nykynuorilla voi olla käsitys, että kaikki pitää saada heti mitä muillakin on. Me vanhemmat luultavasti ollaan jokainen eletty puutteellisissa olosuhteissa, joten kaikkea ei tarvitse saada vaikka haluttaisikin.

Tuollaista sanotaan - Hedonistiksi.

Kehon kunto määräävin tekijä - välillä teen mitä jaksan - siis fyysistä työtä
Jotkut aamut hyviä, kaikki eivät - meinaan että jos kallo enempi kolahtelee lattiaan huimauksen takia - lie syytä ottaa vähän ninku iisisti.

Työvuosien 15-20 min ruokatauot opetti nopeesti hotkimaan ja välillä oksentamaan
- nykyisin yön ainoastaan jos on nälkä joskus - mitäs varten kysyjällä on oikeus jotenki syyttävään sävyyn kysellä kenekään haluamisia tai perusteita - mitä tekee tai onko oikeutta yleensä elää`?
Toikin lause ..... sinä tai te haluat ... voisiko täydentää elää rauhassa ylimääräisiltä tunkeilijoilta

suruista lie soitto tehty - välillä ilonaiheet jokseenkin hyvinkn niukkoja -siihenkin vuoskymmeninä niin tottunut - ilot koostuu pienistä asioista - ei halua enää koskaan mitään orjuuttajia eloonsa.

Tunnistan toki omat haluni ja mielitekoni mutta kun en elä ylhäisessä yksinäisyydessä tällä maapallolla, vaan on monenmoisia sidosryhmiä, joissa pyörin.... niin vain omani eivät aina toteudu.
Toisaalta en halua elää vain yksin omassa kuplassani.

Yhteistyö on kultaa ja rinta rinnan riehuminen on riemullista. Joka suhteessa elämässä toteutuu ajatus, kun annat niin saat ja se on rikkautta, josta nautin.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tuota kuplassa elämist - alla pohjantähden
- vaikka tuomittu yksin elämään - ihan täyttä eloa silti vaikkei krempoille mitään välillä voi.

Voi kauhia paikka, kun ei haluja juurikaan ole jotka orjuuttaisi.
Mielitekoja tulee ja kyllä mä niitä tyydytän. Suklaan mielitekoja on, kotona ei suklaata joten tuunaan kaakaosta, sokerista, rasvasta, kauraryyneistä jne. suklaamaisen mössön.
Jälkikasvua on, joten pyrin helpottamaan heidän elämäänsä mahdollisuuksieni mukaan.

Ei peruste, mutta.. miten tämän nyt laittaisi.

Olen tarkkana siitä, että jos jokin muuttuu kaavaksi, niin pitää heti hypätä pois. Näin ainakin alkoholin kanssa.

Täällä käynninkin rajoitan aika ajoin. Katkaisen ellei muuta.

Mitä tulee itseni hemmotteluun noin muuten, niin annan palaa kohtuudella. Jossain vaiheessa elämässäni totesin että minusta tulisi pienellä harjoitusmäärällä ihan kelpo bulimikko. Yksi syy siihen, miksi koetin panostaa ruuanlaittoon, että se maistuisi paremmin kuin jotkut kröhkröh herkut. (latojan huom. -> suklaa)

Pieni askeettisuus on aina puhutellut minua. Itsekuriin liittyy sellainen oman elämän hallinta. Aina kun se katoaa, olen vähän hukassa, pikkasen onneton. En halua olla onneton.

Huomenta ylisiltä@

Olen työn orja...pitäisi saada joku roti ideoiden hillitsemiseen.

Eilisen nurkkien siivouspäivän jälkeen voisin huilata, maata laiturilla, aurinkokin paistaa vaan ei ideoita pukkaa.

Niin miksi makoilisin nukuin jo yhdeksän tuntia, ei jaksa enempää.

Pitänee alkaa uusien porrasterarassien stailaukseen tai kaatopaikkakuorman nosteluun perkärryyn. No, sen voin jättää illalle kun poika tulee apuun.

Huono omatunto kun toteutin mielihalujani ja tilasin miltei satasen pusero/jakun. Pitäneekö palauttaa saman tien. Olis kyllä yks menokin...

Voi miten tuttua monessa kirjoituksessa. hmpff:n kaavajuttu, just noin ajattelen.
Rajat... jos söisin ruokahalujen mukaan, lihoisin. Siinä noudatan isävainaan neuvoa: pitää syödä ensin vain terveellistä ja ravintopitoista, vaikka ei olisi niin hyvää. Sitten lopuksi jotain herkkua. "Kato, mahaa pitää narrata, lopuksi se luulee syöneensä vain sitä herkkua." Olen onnistunut pysymään normaalipainoisena.
Huomenta yli...., Työhullukin olen, ei pitäisi ollenkaan katsella ympärilleen, kun heti näkee jonkun tekemättömän työn. Ilmeisesti koen itseni kelpaavaksi vain suorittamisen kautta. Kun sitten lipaisen pari tölkkiä olutta, voin olla rauhassa, kun eihän kännissä voi mitään tehdä, voi tulla vahinko. Sitten on oikeus levätä.
Ja toisen auttamisen joskus laitan oman hyvinvointini edelle. Mutta onneksi en jatkuvasti, muutenhan katkeaisi.

Kiitokset teille osallistujille .

Ilman muuta. Rooman keisari Nero on ihanteeni, valitettavasti Suomi on luterilaisen nuiva maa, joten en voi kaikkia mielihalujani vapaasti toteuttaa rikkomatta lakia ja järjestystä. Niitä tässä maassa sitten piisaakin. Olen viimeinkin oivaltanut, että ei kannata olla lojaali kenellekään eikä hyväntahtoinenkaan. pitää aina ja kaikissa tilanteisa tuijottaa omaan napaansa ja omaan hyväänsä. Muutenhan lahden takainen Trumpkaan ei olisi menestynyt. Tai vaikkapa pikku Eero Heliövaara, joka hommasi kaverilleen taannoin kivan lisäeläkkeen. Näin meillä.

Vakavasti sanoen, jos olisin halujeni ja mielihalujeni orja, en tässä kirjoittelisi vaan olisin tavalla tai toisella joko luupöllynä ilmassa, luisena lohkareena haudassa tai jossakin, jonne joku olisi ruumisparkani toimittanut. Näin on näreet ja revitäänpä siitä vaikka persuukset olalle, jos pysytään näissä ihanissa klisheiden tunnelmissa. Tuskin aloittaja tämän on tarkoittanut filosohviseksi pohdiskeluksi keskustelusta puhumattakaan. No jaa, tietysti toisaalta juuri tämä palstahöpötyshän itse asiasa on mitä suurinta omaan napaan tuijottamist,a koska kukaan ei ole kiinnostunut oikeasti muusta kuin siitä, että juuri MINÄ nyt saan kirjoittaa jotakin peetä ja ihan ITSESTÄNI. Ei tarvitse kommentoida.

No mutta hmpff, nytkö vasta ilmoittaudut? Tuollahan sinä alkupuolella jo kerrot paheesi ja minä kommentoinkin.
Miten niin ei suurempia tai pahempia. Jos ylensyönti, ryyppääminen, työhulluus tai liian kallis ostaminen ole riippuvuutta/orjuutta/mieltymystä - miksikä sitä nimitämmekin - niin mikä sitten on?

Elän nykyään aika pitkälti omien mieltymyksieni mukaisesti, aika harvoin joudun tekemään jotain vasten tahtoani. Addiktoitunut en ole mihinkään, joten orjuus ei ole osana minua.

Jos eläisin, en ehkä olisi tässä ja nyt. Toisetkin pitää ottaa huomioon.

Kun elelen yksinäin, voi omia ajatuksiaan toteuttaa, olematta minkäänlainen orja.
Sitäpaitsi olen kohtuuden kannattaja asiassa kuin asiassa.
Näin kesäaikaan, kun täällä mökeillä kolme sukupolvea pyörii, muorinkin suunnitelmat muuttuu vähän väliä. Omat toimeni siirrän odottamaan, jos porukat tarvitsevat jotain jeesiä.

Ei kai kukaan tämän ikäinen (enää?) kilju kuin lapset eka uhmaiässään että "mä haluun!". Huomaan että näin isoäitinä sovittelunhalu senkun lisääntyy. Ainakin lapsilauman kanssa touhutessa :)

Kun on saanut oman elämänsä sujuvasti ehtoopuolelle, niin mielellään jo sovittelee - vaikka sitä keinutuolia vähän liian pieneen tilaan. Jos ei täyttä yhteisymmärrystä synny niin annan olla.

Jääräpäisyys ja äkäilyhän taitaa tulla sitten aikanaan jos/kun alkaa dementoitua. Aletaan haluta tai jopa himoita asioita, joita elämässä ei tullut kokeiltua. Ja joistakin tulee ilkeitä ja vihaisia, esimerkiksi tätini alkoi "moksia" hoitajaansa... olikohan merkki siitä että hän oli elämässään joutunut tilanteisiin, joissa hänen mielipiteensä ja jopa ihmisarvonsa jätettiin huomiotta?

Vastaus aloittajan kysymykseen: En - ja kunnioitan tietynlaista askeettisuutta mässäilyn sijaan.

Oon orjan osan saanut,
muut ensin, minä sitten,
mut santsimukin kahvia otan kuitenkin.

Melko pitkälti elän. Rikoslain ja vaimoni suvaitsevuuden puitteissa.
Arkisissa asioissa toteutamme kohtuullisia mielitekojamme sekä suunnitellusti, että spontaanisti.

Liekö mielikuvituksen köyhyyttä vai itsesuojelua kun en pysty suoralta kädeltä nimeämään yhtään mielitekoa jota en voisi halutessani toteuttaa.

Ainahan on joutunut karsimaan mielitekojaan ja halujaan. Ei se ole pahasta ollut.
Kaikenlainen haluaminen on iän mukana vähentynyt, siksi voin nykyisin estoitta pitää mielitekoni.